Big thunder mountain

Apua.

Tanaan alkoi koulutukseni laitteemme vaikeimpaan positioon eli tyopisteeseen. Tyopisteita on yhteensa jotain 8, joita kierretaan ja kierroksen paatteeksi paasee tauolle. Positiot on jaettu kahteen kierrokseen, kahden juna-aseman mukaan. On vastaanottotyolaisia, ihmisten penkkiin jakajoita, junan vastaanottajaa ja lahettajaa, taukolistan yllapitajaa seka La Tour. La tour eli ingenieur valvoo laitteen ja junien toimintaa miljoonan videoruudun ja tsiljoonan napin konsolin aarella, vastailee puhelimeen, on kaiken keskipopisteena. Oudointa ja ahdistavinta tassa on se, etta kahta samaan aikaan aloittanutta tyttoa ei koulutettu La Touriin... Toinen naista tytoista suoritti eilen hyvaksytysti check-outinsa, joka siis maarittaa sen, saako jaada toihin laitteelle vai ei. Toinen tytoista, suomalainen, ei saanut testiaan lapi... Toivon niin hartaasti, etta hanelle tarjotaan puistosta jotain muuta tyota. Casting on kuitenkin kuulemma tana vuonna jo aika pitkalti tehty, joten huonolta nayttaa.

Huomenna on toinen paiva La tour-koulutustani, ja sen jalkeen on koe. Lahes koko paiva meni tanaan ahtaassa kopissa harjoitellessa, paa oli aivan taynna tietoa ja vasyttaa sikana. Mutta huomenna skarppina, hyvin nukkuneena ja muistiinpanot lukeneena... Joo varmaan...

Big thunder mountainissa on siis joko 4 tai 5 paivaa koulutusta, kun lahes kaikissa muissa laitteissa on koulutuusta hadin tuskin 3 paivaa... Kertoo varmaan jotain laitteen koosta, turvallisuusjuttujen maarasta ja vaarallisuudesta! Toivon todella, etta lapaisen check-outin huomenna, silla en todellakaan halua palata viela Suomeen. Vaihtaisin kylla miellani tyopaikkaa, mutta haluan myos nayttaa pystyvani tahan. Vaikeassa laitteessa tyoskentely on niin paljon antoisampaa, kielitaito karttuu vakisinkin, ja onhan meilla kylla tosi mukava tiimikin! Suuri osa on ranskalaisia, paljon on myos italialaisia, ja kaikki puhuvat todella hyvaa ranskaa. Kiva siella sitten solkottaa kankeroranskaa. Mutta ainakin yritan. Kovasti.

Big thunder mountainissa eli BTM:ssa on kaksi asemaa, viisi junaa ja tyontekijoita todella paljon. Junassa on viisi vaunua, vaunuissa kolme penkkirivia. Kullekin riville mahtuu kaksi aikuista, tai kaksi aikuista ja yksi lapsi. Lisaksi laitteessamme on fastpass-, baby switch- ja easy access-mahdollisuudet. Nama eivat ole mitaan vaikeita juttuja, mutta silti asioita, jotka pitaa hallita. Junat ajetaan aamulla garagesta ensin yhdelle asemalle, ja paivan mittaan kun asiakkaita tulee lisaa, lisataan junien maaraa. Illalla junat ajetaan takaisin garageen. Ah tata ihanaa ranska-englanti-sekasotkua...

Tyota tai oikeastaan kouluttamista hankaloittaa laitteessa kaytettavat koodit. Kuulutuksissahan ei tietenkaan kailoteta, etta moooi, taalla on tulipalo, tai heeei, tuolla on kadonnut lapsi. Kaytetaan koodeja, joita on aikamoinen lista. Yleisin lienee 101 (joka jostain syysta sanotaan englanniksi toisin kuin muut koodit, one ou one), joka tarkoittaa, ettta laite on suljettu jostain syysta. Syita voi olla useita: kolari, tulipalo, epailyttava laukku, tappelu, tekninen vika, ihmisia raiteilla... 101 aiheuttaa yleensa evakuointitilanteen, laitteen sulkemisen vahintaan tunniksi ja uusien tarkistus- ja testauskierrosten teon... Toisaalta, saapahan hetken olla ilman vieraita...

Maistiaisia puistosta

Aamulla herasimme ukkosmyrskyyn, mutta se ei viela paljoa lampotiloja heilauttanut. Hiki on valunut solkenaan, ja varsinkin bussissa on erityisen tukalaa. Vetta juomalla parjaa aika hyvin. Disneylandin asiakkaat nayttavat aina punaisilta, hikisilta ja janoisilta tallaisen paivan jalkeen. Vaikea kuvitella, miten tuskaiselta lapsista tuntuu..

Tama paiva kului puistossa, aivan kuten toissapaivainenkin. Cast memberit voivat katevasti luikkia backsyagen kautta puistoihin, joten on mukava liikkua ja kayda laitteissa, kun ei ole mikaan kiire. Kiireen kanssa ei kannata Disneylandiin lahtea, silla monissa suosituimmissa laitteessa on lahes aina vahintaan 30, yleensa n. 50-60, jopa 90 minuutin jonotusaika. Jonottaminen ei ole kivaa, joten isoimpiin laitteisiin on olemassa fastpass-jarje

stelma, jossa asiakas kayda hakemassa lippuaan vastaan ilmaiseksi tietyn kellonajan, jolloin han paasee vaivaisen 5-10 minuutin jonottamisella sisaaan. Fastpassien huono puoli on se, etta vilkkaina paivina jonotusajat sijoittuvat vasta monien tuntien paahan fastpassin lunastamisesta. Toisaalta siina on se hyva puoli, etta sen valiajan voi tehda jotain muuta. Fastpasseja voi olla kullakin vain yksi kerrallaan, mita joidenkin asiakkaiden tuntuu olevan vaikea ymmartaa. Saa sitten selitella espanjaksi ja englanniksi, etta no, no, no possible.

Disneyland parkin ja studiosin laitteet eivat sinansa ole kovin erikoisia; on vuoristorataa, junia, kummtustaloja,leikkipaikkoja ja sen sellaisia. Disneyn magia syntyykin tarinoista ja tutuista hahmoista. Joka laitteella ja puiston alueella on oma tarinansa kerrottavana. En kuitenkaan usko, etta monikaan vieras valittaa muusta kuin siita, etta saa paan tai vatsan sekaisin vuoristoradassa... Joka tapauksessa meidan cast membereiden pitaa elaa tarinassa mukana.

Disneylandin tekee erityiseksi sen monet spektaakkelit, Disney-hahmojen vierailut ja paraatit. Tanaan kavimme katsomassa patkan Cinemagiquessa, toissapaivana oli upea esitys Animagiquessa. Esityksia naytetaan paivittain, joitain jopa monta kertaa paivassa. Ei tarvitse lahtea teatteriin Pariisiin, kun Disneylandissa on tanssia, laulua, filmeja, akrobatiaa... Kaikkea. Kaikesta huomaa myos, etta niin kulisseihin, aanimaailmaan, siisteyteen, erikoistehosteisiin on kaytetty todella paljon aikaa, vaivaa ja erityisesti rahaa. Itse en vain paljoa tykkaa muovisista kulisseista, mutta pienemmille lapsille ja varmasti monille aikuisillekin Disneyland on yhta satumaata. On hauskaa olla osa tata kaikkea, silla monet asiakkaat ovat aivan innoissaan ihan kaikesta, mita taalla nakee ja kuulee.

Asuntolani, Les Pleiades

Anteeksi nurinkurin oleva kuva... Ei ole helppoa taman puhelimen kanssa saataminen. Alimmainen kuva esittaa asuntoni keittion varustelua, joka on yllattavan erinomainen asuntoloiden yleiseen tasoon nahden. Astioita on kivasti kaikkia kolmet kappaleet, joten huoneen kaksi asukkia voivat kutsua joskus vaikka vieraankin tai jattaa joku paiva tiskaamatta!

Jannin seikka kuvassa on kuitenkin kulttuuriero erilaisten keittiovaliden tarvittavuudessa. Kuinka monessa suomalaisessa kodissa, asuntoloista puhumattakaan, on pastasihvilaa saatika raastinrautaa? Voisimme vetaa tasta jonkinlaisen yleistyksen ranskalaisten ruokailutottumuksista: pastaa syodaan usein ja onhan sen paalle kiva raastaa hieman juustoa. Vain pullonavaaja puuttuu!

Asuntola on aidoin ymparoity ja kellon ympari vartioitu. Vieraita saa kukin tuoda vain yhden kerrallaan, yovieraita ei olevinaan saisi olla. Portilla pitaa nayttaa vartijalle kulkukorttinsa paastakseen sisaan. Vuokra on 281 euroa kuussa, ja asun jaetussa yksiossa. Sangyt ovat ihanan leveat ja ihan mukavat. Kaikin puolin kiva asunto. Ainakaan meille ei oisin kuulu alamoloa asuntola-alueen takanurkassa sijatsevalta grilipaikalta. Eli rauhallista on.

Asuntoloiden reception sijaitsee aivan talomme vieressa, joten pystyn kayttamaan respan ilmaista langatonta verkkoa omassa huoneessani! Respasta voi ostaa myos ns. nettikortteja, puhelinkortteja, lainata siivous- tai pelivalineita, hengailla, surffailla netissa jne. Pesula on 24/7 auki, ja yksi pesukerta maksaa 4,3 euroa sisaltaen pesuaineen. Kuivausrummut ovat ilmaisia.

Alueella on 12 taloa, lentopallo- ja koripallokentta, pingispoytia ja paljon nurmikkoa ja puita. Vain uima-allas puuttuu!

PS. Taalla on vissiin nyt 34 astetta lamminta... Huoneessa on tunkkaista, kun ulkoilmakin vain seisoo. Huomenna kuulemma jo helpottaa, kun helteet paattyvat ukkosmyrskyyn.

Disneyland Paris resort aka DLPR

Selvitellaanpa hieman millaiseen paikkaan olen paassyt tai joutunut toihin. Disneyn maailmaan ja ideologiaan tutustuminen oli osa kolmipaivaista yleiskoulutusta.

Ensinnakin opimme sen, etta Walt Disneylla oli visio paikasta, jonne olisi helppo menna viettamaan aikaa omien lastensa kanssa. Syntyi Kalifornian Disneyland vuonna 55. Waltilla oli veli, Roi, joka oli enemman bisnessmiehia. Naiden veljesten yhteistyosta syntyi kansainvalinen miljardibisnes, jonka tuotteet ovat tunnettuja lahes kaikissa maailman kolkissa. Pariisiin perustettiin Disneyland lahes 20 vuotta sitten, vuonna 92. Puiston toinen osa, Walt Disney Studios perustettiin 2002. Lisaksi on Disney village.

Puistossamme noudatetaan seuraavia standardeja niiden jarjestyksen mukaan: turvallisuus, kohteliaisuus, spektaakkeli , tehokkuus ja vihreat arvot. Turvallisuus menee siis aina kaiken muun edelle, mutta esimerkiksi shown eli spektaakkelin yllapitaminen on-stagella on tarkeampaa kuin tehokkuus. Tama tarkoittaa kaytannossa sita, etta tyontekijoiden pitaa olla puiston alueisiin sopivissa tamineissa, ja jos haluavat siirtya toiselle alueelle, tulee heidan vaihtaa vaatteet... Vaatteiden pitaa olla myos ehdottoman siistit, puhtaat ja asiallisesti puettu. Tatuoinnit pitaa peittaa, raikeita meikkeja ja hiusvareja valttaa seka pitkat hiukset on hyva pitaa kiinni (turvallisuuden takia).

Yksi hyva periaate meille myos opetettiin: yksi onnellinen lapsi tarkoittaa yleensa kahta onnellista aikuista! Meille on painotettu, etta koska asiakkaat maksavat itsensa kipeaksi paastakseen puistoon, tulee heita kohdella kultahansikkain. Tai siis ei ihan, silla asiakkaisiin ei saa koskaan koskea. Mutta ymmarratte kai, etta vieraat, ei siis asiakkaat, ovat kuninkaita taalla...

Turvallisuuskoulutusta, -saantoja ja proseduureja on paljon, mika on ihan ymmarrettavaa kun paivan aikana vieraita saattaa olla 50.000 ja siihen viela paalle tuhannet cast memberit. Vieraiden turvallisuus menee luonnollisesti tyontekijoiden turvallisuus edelle.

J'ai visité Paris

Toisen vapaapaivan ohjelmassa oli kaynti keskustassa. Koska bussikortteihin, Navigoihimme, on ladattu zonet 4 ja 5, hankimme paivalipu, mobilikset, zoneille 1-3. Viikolla se maksaa vahan paalle 8 euroa, viikonloppuisin on mahdollista ostaa nuorililippuja (3,4 e). Hyppasimme junaan ja n. 45 min paasta pysahdyimme Les Hallesilla. Ylitimme Seinen Pont Neufin kohdalta, ja paatimme hypata joen rannassa odottelevaan jokiristeilyalukseen (13 e/ 1 tunti). Saa oli jo melko lammin ja puolipilvinen, joten oli todella mukavaa vain istua ja antaa oppaan selittaa, mita kaikkia upeita rakennuksia ydinkeskustassa on Seinen varrella.

Suunnitelmissa oli kiiveta Eiffel torniin, joten ostimme kioskista patongit ja mussutimme ne joen rannalla, luten monet muutkin turistit ja paikallisetkin. Kuljimme pienen junalla, ja maan alta noustuamme rautarouva oli aivan vieressa. Ikava kylla moni muukin oli loytanyt paikalle, olihan perjantai-iltapaiva jo pitkalla. Tiesimme jo etukateen, etta hissijonot olisivat pitkat, mutta talla kertaa myos portaisiin oli kohtuuttoman pitkan nakoinen jono. Eiffeltornissa kaynti jaakoon siis seuraavaan kertaan... Hissilla ylos paasy maksaa muuten joku 11 e ja portaat nuorilta joku 3,4 e!

Sitten kappailimme hetken Champ de Marsilla, joka ymparoi Eiffelia. Olimme sopineet suomalaisen kaverini, joka on vaihdossa Saksassa mutta vierailulla Pariisissa tana viiikonloppuna, etta tapaisimme. Han oli kaynyt musee d'armeessa, joten istahdimme hetkeksi taman valtavan armeijateemaisen museon liepeilla sijaitsevaan kahvilaravintolaan. Tilasin mojiton ja tarjoilija suositteli sita shampanjalla; sain siis Royal mojiton (10 e).

Lahdimme takaisin Val d'Europen suuntaan, silla emme olleet varmoja, milloin viimeiset junavuorot ajettaisiin. Kavi myos ilmi, etta rer-junien aikatauluja ei enaa julkaista lainkaan paperiversioina... Kummallista toimintaa valtiossa, jossa kaikki muu tuntuu olevan viela niin takapajuista... Junien aikataulut voi pantata asemien tauluilta tai netista. Joku alypuhelinsovellus voisi olla kiva...

Koska oli juhannusaatto, toisella Disneylandin asuntolalla suomalaiset viettivat ilmeisesti jonkinlaisia kekkereita. Ja niin ilmeisesti meidankin grillipaikalla. Itsellanihan oli tietty toita lauantaiaamuna, joten kuuliaisena painelin sankyyn jo puoliltaoin.

Arjen pienia ihanuuksia

Vapaapaivan voi viettaa kaymalla ostarilla. Kyseessa ei ole mika tahansa kioski vaan valtava kompleksi, jossa on kymmenia vaatekauppoja ja ravintoloita. Ulkomaisissa vaatekaupoissa viehattaa erityisesti kirkkaat varit ja uudet tuulet. Suomessa on ihan turha yrittaa saatua myydyksi mitaan muuta kuin mustaa tai tummansinista. Jostain syysta saan kuitenkin taallakin osakseni pitkia katseita, kun liikun ulkona kirkkaankeltaisessa takissani. Ostinpa sen seuraksi siis oranssin hameen Promod-nimisesta liikkeesta. Taalla on alennusmyynnit menossa, joten hame irtosi puoleen hintaan. Tullee kayttoon, kunhan saat lampenevat.

Paivalliseksi vasasin tanaan kanakastiketta. Suikalekanaa ei kaupoista loydy, mutta uudella veitsella fileet silpoutuivat akkia. Kaikkea muutakin yleispatevaa tavaraa tuli ostettua, saimmehan Disney-alennusta. Ihanaa on myos, etta taalla voi maksaa kaikkialla ihan vaan visa electronilla, kateista ei kulu muuhun kuin kahviautomaattiin.

Ranskalainen poskisuudelma...

... Ja muita huomioita ja ensivaikutelmia ranskalaisista.

Sain ensimmaiset ranskalaiset poskisuudelmat eilen. Puolituntemattomilta ja viela silloin tuntemattomilta ihmisilta. Poskisuudelmat eivat sinansa ole minulle mitaan uutta, silla Saksassakin niita muistaakseni jokunen vaihdettiin. Hauskoja tilanteita syntyy, kun lasnaolijat suukottelevat jonossa toisensa riippumatta siita, iketa jonon jatkeeksi loytyy. On outoa, jos samassa tilassa oleva yksi henkilo jatetaan huomioimatta. Ja siinahan sita tutustuu.

Kovasti ovat kiinnostuneita uusista naamoista. Ja suomalaisista. Onneksi meilla tuntuu olevan taalla ihan hyva maine, kuten Saksassakin. Olen saanut kertoa nimeni, kansallisuuteni, opiskeluni, asuntolani ja ikanikin moneen kertaa. Eras tumma herra uteli poikaystavastakin ensimmaisena paivana.

Paiva aloitetaan poskisuudelmin ja iloisin Bonjourein. Pitkin paivaa tervehditaan jo kertaalleen tervehdittyja iloisella Salut'lla. Paiva lopetetaan milloin millakin, mutta Bonne soiree tuntuu olevan suosittu, kun ei oikein ole varma, sattuuko milloin seuraavan kerran sama tyovuoro.

Lounaalla on aika levottomia puheita. Kai se on-stage nayttely sen verran kasaa paineita, jotka sitten purkaantuvat iloisina ja outoinakin lounaskeskusteluina. Mina olen toistaiseksi tyytynyt keskittymaan syomaan (rakastan noita ruokaloita, eika maksa paljon!), hymyilemaan ja hymisemaan mukana. Ruokalassa moikataan kaikki tutut, ja niita tuntuu nailla pidempaan Disneylla olevilla loytyvan.

Ensimmaisen vapaapaivan kunniaksi aion maata sangyn pohjalla kunnes paansarky loppuu. Sitten suuntaan Val d'Europissa sijaitsevaan jattimaiseen tavarataloon, silla sielta saa tanaan 10 % alennusta Disneyn kayntikorttia vilauttamalla!

Huomenna jos jaksaisi Eiffelia katsomaan... Tosin matkalippujen osto on aika hamaran peitossa. Parempi kai suunnata lippuluukulle automaattien sijaan.

Le premier jour de travail

Big thunder mountain on vaikea laite. Vaarallinen paikka, jossa käy ihan hullusti ihmisiä. Frontierlandin tärkein nähtävyys, johon on fastpass-mahdollisuus sekä baby switch... Equipe (työntekijöistä koostuva tiimi) on iso, ja kaikki puhuu täydellistä ranskaa, on kokeneita työntekijöitä... joten itsellä on tosi tyhmä olo. Ensimmäinen koulutuspäiväni meni tänään ihan hyvin, mutta olen huolissani koulutuksen tulevasta sujumisesta. Opeteltavia asioita on nimittäin miljoona, aina alkaen turvallisuusjutuista ja kustakin positionista (asemasta, joita laitteessani on jotain 11) rotatioon (eli vaihtosysteemiin, jossa jokainen käy vuorollaan kussakin asemassa ja sen jälkeen tauolla).... Pahinta laitteessani lienee se, että vähän väliä pitää soittaa jollekulle kollegalle ja kertoa tai kysyä jotain laitteeseen liittyvää, kuten jonon pituudesta, tauon pyytämistä etc... Olin unohtanut ottaa kynän mukaan tänään, joten en saanut kirjoitettua mitään ylös. Luulen, että sanojen kirjoittaminen ylös auttaa muistamisessa paremmin kuin pelkkä kuuleminen. Näin ainakin minulla. Kaikki tekniset jutut ymmärsi jotenkuten, mutta en minä enää niitä kaikkia osia muista todellakaan ranskaksi.... Parempi ruveta opettelemaan.

Cowboy-asu oli kuuma. Mutta vain lähinnä siksi, että kannoin koko päivän paksua takkia päälläni. Maison blanchella ("työmaakoppi" jossa aamulla tapahtuu briefing, ja kellokortin leimaaminen sekä taukoilu) olevat arvotavaransäilytyslokerot on kaikki varattu, joten omat jutut on kannettava mukana.. Esim rahat ja kännykkä... Vesipullosta puhumattakaan. Rakennuksessa, jossa vaihdetaan vaatteet, on vaatteille omat kopit, mutta sinne on n. vartin matka, joten tauolla ei ehdi käydä siellä.

2x 15 min tauot, sekä 45 minsan lounastauko.

10h ei ollut fyysisesti raskas suoritus. Enemmän kyse on mentaalisesta puolesta... Toistaiseksi menee hyvin... Ja huomenna aikaisin takaisin! Sitten onkin vihdoin pari päivää vapaata.

A bientot.

Yhteysongelmia

Paasimme perille onnellisesti. Puisto ei ollut niin iso kuin oletin. Kirjoittaisin lisaa, mutta netin kanssa on isoja ongelmia. Koneellisillakaan ihmisilla ei tunnu olevan sen helpompaa. Kaikkialla on olevinaan ilmainen netti, mutta yhteys patkii... Paasin toihin isoon vuoristorataan, jota cast memberit kutsuu lyhyesti: btm. Paksut cowboy-vaatteet odottaa... Huomenna viela viimeinen koulutuspaiva. Tiistaina alkaa tyot, lahes 12h paivat... Mutta sen vastapainoksi on 4 paivaa vapaata viikossa! Melko hyva diili. Asuntolaan paasin, kamppis on suomalainen, kuten moni muukin taalla. Ranskalaisia on yllattavab paljon. Kaikki on tosi mukavia, eritoten kouluttajat. Kaikki on yhta isoa kulissia, ja kulissien takana kuhisee. Ruokalassa on hyvat sapuskat.

Siinapa hataisimmat kuulumiset, lisaa seuraa karsivallisyyden mukaan. Parempi levata valilla, kun nukkuminen ei oikein ole onnistunut viela. Ylivasymysta...

Laukku on lastattu

Laukkuun on lastattu
kenkia
salmiakkia
puurohiutaleita
valokuvia
teemuki
kynsilakkoja
mustia sukka
nudeja sukkahousuja
kynia ja paperia
osoitetietoja
musiikkia
purukumia
kahvijauhetta
pesuainetta
mukavia olovaatteita
yosukat

Laukku on lastattu
odotuksilla
avoimella mielella
pienella ikavalla
kielitaidolla ja kielietaidottomuudella
kokemuksella ja kokeilunhaluisuudella
lapsen mielella ja aikuisen tiedoilla

Laukku on nyt lastattu ja hyvan matkaa kohti Pariisia junassa menossa. Huomenna lento.

Viime hetken mietteitä

Minulla ei nyt pahemmin ole mitään uutta päivittämistä: viime päivät ovat lähinnä kuluneet lepäillessä, liikkuessa ja syödessä. Siis lomaillen, mutta hiljalleen alkavat ajatukset kääntyä perjantaina koittavaan maastapoistumiseen. Jännityksestä ei ole vielä tietoa, sillä ruoka maistuu ja unikin on toistaiseksi tullut iltaisin ihan hyvin. Tiedän kuitenkin jo, että viimeinen ilta Joensuussa tulee olemaan haikea.

En voi luvata, että blogin päivittäminen tulee jatkumaan yhtä tiheänä kuin mitä se on ollut tähän asti. Mutta näillä näkymin langattoman netin saaminen asuntolalle (tai huoneistohotelliin, jonne työntekijät näemmä nyt tilanpuutteen vuoksi majoitetaan) on ihan helppoa, eli loppu onkin sitten oman jaksamiseni harteilla. Uskon kuitenkin, että Pariisi, Disneyland ja ranskalaiset tarjoavat vielä monen monituista aihetta kirjoittaa!! Vaikka tekstit tulisivat olemaan lyhyempiä, kun en jaksa kännykkää näpytellä, niin ne ovat taatusti asiarikkaampia ja hauskempia.

Liittyen kaksi kuukautta sitten tekemääni päätökseen/lupaukseen voin todeta, etteivät suunnitelmani täysin toteutuneet. Positiiviseksi asiaksi voidaan kuitenkin nähdä, että paino pysyi tismalleen samoissa lukemissa (lukuun ottamatta yhden kilon lisäystä paikoitellen). Tänä aamuna vaaka kuitenkin päätti yllättää ja näytti paria kiloa lähtöpainoa vähemmän... Liekö vain satunnainen heilahdus, vai merkki laihtumisesta, jää nähtäväksi.

Sain eilen illalla isoäidinneliöviltin valmiiksi. Siitä tulikin hartialämmitin, kun en jaksanut enää käydä ostamassa lisää valkoista lankaa. Kaikkiaan siinä on 4x8 eli 32 ruutua. Aikaa yhteen ruutuun meni 30 minuuttia ja neliöiden yhteen liittämiseen noin 2 tai 3 tuntia.

Laukku alkaa hiljalleen täyttyä...

Viikko lähtöön

Muut reissuun liittyvät asiat alkavat olla niin kunnossa kuin ne vain voivat olla. Sosiaaliturvajutut edelleen mietityttävät, mutta ehkä niitäkään ei kannata pohtia liikaa. On siis pakkaamisen aika. Uskollinen matkalaukkuni jo odottelee nurkassa, mutta varsinaisen pakkaamisen aloittanen vasta aivan viimeisinä päivinä. Tiedän kuitenkin jo melko tarkkaan (vaatteita lukuun ottamatta), mitä tulen ottamaan mukaan: kaikkea neulasta ja langasta kännykän laturiin ja teippirullaan.

Alla lista asioista, jotka helpottavat ja perässä lista asioista, jotka vaikeuttavat pakkaamista. Plussalistasta tuli hieman lyhyempi, mutta ne ovatkin mielestäni tärkeämpiä ja laajempia asioita, ja näin ollen pakkaaminen on ainakin tässä tapauksessa helppo juttu. (Voi olla että mielipide muuttuu ensi viikolla, kunhan huomaan, että eihän nämä mahdukaan laukkuun.)

• On kätevää, kun tiedän olevani Ranskassa vain yhden sesongin: kesävaatteita laukkuun siis pääasiassa.
• Suuren osan oleskelusta vietän töissä, mikä tarkoittaa, että kuljen firman tarjoamissa työvaatteet.
  
• Käytännössä kaiken voi ostaa myös paikan päältä, ellei halua ottaa Suomesta mukaan jotain tiettyä. Tämä koskee erityisesti kosmetiikkaa.
  
• Pari kuukautta on niin lyhyt aika, ettei siinä ehdi edes kyllästyä suppeaan valikoimaan vaatteitansa.
• Tiedän, että matkalaukkuni on juuri sen kokoinen, ettei siihen saa hyvin tiivistämälläkään paljoa yli 20 kiloa tavaraa. Eli vaikka pakkaisin sen täyteen, se ei ylitä painorajaa. Isoimmillaan olen saanut siihen muistaakseni juuri ja juuri sen 22 kg.
  
• Olen ennenkin viettänyt kuukausia pelkän matkalaukun sisällön turvin, joten tiedän, mitkä vaatteet/tavarat ovat monikäyttöisiä ja millä ei tee mitään.
  

• Ehdoton viimeinen raja tavaran määrälle on tietenkin lentoyhtiön painorajoitus 23 kg, jonka lisäksi on otettava huomioon se, että niitä tavaroita pitää jaksaa ihan itse kantaa! Eli käsimatkatavaroihinkaan ei kannata kaikkea sulloa.
• Käsimatkatavaroihin pitää kuitenkin ottaa niin paljon tavaraa, että niillä selviää tarvittaessa pari ensimmäistä päivää, jos matkalaukku jää jostain syystä matkan varrelle ja saapuu myöhässä. Lomamatkalla tämä ei niin haittaa, mutta jos heti seuraavana päivänä pitää olla casual, niin pakkaa käsimatkatavaroihin tarvittavat vaatteet - ainahan eivät vaatekaupatkaan ole auki tai käden ulottuvilla juuri silloin kun niitä tarvitsisi.
  
• Entäs jos on sateinen ja kylmä kesä? Pitkiäkään vaatteita ei sovi unohtaa, vaikka ne vievätkin laukussa vähän eri tavalla tilaa.
  
• Kengät painavat ja vievät paljon tilaa, mutta niitä olisi kuitenkin hyvä olla erilaisia eri tarkoituksiin.
• Ei voi etukäteen tietää, millaisiin tilaisuuksiin on menossa: tarviiko juhlavaatteita, ja millaisia ja miten paljon? Niitäkin voi onneksi ostaa ja niitä on ihan kivakin ostaa ulkomailta.
  
• Asuntoloilla on kyllä vaatteidenpesumahdollisuus, mutta miten kätevä se loppujen lopuksi on? Vaihtovaatteita pitää olla reilusti, ettei koko ajan tarvitse juosta pesutuvalla.
  
• Vapaa-ajan laadun ja määrän tarvetta on vaikea ennustaa, joten tarvittavan viihteen haaliminen on vaikeaa (kirjat, lehdet... )
• On parempi lähteä hieman tyhjemmällä laukulla, sillä kyllä se siitä täyttyy paluumatkalle!
  

Suomenkielisen pokkarin otan mukaan tylsiä vapaailtoja varten. Paikan päältä aion hankkia myös ranskankielisiä kirjoja.

Lääkelaukkuun tulee mm. tavallisia laastareita, rakkolaastareita, flunssalääkettä sekä perusburanaa... ettei tarvitse heti ensimmäisenä juosta apteekkiin.

Suomen luonto

Viikonloppuna kävimme myös hieman patikoimassa Venäjän rajan tuntumassa Ilomantsin Petkeljärven kansallispuistossa. Ja mikäs sen ihanampaa, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuulenvire viilensi, ilman lämpötila ollut vielä hellelukemissa eikä itikoitakaan juurikaan ollut. Samalla reidet ja pakarat saivat mukavaa treeniä.

Näin korvessa ei tule tänä kesänä enää oltuakaan:

Lakankukkia

Hyvän päivän piraatit

Kävimme koeajamassa uusimman Disney-ihmetyksen normaalina elokuvaversiona. Katseltavana oli tänään siis Pirates of the Caribbean - vierailla vesillä. Elokuva jätti jotenkin kylmäksi, vaikka juoni olikin amerikkalaisittain lähes aukoton, henkilöhahmot tuttuja veikkoja ja visuaalinenkin toteutus viimeisen päälle. Kylmyyden tunteeseen saattoi vaikuttaa myös se, että palelin salissa lähes koko elokuvan ajan. Lisäksi mussuttamani IFA-merkkiset sokerittomat karkit saivat vatsani kipeäksi.

Päivällä kävimme jopa rannalla asti ottamassa aurinkoa. Käräytin niskani tosin jo eilen, kun vietimme päivän kaupungilla niin ravintolalounaan kuin minigolfin merkeissä. Pitää nauttia näistä ihanan leppoisista lomapäivistä ennen kuin reissu ja työt kutsuvat. En voisi olla onnellisempi, kun on aivan unelmasäät ja helteet tiedossa vielä ennen lähtöä!! Minun puolesta Suomessa saa ensi viikosta alkaen sataa vettä vaikka koko loppukesän. (No toivottavasti niin ei kuitenkaan tapahdu.)

Lämpöä näemmä piisaa myös kehossa: mittasin juuri 36,9, ja aamullakin oli aika lämpöinen olo. Liekö helleflunssaa vai jo matkakuumetta?!

Ai niin, täytin viikonloppuna vuosia. En välittänyt viettää syntymäpäiviäni, enkä ole viettänyt niitä enää moneen vuoteen. Synttärikakkuja kun tulee syötyä muutenkin jo ihan tarpeeksi usein... esimerkiksi tänään. Ukko osti minulle lahjaksi kuitenkin paksun valokuva-albumin - olinhan pyytänyt sitä, sillä edelliset albumit jo pullistelevat edellisten reissujen kuvista.

Makeaa elämää

Tuntuu kuin olisi 4 edellistä päivää syönyt pelkkää sokeria, kun joka välissä piti testata taikinoiden makeutta (ja tietenkin nuolla kaikki lusikat ja kipot puhtaiksi). Tykkään kuitenkin hyöriä keittiössä, ja taas tuli todistettua, että monta asiaa VOI tehdä yhtäaikaisesti. Tässä tuotokset!

Macarone

Vatkataan 3 valkuaista ja 30 grammaa sokeria marengiksi. Lisätään 110 g siivilöityä mantelijauhoa ja 200 g tomusokeria. Pursotetaan pellille, annetaan levätä ja kuivua vähintään 30 min. Uunissa 160 asteessa reilu vartti läkkäröiden koon mukaan.


Värjäykseen kannattaa käyttää jauhemaisia värejä, kaakaojauhetta tms. Nestemäinen väri näemmä hieman kärähti uunissa, vaikka nämä lätyt eivät ehtineet olla uunissa kuin kymmenisen minuuttia ja jäivät mielestäni aavistuksen verran raa'oiksi. Myös värjäämätön satsi jäi oudon raa'aksi: macaronien ainesosien suhteet ja paistoajat pitää vain opetella kantapään kautta.


Ihan kivannäköisiä niistä tuli, ja hyvänmakuisia kyllä, vaikka rakenne ei ehkä ollut ihan oikea! Kuvan vihertävissä macaroneissa välissä viikunahilloa. Valkoisiin, värjäämättömiin, macaroneihin laitoin vadelmahilloa. Hillot olivat ehkä hieman liian makeita; täytteeksi voi laittaa melkein mitä vain.


Mansikkakakku à la Sanna

Mitataan saman verran sokeria kuin munien tilavuus. Itse tein ison kuuden munan kakun. Mitataan vielä saman verran jauhoja (vehnää + osa perunajauhoja) sekä 2-3 tl leivinjauhetta. Vatkataan munat ja sokeri vaahdoksi. Eivät minulla jostain syystä vaahtoutuneet aivan sellaiseksi, mitä pitäisi, mutta kakku onnistui siitäkin huolimatta. Siivilöidään vatkeen sekaan jauhot ja sekoitetaan tasaiseksi kevyesti nostellen. Kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Uunissa 175 asteessa reilu tunti, kunnes kypsää.



Annetaan kakun jäähtyä rauhassa ennen keikautusta ja leikkaamista kolmeen tai neljään kerrokseen.

Aloitetaan kasaaminen mielellään tarjoiluastian päälle. Kostutetaan kakkua maidolla, limpparilla, mehulla, millä vain; ylempiin kerroksiin enemmän kosteutta kuin alempiin, sillä neste valuu alaspäin. Päivänsankarin toivomuksesta kakkuun tulee runsaasti mansikkaa ja täytteet sen mukaan. Kostutin mansikkamehulla ja tujauksella salaista ainesosaa...


Täytteeksi laitoin kaikkiin kolmeen väliin "mansikkarahkaa", eli pakastemansikoista tehtyä survosta sekoitettuna rahkaan ja kermavaahtoon. Makeutta piti hieman lisätä.


Kakkukerrosten päälle vielä jäisiä mansikoita, joiden alle sivelin kerroksen vadelmahilloa, ettei sulavat mansikat valuttaisi aivan niin paljon kosteutta kakkuun. Koko komeuden päälle vielä hyytelösokeroitua mehua, joka jähmettyy nopeasti kylmien mansikoiden päällä. Sitten vielä hippusillinen mantelirouhetta koristeeksi.


Kakkupohjan leivoin torstaina, täytteet tein perjantaina ja aikaisin lauantaiaamulla kiidätimme kakut juhlapaikalle, jossa sisko pursotti mansikkakakun kerman ja vaniljarahkan yhdistelmällä.



Kirpeähkö appelsiinihyydykekakku

Kakku kootaan irtoreunuksiseen kakkuvuokaan, joka kannattaa vuorata joko kelmulla tai leivinpaperilla, jollei halua irrottamisvaikeuksia. Kakun tekemiseen ei tarvita lainkaan uunia, valmistelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, sillä hyytymiseen pitää varata reilusti aikaa.

Pohja syntyy 200 grammasta murskattuja Digestive-keksejä ja reilusta 70 grammasta voisulaa. Tiivistetään massa vuoan pohjalle. Voi kovettaa massan viiletessään.

Valkonen kerros syntyy esimerkiksi kermavaahdosta, rahkasta, tuorejuustosta ja turkkilaisesta jugurtista ja näiden erilaisista yhdistelyvariootioista. Minä laitoin reilu 3 dl löysäksi vatkattua kermaa ja 4 dl sitruunamaustettua rahkaa. Hyytymisaineeksi keitin puoli desiä vettä, johon liuotin 5 liivatelehteä. Jäähtynyt neste sekoitetaan kerman ja rahkan sekaan, ja kaadetaan vuokaan. Hyytyy jääkaapissa noin tunnissa parissa, mutta mitä pidempään, sen parempi.

Päälle hyydytin 3 dl appelsiinimehua kolmella liivatelehdellä. Koska appelsiinituoremehu on maultaan hieman hapanta, lisäsin tilkan limeenmakuista makusiirappia. Ensimmäinen appelsiinikerros ei tällä kertaa aivan onnistunut, vaan valui jostain rakosesta ulos! Onneksi valunut neste kuitenkin tukkii hyytyessään reiät, joten päälle voi hetken päästä heittää uuden satsin hyydykettä.


Kovasti jännitin kakkujen onnistumista; niitä kun ei voi sellaisenaan maistella ennen h-hetkeä! Olivat kuitenkin ainakin omasta mielestäni aivan täydellisen onnistuneita, ja vieraillekin tuntui kelpaavan.

Suomen suvi

Jokakeväinen perinne: Joensuun laulurinteellä vajaa 6000 pohjoiskarjalaista alakoululaista toivottaa kesän alkavaksi niin Suvivirren, Karjalaisten laulun kuin lastenlaulujen merkeissä. Tällä kertaa sää suosi, ja yleisöä oli jälleen paikalla runsain määrin.

Tervetuloa kesä!

Eilen sain järvellä parisen ahventa ja yhden muikun!

Tämä päivä kului enemmän tai vähemmän keittiössä. Valmistamistani ylioppilaskaakuista ja macarone-leivoksista lisää tuonnempana.

Lainsuojaton

Kela ilahdutti eilistä päivää kirjeellä. Päätös sisälsi tiedon siitä, että Ranskaan muuttoni vuoksi en ole 18.6. alkaen enää oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan ja minun on palautettava Kela-korttini sekä eurooppalainen sairaanhoitokorttini.

Päätös tuli minulle järkytyksenä, sillä luulin tilapäisestä muutosta ilmoittamisen olevan vain muodollisuus. Saksaan lähtiessänikään ilmoitus ei aiheuttanut mitään jatkotoimenpiteitä. Näin ei työnteon merkeissä näemmä sitten ole. Opiskelemaan tai au-paireilemaan lähtö ei sulje pois oikeutta oman maan sosiaaliturvaan, mutta työlakien mukaan EU-työntekijään sovelletaan työnantajan maan sosiaaliturvaa. Eli Ranskassa ollessani (=työskennellessäni) minun tulisi hakea paikallista sosiaaliturvaa.

Joudunkin tässä nyt mielenkiintoiseen tilanteeseen, sillä minua ei huvittaisi hakea ranskalaista sosiaaliturvaa. Asiasta tuli Disneyn infopaketin mukana selkeät ohjeet tarvittavine liitteineen, mutta mietitäänpä tarkemmin. Onko tässä mitään järkeä: palautan suomalaiset sosiaaliturvakorttini, haen Ranskassa carte vitalea (paikallinen sosiaaliturvatunnus...), jonka hakemuskäsittelyyn ja kortin saapumiseen mennee parisen kuukautta, muutan parin kuukauden päästä takaisin ja ilmoitan taas Kelalle olevani oikeutettu suomalaiseen turvaan ja haluavani korttini takaisin.

Systeemin ideanahan on tietenkin päällekkäisten sosiaaliturvien omistamisen estäminen. Mutta mielestäni muutaman kuukauden työskentelyn takia tästä aiheutuu enemmän työtä kuin hyötyä. Onko minun siis pakko kuulua mihinkään järjestelmään? Pidänkö vain sormet ristissä ja toivon etten tarvitse lääkäri- tai lääkepalveluja kesän aikana? Voi olla että henkivakuutukseeni kuuluva matkustajavakuutuskaan ei korvaa työmatkalla tapahtuvia terveyskuluja, vai korvaako? Onko Disney vakuuttanut työntekijänsä työajalla sattuvien onnettomuuksien varalle vai olemmeko todella vain valtion sosiaaliturvan varassa?

Mikäli tulkitsen Disneyn lähettämää sosiaaliturvainfoa oikein, työntekijät ovat oikeutettuja paikalliseen sosiaaliturvaan, ja tuo carte vitale on vain väline, joka nopeuttaa kulujen takaisinmaksua. Haa, tämä ratkaissee tilanteeni. Olen tähänkin asti selvinnyt melko terveenä, ilman kallita lääkärireissuja, miksi tämä kesä olisi erilainen?

Keskikesän aurinko eilisiltana

Mökillä päärynäpuu oli täydessä kukassa