From Paris to Berlin

Leikitään hetki matkaoppaita, ja verrataan lempikaupunkiani, tämän hetkistä ja tulevaa asuinkaupunkiani Wikipedian tietojen perusteella.

Voimme todeta, että kaupungit ovat melko erilaisia, mutta niissä on myös yhtäläisyyksiä. Kyse on vain siitä, että kuka tykkää mistäkin.

	Berliini	Pariisi	Joensuu
Lisänimet	Saksan Venetsia, Vihreä kaupunki	Valon kaupunki, Muodin pääkaupunki	Pohjois-Karjalan helmi
Esihistoria	Arkeologisten kaivausten perustella Berliini ja sen sisarkaupunki Cölln ovat syntyneet noin 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa	Pariisi on syntynyt Île de la Citén saarella sijainneen kelttiläisen kalastajakylän paikalle ennen ajanlaskumme alkua	Alueella asutusta jo kivikaudella, kaupungin status Venäjän keisari Nikolai I:n luvalla 1848
Asukasluku/kaupunki	3 429 870 (2008, Euroopan toiseksi suurin)	2 181 400 (2006)	73 373 (2011)
Asukasluku/alue	Berliinin metropolialue 4,4–5,9 milj.	Suur-Pariisi 12,1 milj.	Joensuun seutukunta 122 870 as.
Väestöntiheys as./km²	3 847	20 696 (maailman suurin), paikoin jopa 100 000	30,81
Arkkitehtuuri	Paljon keisareiden rakennuttamia arvorakennuksia. Kuvaillaan usein rumaksi kaupungiksi, jossa sodan ja DDR:n jäljet ovat yhä nähtävillä	Kuvaillaan usein yhdeksi maailman kauneimmaksi kaupungiksi	Rakennuskanta enimmäkseen nuorta, mutta keskustassa myös vanhoja rakennuksia 1800-luvulta, myös vanhoja puutaloja
Ulkomaalaisten osuus väestöstä	14,1 (2008)	19,4 % (1990)	1,5 % (1999)
Suurimmat ulkomaalaisvähemmistöt	Turkkilaiset, puolalaiset, serbialaiset	Portugalilaiset, kiinalaiset, arabit	Venäläiset
Maasto	Tasaista, Spree-joki, Wannsee-järvi lännessä	Seine-joki, korkein kohta Montmarte 130 m	Tasaista, Pielisjoki, Pyhäselkä etelässä + kymmeniä muita pienempiä järviä
Vuotuinen keskilämpötila	8,9 °C	10,6 °C	2,5 °C
Vuotuinen sademäärä	570,7 mm	650 mm	612 mm
Liikenneyhteydet muualle	2 käytössä olevaa lentokenttää, junaliikenteen solmukohta	Eurostar-juna Lontooseen, tärkeä lentoliikenteen solmukohta (3 lentokenttää)	6-tie etelään ja pohjoiseen. Junalla suora yhteys Helsinkiin. Lentoasema
Julkinen liikenne	BVG: 9-linjainen U-Bahn-metro, 15-linjainen S-Bahn-kaupunkijuna, ratikka ja Re-junat	RATP: 16 metrolinjaa, rer-lähijunat, ratikka	Lähes olematon, bussitaksa 3 euroa. Ruuhkaa havaittavissa vain Prisman liittymässä perjantai-iltapäivisin
Kielitaito	Saksa ehdoton. Huonompi englannin osaaminen kuin muualla Saksassa (erityisesti verrattuna Länsi-Saksaan)	Ranska ehdoton, mutta jo tavallisimpien kohteliaisuuksien osaaminen ranskaksi auttaa pärjäämään paikallisten kanssa. Parempi englannin osaaminen kuin muualla Ranskassa	Pohjois-karjalan murre, savo ja venäjä yleisimmät. Englannilla pärjää, mutta ruotsilla ei
Stereotypia kaupunkilaisista	Liberaali DDR-meininki, kaljaa kuluu, yöelämä	Patonkia mussuttava Pierre baskeri vinossa, koroilla keikkuva töykeä pariisitar	Verkkarit tai pilkkihaalarit päällä kaljaa kittaamassa
Hintataso	Halvimpia eurooppalaisia metropoleja	Korkea (maailman 13. kallein kaupunki)	Suomalaisittainkin melko korkea
Mitä syödä?	döner-kebab, currywurst-makkara sämpylän välissä	patongit, osterit, macarone-leivokset	karjalan piirakat
Tärkeimmät nähtävyydet	Tv-torni Alexanderplatzilla, Brandenburgin portti, Tiergarten-puisto, Berliinin muurin jäänteet ja museot	Eiffel-torni, Louvre ja muut museot, Riemukaari, Notre Dame -katedraali,	Kauppatori, ev.lut. kirkko, kaupungintalo ja taidemuseo. Ilosaarirock heinäkuussa
Nähtävyydet lähialueilla	Potsdamissa Sanssoucin puisto palatseineen, keskitysleiri Sachsenhausen	Versailles’n palatsi, Disneyland Paris, La Défense	Kolin kansallispuisto
Kaupunkiin sijoittuvia elokuvia	Sonnenallee, Goodbye Lenin + miljoona muuta DDR- tai natsiaiheista elokuvaa	Amélie, Rottatouille + miljoona muuta	Pitkä kuuma kesä, Helmiä ja sikoja + vissiin joitain muitakin
Ajankohtaista	S-Bahn-verkostolla ollut ongelmia jo useampi vuosi peräkkäin: junat eivät kuljekaan ajallaan, jos ollenkaan	Notre Damen edessä pidätettiin kaksi musliminaista, sillä he pitivät Ranskan nykyisen lain vastaisesti kasvot peittävää burkhaa	Meinasivat suositun lenkkeilyalueen paikalle rakennuttaa päiväkodin, onneksi saatiin päättäjien mielipiteet kääntymään.

Ei liene vaikea arvata, mistä kaupungista tämä kuva on.

Teknologian merkitys

Saksassa jouduin elämään huikeat kolme viikkoa ilman henkilökohtaista verkkopäätettä aka läppäriäni, sillä siitä hajosi kovalevy, ei emolevy, kuten paikallisessa tietokoneliikkeessa epäilivät. Kuten Saksan blogistani voi nyt jälkikäteen lukea, se olikin yllättävän mukavaa aika se koneettomuus. Päivisin riitti paljon tekemistä, ja illatkin sain joten kuten kituutettua yksin kämpälläni. Koulujutut, sähköpostit yms. hoidin joko koulun atk-luokassa tai kavereiden koneita hyödyntäen. Yhteydenpito Suomeen onnistui tekstareiden ja sähköpostein - siis ilman Facebookia...

Koko kesää en kuitenkaan ilman nettiä suostuisi olemaan. Eikä se mikään vaihtoehto olekaan. Aina voi käydä nettikahviloissa yms. Oma kone on kuitenkin aina oma kone. Olen siksi yrittänytkin pohtia, otanko läppärin mukaan Ranskaan vai en. Olin jo päätymässä siihen, että kone saisi jäädä Suomeen, sillä luin jostain, että netin saaminen Disney-asuntolaan on aika lailla työn takana ellei jopa mahdotonta. Pelkällä koneella en tee mitään ilman nettiä. Ja 3 kuukautta on kuitenkin aika lyhyt aika. Toivoa sopii, että tekemistä riittää nytkin niin paljon, ettei konetta ehdi koko ajan kaivata. Mutta jos netin saaminen olisi hyvin tai edes melko helppoa, niin ottaisin enemmän kuin mielläni koneen mukaan. Blogin päivittäminen, kuvien jakaminen ja yhteydenpito poikaystävään helpottuisivat siten huomattavasti.

Mutta ennen kaikkea nettiä kaipaisin itseäni varten. Olen tottunut ottamaan kaikesta selvää ensin netin kautta ja sitten vasta menemään paikan päälle. Niin karttojen tutkiminen, yökerhon valinta kuin matkojen osto on mielestäni niin paljon kätevämpää etukäteen netistä kuin tuhlata kallista aikaa siihen, että paikan päällä pähkäilee, että mihinkäs päin tältä metroasemalta pitikään lähteä. Kai sitä kuitenkin pärjää tarpeen tullen ihan perinteisten karttojen avulla ja tyhmien turistikysymysten avulla.

Uuden kameran voisin kuitenkin ostaa. Entinen on rippilahjaksi saatu, edelleen ihan hyvä Olympus, mutta siinä on aivan liian pieni muistikapasiteetti. Uuden muistikortin osto ei poista kapasiteettiongelmaa, sillä kamera on jo niin vanha, ettei se tunnista uusia, yhä tilavampia kortteja. Lisäksi vanha kamerani on iso ja kömpelö, enkä jaksa kantaa sitä ihan joka paikkaan mukanani. Käytän sitä vain, kun tiedän, että on jotain kuvaamisen arvoista tiedossa. Ranskassa sitä taatusti olisi.

Kännykkää tuskin lähden ostamaan uusiksi, sillä nykyinen on kivan kokoinen ja värinen. Ei mikään teknologian huippu, eikä siinä tietenkään ole ranskan- eikä saksankielistä tekstinsyöttöä. Oli nimittäin äärimmäisen kätevää Saksassa ollessa, että (kaikesta rumuudestaan ja vanhanaikaisuudestaan huolimatta) vanha Nokialaiseni osasi kirjoittaa saksaa. Ehkäpä sama kapula (3510i) saa toimia apupuhelimena tänäkin kesänä? Ranskalaisen kännykkäliittymän (prepaidinkin) hankkiminen kuulostaa ennakkopuheiden mukaan aika haastavalta, mutta mikäpä siellä nyt olisikaan liian helppoa.

Tämä ei ole mitään huipputeknologiaa, vaan Berliinin Sony Centerin lasikatto sisältä päin kuvattuna.

Liikunnan merkitys

Nykyään liikkumiseni muodostuu lähinnä pyöräilymatkoista kouluun, 2-4 kertaa viikossa aerobicista/zumbasta/lihaskuntojumpista sekä satunnaisista uintireissuista, sulkapallovuoroista tai keilaussessioista. Näiden lisäksi pyrin käymään lenkkeilemässä, kävellen tai sauvakävellen, niin, että liikuntaa tulee kuutena päivänä viikossa. Aiemmin en pitänyt edes yhtä päivää lepoa, mutta sen kyllä huomasikin siitä, että olin koko ajan väsynyt. Nyt osaan jo relata.

Uiminen on tänä talvena jäänyt vähemmälle, vaikka joskus oli aikoja, kun saatoin käydä uimassa kaksikin kertaa viikossa. Syy harvempiin kertoihin on yksinkertaisesti ajan- ja energianpuute. Uin aina vähintään tunnin kerrallaan (huonoina päivinä n. 1800 m, parempina jopa 3 km), joten uintireissuun menee saunomisineen parisen tuntia. Lisäksi tykkään käydä uimassa aamupäivisin, jolloin hallillamme on halvempi taksa sekä vähemmän ruuhkaa. Tämä rajoittaa uintimahdollisuuksia entisestään, sillä vapaita aamupäiviä on kalenterissani vain harvakseltaan. Enkä myöskään käy uimassa samana päivänä, jolloin olen illalla menossa aerobiciin. Ei kroppa kestä. Kaikesta huolimatta rakastan uimista yli kaiken, sillä siinä ei hikoa eikä oikein hengästykään, ja silti se on ihan hirveän tehokasta. Vesijuoksuakin tulee tehtyä aina silloin, kun pelkkä uinti ei hotsita.

Yliopistolle on pyöräilymatkaa vajaa kilometri. Tätä väliä tulee kuitenkin veivattua pahimpina pomppupäivinä jopa neljä kertaa edes takaisin. Yläasteelle ja lukioon pyöräilin päivittäin yli neljä kilometriä, ja monesti oli mennä hermot, kun ei väsyneenä olisi yhtään huvittanut polkea. Pyöräily on minulle ensisijaisesti siis tapa liikkua paikasta toiseen, ei niinkään urheilumuoto. Kotikaupunkini onkin siitä syystä loistava, että täällä voi ihan oikeasti pyöräillä ihan joka paikkaan. Sen verran pieni ja tasamaastoinen paikka siis. Kesällä teimme poikakaverin kanssa myös pyöräilyretkiä lähiympäristöön.

Kuten jo aikaisemmin olen maininnut tulkkaukseen liittyen, liikunta on hyvä keino saada aivotkin toimimaan paremmin. Vielä yläasteikäisenä en olisi voinut kuvitellakaan itseäni tilanteeseen, jossa olisin riippuvainen liikkumisesta. Mutta liikunnasta on todellakin tullut erittäin tärkeä jokapäiväinen asia elämääni. Välillä on kausia, jolloin tulen hulluksi, jos en pääse edes hetkeksi jaloittelemaan ulos. Pää tuntuu hajoavan, jos istun koko päivän sisällä käymättä ulkona. Pitkien liikkumattomuuskausien jälkeen lihakset tuntuvat huutavan liikuntaa. Viime aikoina ulkoliikunnasta on tosin joutunut joustamaan koulutöiden takia. Ja pakkasen. Olen ihan oikeasti istunut vain sisällä, koneen ääressä. Hartiat ja selkä eivät tykkää.

Mikään ei ole niin ärsyttävää, että kun olisikin aikaa liikkua, niin sairastuu inhottavaan pikkunuhaan eikä uskalla lähteä aerobiciin peläten, että pöpö vaan pahenisi. Jumppien väliin jättäminen tuntuu pistona sydämessä, vaikka enhän minä oikeasti siinä mitään menetä. Paikallisen voimisteluliiton jumppakalenteri sisältää monta jumppaa päivässä ja niihin kaikkiin on oikeutettu hankittuaan erittäin kohtuuhintaisen kausikortin. Minulla taitaa olla kortissani jo viides tai kuudes vuositarra...

Saksassa koin yhden hienoimmista liikuntakokemuksista, kun osallistuin elämäni ensimmäiselle joogakurssille. Kurssi oli osa paikallisen yliopiston liikuntatarjontaa, älyttömän halpa (20 e) ja ohjaajakin erittäin pätevä. Ensimmäiset kerrat olivat toki tuskaa, varsinkin reisille, mutta hiljalleen huomasin, että jooga on erittäin hyvä laji minulle. Ohjaajakin kehui monesti notkeuttani, ja joka kerralla tuli hiki. Lisäksi ruumiinosat tulivat tutuiksi auf deutsch. Muuta ohjattua liikuntaa en Saksassa harrastanutkaan, mutta kävin säännöllisesti lenkkeilemässä (keisarillisessa) lähimaastossa. Vaihdon aikana paino putosi varmasti osittain tehokkaan joogailun, osittain menevän elämäntavan vuoksi.

Disneyn alaisena on tuskin turha toivoa mitään ohjattuja liikuntatunteja. Toisaalta en niitä kaipaakaan. Pitkien työpäivien päätteeksi ei varmasti paljon huvita itseään enää rasittaa. Vapaapäivät voi viettää kävellen ja ihaillen maisemia. Mikäs sen parempaa. Esimerkiksi Pariisissa on taatusti ihan tarpeeksi katukilometrejä yhdeksi kesäksi! Pitää vaan pakata, tai ostaa paikan päältä, kestävät ja mukavat kävelykengät. Ja kamera mukaan.

Tällaiset olivat ulkoilumaisemat kesällä 2009 Potsdamissa.

Kulttuurishokista

Pallontallaajien keskustelusta on ollut paljon iloa ja hyötyä. Samaten viimevuotinen tekstiketju on ollut hyödyllinen, kun yrittää miettiä, mihin kaikkeen pitää Disneylle ja Ranskaan lähtiessä varautua.

Saksaan vaihtoon lähtiessäni kävin kuuntelemassa luennon kulttuurishokista. Shokki on kuulemma sitä syvempi mitä erilaisemmat lähtö- ja kohdekulttuuri ovat. Tämä oli jo entuudessaan tiedossa ja ihan ymmärrettävää. Luennon perusteella osasin siis varautua siihen, että jossain vaiheessa vaihtoa tulisi olemaan sellainen olo, että kaikki kaatuu niskaan ja kaikki ärsyttää. Sellaista ei kuitenkaan tullut. Ainakaan kovin vakavana eikä varsinkaan niin, että se olisi jotenkin johtunut siitä, etten ollut kotona. Ärsytti muuten vaan, ihan normaalia siis. Paluukulttuurishokki-käsite oli minulle kuitenkin vieraampi.

Paluukulttuurishokki oli Saksasta palatessani paljon pahempi kuin sinne mennessä. Saksalainen kulttuuri eivätkä ihmiset juurikaan eroa suomalaisista, joten tunsin oloni hyvin kotoisaksi. Kesän aikana tapahtunut ero silloisesta poikaystävästäni aiheutti kuitenkin sen, että takastulo Suomeen oli kaikkea muuta kuin odotettu. Olin alkanut viihtymään Berliinin ilmapiirissä, saanut sieltä kavereita ja kesä oli vielä parhaimmillaan. Suomessa odotti vain koulun alku kandiseminaareineen, pimenevät päivät sekä riitapesäke. Lisäksi suomen kielen kuuleminen ympärillä ärsytti minua suunnattomasti ensimmäisten parin viikon aikana. Se, ettei voinut enää huudella suomeksi mitä sattuu, ärsytti sekä aiheutti jopa pienen tapahtumaketjun, jonka seurauksena olen nyt erittäin onnellisessa parisuhteessa.

Tänä kesänä ei toivottavasti tapahdu mitään noin dramaattista suhderintamalla, mutta kielen kanssa tulee kuitenkin olemaan joka tapauksessa kestämistä. Ensiksi on opittava elämään ympäristössä, jossa ei kaikkea ymmärrä, ja sitten kesän lopuksi pitää taas asennoitua siihen, että ymmärtää sellaistakin mitä ei haluaisi kuulla.

Ranska on muutenkin varmasti erilainen kokemus kuin Saksa. Ainakin minulle, sillä jo heikompi kielitaito asettaa haasteita. Jaksan kuitenkin luottaa siihen, ettei suurempia kulttuurellisia yllätyksiä ole tiedossa. Ja paljonhan jo säästää hermoja, kun pitää ennakkokäsitykset alhaisina, aistit hereillä eikä oleta yhtään mitään, vaan ottaa asioista ihan oikeasti selvää. Ja tyhmiäkin valintoja ja kysymyksiäkin saa tehdä!

Varsovan Kulttuurin ja tieteen palatsi kesällä 2009. Teimme pienen ekskursion kavereiden kesken Puolaan, ja oli pieni shokki törmätä näin korkeaan rakennukseen heti asemalta ulos päästyämme.