Unen merkitys

Illan virkku, aamun torkku.

Prinsessa Ruusunenkin nukkui yhteen menoon 100 vuotta. Välillä tuntuu, että itsekin voisi kyetä siihen. Täysin riippumatta siitä, kuinka kauan on jo nukkunut, joinain aamuina silmien auki saaminen on tuskallista. Ja jos hetkenkin antaa itselleen periksi, nukahtaa saman tien uudelleen ja alkaa nähdä mitä oudoimpia unia. Näin ainakin minulla.

Seuraavat väittämät eivät pohjaudu mihinkään tiettyyn tieteelliseen tutkimukseen, vaan omat omien kokemuksieni ja sekalaisten lukemisieni yhteispäätelmiä.

Rytmi
Ihmisen uni koostuu syvän ja kevyen unen vaiheista. Kevyen unen vaiheita tulee säännöllisesti parin kolmen tunnin välein, jolloin ihminen näkee unia ja herääminen on todennäköisintä. Aamuherätykset helpottuvat sitä mukaa, mitä säännöllisemmin joutuu heräämään samoihin aikoihin. Usein herään juuri ennen herätyskelloa, sillä oma "biologinen kello" on lähes yhtä tarkka. Aivan kuten ruokailujen kanssa, ihmiskeho nauttii säännöllisyydestä. Jokaiselle on olemassa oma ihanteellinen unenmäärä, ja siihen on syytä pyrkiä päivästä toiseen.

Niin lapselliselta kuin se mahtaakin tuntua, niin joskus on syytä asettaa itselleen nukkumaanmenoaika. Itsellä ainakin on iltaisin, varsinkin pitkien päivien jälkeen, niin yliaktiivinen olo, että rauhoittumisesta ei meinaa tulla mitään. Silloin on vain pakko yrittää rauhoittua ja saada unen päästä kiinni. Pitää vain muistaa mennä ajoissa nukkumaan, että ehtii nukkua sen oikean määrän. Iltaisin alkaa väsyttääkin ihan eri tavalla, kun siihen tottuu.


Määrä
Olen elämäni aikana jättänyt ehkä tasan kerran (tai kaksi) nukkumisen kokonaan väliin. Eli mennyt nukkumaan vasta seuraavana iltana. Univajeisia öitä on ollut sitäkin enemmän, liikaakin. Nuorempana minulla oli tapana istua koneen ääressä siihen saakka, kunnes aurinko nousi ja/tai muu perhe nousi ylös. Nykyään en siihen enää pystyisi - enkä haluakaan, jos ei ole aivan pakko.

Vanhemmalla iällä tulee yhä sellaisia pitkittyneitä iltoja, että nukuttua tulee vain 2-4 tuntia. Yksi tai kaksi univajeista yötä menee vielä, mutta ne alkavat äkkiä painaa tekemisessä. Joskus pitkittyneen univajeen jälkeen havaitsen itsessäni toivottomuutta, alisuoriutumista ja lopulta fyysisiä oireita, kuten hartioiden jäykkyyttä ja sitä myötä myös päänsärkyä. Keskittyminen on nollassa. Ja tämä kaikki joskus vain siksi, että halusi nähdä telkkarista jonkun typerän leffan tai muuta yhtä tärkeää. Juhliminen on erikseen, sillä sitä ei muutenkaan tule tehtyä montaa iltaa peräkkäin.

Laatu
Huonosti nukkuneena ihminen on muita tyytymättömämpi elämäänsä, sopeutumaton muutoksiin sekä lihoo herkemmin. Kuinka paljon parempi paikka maailma olisikaan, jos me kaikki nukkuisimme aina hyvin? Aika mahdoton vaatimus, mutta tietäähän sen omastakin kokemuksesta, miten inhottava on suoriutua jokapäiväisistä tekemisistä, jos väsyttää niin, ettei muuta voi ajatella kuin nukkumista.

Unien näkemistä voi jossain mielessä pitää unen laadun mittarina. Itse näen paljon unia, ja ne ovat välillä niin hurjia ja sekavia, että itseäkin hirvittää. Kaikki eivät kuitenkaan näe tai muista nähneensä unia. Joskus on viikkoja, jolloin näen joka yö mitä hurjempia unia, ja joskus taas pitkiäkin aikoja, kun yöt ovat rauhallisempia. Luullakseni unien määrä lisääntyy sitä mukaa mitä enemmän aikaa minulla on nukkua. Aamun tunnin ovat kaikkein häröimpiä unien suhteen. Pitkät aamu-unet ovat minulle taattu aika nähdä seikkailu-unia, joiden matkakohteena on viime aikoina usein ollut Pariisi (jossa en ole vielä ikinä oikeasti edes käynyt).

Otolliset olosuhteet
Unen edellytyksenä on väsymys. Väsymystä kerääntyy päivän mittaan ahkeroinnista, tarpeellisesta määrästä ulkoilmaa sekä iltatoimien tuomasta rauhoittumisesta. Monesti painotetaan, että esimerkiksi makuuhuoneen tulisi olla rauhallinen, viileä ja hämärä tila, jossa on levollista nukkua. Iltarutiinit ovat tärkeitä myös aikuisille. Liikuntaa, raskasta syömistä ja asioiden pohtimista tulisi välttää muutamaan tuntiin ennen nukkumaan menoa. Tämä kaikki on kuitenkin yksilökohtaista.

Itsehän nukun ihan missä vaan ja milloin vaan, jos tarpeeksi väsyttää. Kerran nukahdin oppitunnille, lukiossa vietin hyppytunnit koisimalla koulun sohvilla, junamatkat menee leppoisasti torkkuen, ja ulkoa kantautuva liikenteen melu vain rauhoittaa. Saksassa ollessani nukutin itseni kuuntelemalla teknoa soittimelta. Lisäksi olen onnellinen siitä, että voin tarvittaessa nukkua korvatulpat korvilla. Esimerkiksi matkoilla äärimmäisen hyödylliset kapineet, nukkuminen kun muutenkin on aina vähän vaikeaa. Kaikki eivät kuitenkaan pysty käyttämään tulppia, sillä ne painavat korvia. Ainoa mikä untani joskus häiritsee, on alakerran naapurit. Keksivät nähkääs välillä, ihan satunnaisiin aikoihin viikosta, ruveta soittamaan musiikkia ja huutamaan niin, ettei nukahtamisesta tule mitään tai sitten uni katkeaa.

Virtahepovauvat unilla Berliinin Zoologischer Gartenilla 2009