Arkista kuvataidetta Brysselissä: Tintin Haddock ja Milou sekä graffitejaMinulla on tällä hetkellä työn alla suomen kielen tekstilingvistiikan ja tyylianalyysin kurssi, jonka lopputyöksi pitää tehdä tyylianalyysi haluamastaan tekstilajista. Valitsin sarjakuvan, sillä minua kovasti houkuttaisi tehdä myös graduni sarjakuvan kääntämisestä. Monen mielestä sarjakuva ei kuulosta kovin "tieteelliseltä", mutta se on ihan yhtä pätevä tieteen- ja taiteenlaji kuin mikä tahansa muukin teksti- tai kuvataidetyyppi. Ja mikä parasta, se yhdistää nämä kaksi.
En ole mikään erityinen sarjakuvafani, mutta sarjakuvissa minua kiehtoo erityisesti niiden visuaalisuus. Lempisarjakuviani on sellaiset, joissa on mahdollisimman vähän tekstiä ja silti jokin hauska tai dramaattinen tarina kerrottuna kuvan keinoin. Pitkätekstiset sarjakuvat jätän vaistonvaraisesti väliin.
En muutenkaan lue kovin mielelläni - en varsinkaan tenttikirjoja, ellei niissä satu olemaan paljon havainnollistavia kuvia tai muuten helppolukuista tekstiä. Tällä viikolla luin sarjakuvan teoriaan liittyvää kirjallisuutta, ja se menetteli, sillä kirjoissa oli paljon aiheeseen liittyviä kuvia! Mutta niin kuin mihin tahansa liittyen, jaksaahan sitä rasittavampaankin työtä, jos motivaatio vain on kohdallaan ja aihe kiinnostava. Tässä varmaan piileekin syy, miten olen näin hyvin jaksanut kahlata yliopistossa, vaikken tykkää lukemisesta tippaakaan. Olen kaiketi oikealla alalla, sillä lukeminen tapahtuu huomaamatta siinä kääntämisen/tulkkaukseen valmistumisen ohella.
Suomessa sarjakuva on vielä lapsen kengissä verrattuna sarjakuvan huippumaihin Ranskaan, Belgiaan ja Japaniin. Kuvassa suomalainen Viivi ja Wagner -albumi, josta teen tyylianalyysin, sekä Brysselistä ostamani Tintti-aiheinen kansio. Tintti-kansion päällä on himmeällä sarjakuvan arvostusta kuvaava teksti:Tintin est plus qu'un héros de la bande dessinée: il devient le symbole de la jeunesse de l'aventure et de la générosité.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti