Cowboy-dieetti

Tämä ei nyt tullut kovinkaan suurena yllätyksenä, sillä mitä muutakaan voi olettaa, jos normaalisti 10 tuntia tietokoneen ääressä päivittäin istuva nuori viettääkin yhtäkkiä 10 tuntia päivittäin seisten. Laihduin kesällä. En ihan tarkkaan muista, mikä oli lähtöpaino, mutta vaa'an mukaan kiloja on lähtenyt 3-5.

Kilojakin tärkeämpääkin edistystä on tapahtunut: lantiolta on lähtenyt huimasti senttejä, hieman myös reisistä ja käsivarsista. Reidet ja pohkeet tuntuvat entistä kiinteämmiltä. Vyötärönympärys ei ole kaventunut, tosin siinä ei ole enää paljon kavennettavaakaan. Vatsa ei kuitenkaan pömpöttänyt epämukavasti koko kesän aikana juuri lainkaan, ja olo on muutenkin nyt kevyt ja naisellinen.

Ja silti tuli syötyä paljon ja ihan melkein mitä sattuu. Eläissäni en ole niin paljon herkkuja nauttinut kuin tänä kesänä. Toisaalta eläissäni ei ole energiankulutus ollut samaa luokkaa. Ja kyllähän se väsymyksenä tuntuikin. Nyt on viimeisen viikon aikana tullut käsittämättömiä herkkujen himoitsemishetkiä, jotka olen onneksi osannut vanhasta tottumuksesta kieltää itseltäni. Elimistö elää kai edelleen suuren kulutuksen vaiheessa. Parempi kuitenkin vain totutella taas uuteen (vanhaan) tilanteeseen: annoskokoa pienemmäksi ja herkut pois, ruisleipää tilalle ja aerobic-tunnille. Eilen vasta jaksoin ensimmäiselle jumppatunnille: flunssa on ohi ja energiatasokin alkaa hiljalleen palata ennalleen (johan tässä viikko tuli nukuttua).

Tu preferes quoi?

Ilmeisesti alcassialaista erikoisuutta, flammenkuchia maistelimma tuossa yksi ilta. Se tulee syoda lampimana, joten pizzaa muistuttava flammenkuch tuotiin poytaan kahdessa erassa. Eika ollut kallis, perinteinen maksoi alle 6 euroa ja taytti hyvin.

Toisin kuin useat asuntoloissa asuvat kollegani, mina olen syonyt taalla ollessani muutakin kuin pastaa ja tonnikalaa ketsupin kera. Jo ensimmaisesta paivasta lahtien mina tai kamppikseni olemme kokkailleet kanaa, jauhelihaa ja kasviksia. Salaattikulhokin on ollut kaytossa. Kokkailua toki rajoittaa moni tekija, kuten ajan, mausteiden ja valineiden puute. Myos tuoreen ruoan ostaminen, kantaminen kotiin ja sailyttaminen on pienoinen haaste asuntolaelajille. Kanawokki syntyy kuitenkin sukkelaan suikaloimalla itse kanafileet, ruskistamalla ne pannulla sipulin ja mahdollisten muiden kasvisten kanssa. Mausteiksi kayvat liemikuutiot tai ruokalasta salakuljetetut suola- ja pippuripussit. Sinappi on myos hyva yleismauste. Lisukkeeksi riisia. Sama toimii jauhelihan kanssa.

Mikaan ei kuitenkaan voita backstagelta loytyvia Eurest-ruokaloita, joista osa on jopa kellon ympari auki, onhan puiston alueella aina joku toissa. Ruokalassa on tarjolla useaa sorttia erittain halpaa paivan annosta, pizzaa, grilliruokaa, upeita jalkkareita, tuoreita hedelmia ja paljon salaattia. Alle viidella eurolla saa valtavan kasan monipuolista ruokaa - jalkkareineen. Monet tyontekijat tuntuvat elattavan itsensa pelkilla ranskalaisilla, ne taitavatkin olla halvin vaihtoehto... Itse olen yleensa ottanut paivan annoksena jotain kalaa. En tunne niiden suomalaisia nimia, mutta hyvaa on ollut joka ikinen kerta. Tanaan soin possufileen, joka maksoi lisukkeineen joku 2,60 euroa, ja ison vesimelonilohkon. En vain oikein meinannut jaksaa kaikkea, kun reissuflunssa paasi iskemaan.

Toinen lounasvaihtoehto backstagella ovat monet Brioche Doree -kahvilat, joista saa patonkeja, pizzapaloja ja leivoksia. Enempi siis pikkunalkaan tai kuuman kelin ruokailulle. Ei huono vaihtoehto tamakaan, ja itsella paljon lahempi paikka menna syomaan, ei tarvitse taivaltaa 10 minuuttia Main Streetin lapi aina puiston toiselle laidalle Eurestiin...

Lyhyita 15 minuutin taukoja varten on joka taukopaikalla kahvi- ja herkkuautomaatit, joista esimerkiksi erikoiskahvi irtoaa vaivaisella 35 sentilla, vesipullo 40 sentilla jne, cokis 55 sentilla... Joskus kannattaa poiketa backstagella ihan vain juomanostossa, kun on esimerkiksi menossa puistoon vieraaksi!

Ranskalainen ruokakulttuuri ei ole viela kovinkaan yllattynyt. Jos huomenna saisi kokeiltua niita kuuluisia simpukoita, kun menemme viettamaan yksia synttareita. Ranskalaiset perunat majoneesin kanssa ei ollut enaa Brysselin reissun jalkeen mikaan uusi tuttavuus, eika luonnonjugurtin runsas syominen sokerin kera ole mikaan ihmeellinen asia minulle, joka syo yleensa juuri vain maustamatonta jugurttia. Vaalean leivan ja leivosten jatkuva syominen hieman hirvittaa, mutta toistaiseksi voinen olla huoleti, silla tyoni on niin kuluttavaa, etta olen luultavasti vain laihtunut taalla. Juomakulttuurista en osaa sanoa viela juuta enka jaata, kun tyooloissa asiaan ei tule tormattya.

Sita sun tata

Kavin viela eilen hyosyntamassa paikallisia kesaalennusmyynteja, enka ollut ainut vaan ostari oli taas taynna ihmisia. Viime kerralla en loytanyt kivoja, mukavia tai edes oikean kokoisia kaupunkisandaaleja, mutta nyt tarppasi. Eivat olleet erityisesti alennuksessa, mutta olivat muuten vain halvat. Eilisen testailun perusteella ovat erittain mukavat, mika on lahes ihme, silla sandaalit saatika korkokengat harvoin ovat niita mukavimpia kenkia. Korkoakin on siis aika mukavasti, joten Pariisin vilinassa naen helposti yli muiden paiden! Variksi valitsin mustan, silla ruskeat eivat ehka sovellu niin hyviun iltakayttoon...

Matkaan tarttui Pimkielta myos laukku, jonka valitsin ja ostin kaytannon syista, eli tarkeimpana kriteerina oli laukun koko. Myohemmin vasta huomasin, etta laukun kankaassa on ananaksia. Mukava pikku kaupunkilaukku, puoleen hintaan.

Laukkua lukuunottamatta ostin kaiken Auchanista, joka vastannee tarjonnaltaan ja hintatasoltaan Suomen Prismaa. Olen pitkaan jo haaveillut ranskalaisen sanakirjan Petit Robertin ostamisesta, mutta se pirulainen maksaa taallakin lahes 100 euroa ja on lisaksi melkoinen tiiliskivi. paadyin siis mini-Larousetteen. Lisaksi ostin omaksi ilokseni yhden sarjakuvakirjan, joka on poikkeuksellisesti suunnattu enimmakseen naisille. Se kertoo n. kolmikymppisista kaveruksista, jotka epatoivoisesti haluavat laihtua ja kiinteytya mahdollisimman nopeasti ennen bikinikelien alkamista. Ihan hauska opus kaikkine oivalluksineen, kun naiset paatyvat kokeilemaan lahes kaikkia mahdollisia laihdutuskeinoja.

Auchanin ruokaosastolta loytyy osasto, jossa on ruokia eri maista. Olin kuullut vihia eraalta irlantilaispojalta, etta brittihyllysta loytyisi puurohiutaleita! Niinpa ostin niita, vaikkei hinta paljoa houkutellut... Ei voi mitaan, kun rakastaa puuroa... Tavalliselta korppuhyllylta loyryi myoa perus ruotsalaisfirman nakkaria. Nakkari on siita hyva tuote, ettei se kuivahtaa tai liioin homehtua. Taydellinen leipatuote asuntolaan siis.

Makeaa elämää

Tuntuu kuin olisi 4 edellistä päivää syönyt pelkkää sokeria, kun joka välissä piti testata taikinoiden makeutta (ja tietenkin nuolla kaikki lusikat ja kipot puhtaiksi). Tykkään kuitenkin hyöriä keittiössä, ja taas tuli todistettua, että monta asiaa VOI tehdä yhtäaikaisesti. Tässä tuotokset!

Macarone

Vatkataan 3 valkuaista ja 30 grammaa sokeria marengiksi. Lisätään 110 g siivilöityä mantelijauhoa ja 200 g tomusokeria. Pursotetaan pellille, annetaan levätä ja kuivua vähintään 30 min. Uunissa 160 asteessa reilu vartti läkkäröiden koon mukaan.


Värjäykseen kannattaa käyttää jauhemaisia värejä, kaakaojauhetta tms. Nestemäinen väri näemmä hieman kärähti uunissa, vaikka nämä lätyt eivät ehtineet olla uunissa kuin kymmenisen minuuttia ja jäivät mielestäni aavistuksen verran raa'oiksi. Myös värjäämätön satsi jäi oudon raa'aksi: macaronien ainesosien suhteet ja paistoajat pitää vain opetella kantapään kautta.


Ihan kivannäköisiä niistä tuli, ja hyvänmakuisia kyllä, vaikka rakenne ei ehkä ollut ihan oikea! Kuvan vihertävissä macaroneissa välissä viikunahilloa. Valkoisiin, värjäämättömiin, macaroneihin laitoin vadelmahilloa. Hillot olivat ehkä hieman liian makeita; täytteeksi voi laittaa melkein mitä vain.


Mansikkakakku à la Sanna

Mitataan saman verran sokeria kuin munien tilavuus. Itse tein ison kuuden munan kakun. Mitataan vielä saman verran jauhoja (vehnää + osa perunajauhoja) sekä 2-3 tl leivinjauhetta. Vatkataan munat ja sokeri vaahdoksi. Eivät minulla jostain syystä vaahtoutuneet aivan sellaiseksi, mitä pitäisi, mutta kakku onnistui siitäkin huolimatta. Siivilöidään vatkeen sekaan jauhot ja sekoitetaan tasaiseksi kevyesti nostellen. Kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Uunissa 175 asteessa reilu tunti, kunnes kypsää.



Annetaan kakun jäähtyä rauhassa ennen keikautusta ja leikkaamista kolmeen tai neljään kerrokseen.

Aloitetaan kasaaminen mielellään tarjoiluastian päälle. Kostutetaan kakkua maidolla, limpparilla, mehulla, millä vain; ylempiin kerroksiin enemmän kosteutta kuin alempiin, sillä neste valuu alaspäin. Päivänsankarin toivomuksesta kakkuun tulee runsaasti mansikkaa ja täytteet sen mukaan. Kostutin mansikkamehulla ja tujauksella salaista ainesosaa...


Täytteeksi laitoin kaikkiin kolmeen väliin "mansikkarahkaa", eli pakastemansikoista tehtyä survosta sekoitettuna rahkaan ja kermavaahtoon. Makeutta piti hieman lisätä.


Kakkukerrosten päälle vielä jäisiä mansikoita, joiden alle sivelin kerroksen vadelmahilloa, ettei sulavat mansikat valuttaisi aivan niin paljon kosteutta kakkuun. Koko komeuden päälle vielä hyytelösokeroitua mehua, joka jähmettyy nopeasti kylmien mansikoiden päällä. Sitten vielä hippusillinen mantelirouhetta koristeeksi.


Kakkupohjan leivoin torstaina, täytteet tein perjantaina ja aikaisin lauantaiaamulla kiidätimme kakut juhlapaikalle, jossa sisko pursotti mansikkakakun kerman ja vaniljarahkan yhdistelmällä.



Kirpeähkö appelsiinihyydykekakku

Kakku kootaan irtoreunuksiseen kakkuvuokaan, joka kannattaa vuorata joko kelmulla tai leivinpaperilla, jollei halua irrottamisvaikeuksia. Kakun tekemiseen ei tarvita lainkaan uunia, valmistelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, sillä hyytymiseen pitää varata reilusti aikaa.

Pohja syntyy 200 grammasta murskattuja Digestive-keksejä ja reilusta 70 grammasta voisulaa. Tiivistetään massa vuoan pohjalle. Voi kovettaa massan viiletessään.

Valkonen kerros syntyy esimerkiksi kermavaahdosta, rahkasta, tuorejuustosta ja turkkilaisesta jugurtista ja näiden erilaisista yhdistelyvariootioista. Minä laitoin reilu 3 dl löysäksi vatkattua kermaa ja 4 dl sitruunamaustettua rahkaa. Hyytymisaineeksi keitin puoli desiä vettä, johon liuotin 5 liivatelehteä. Jäähtynyt neste sekoitetaan kerman ja rahkan sekaan, ja kaadetaan vuokaan. Hyytyy jääkaapissa noin tunnissa parissa, mutta mitä pidempään, sen parempi.

Päälle hyydytin 3 dl appelsiinimehua kolmella liivatelehdellä. Koska appelsiinituoremehu on maultaan hieman hapanta, lisäsin tilkan limeenmakuista makusiirappia. Ensimmäinen appelsiinikerros ei tällä kertaa aivan onnistunut, vaan valui jostain rakosesta ulos! Onneksi valunut neste kuitenkin tukkii hyytyessään reiät, joten päälle voi hetken päästä heittää uuden satsin hyydykettä.


Kovasti jännitin kakkujen onnistumista; niitä kun ei voi sellaisenaan maistella ennen h-hetkeä! Olivat kuitenkin ainakin omasta mielestäni aivan täydellisen onnistuneita, ja vieraillekin tuntui kelpaavan.

Basilikan kasvutarina

Ocimum basilicum

Siemenet kostutettuun multaan, kunnon kastelu. Siemenet peittyvät hetkessä valkoiseen huntuun. Muovia päälle, että pysyy kosteana ja ikkunalaudalle aurinkoon. Ei mene kuin pari päivää, kun alkaa itämään.

Sirkkalehdet ilmestyvät noin viikossa. Pitää muistaa kostutella tasaisesti, basilika on melkoinen juoppo.

Sirkkalehtien väliin alkaa kasvamaan oikeita lehtiä kaksi viikkoa istutuksen jälkeen. Kasvuvauhti on jo selvästi hidastunut.

Kolme viikkoa istutuksen jälkeen basilika kasvattaa jo toista kerrosta oikeita lehtiä, ja purkissa alkaa olla jo aika ahdasta. Voisin joko siirtää taimia toiseen astiaan, tai vain napsia lautaselle. Lehdet ovat jo melko isoja, eli syömäkuntoisia ja erittäin aromikkaita. Versoja on pian syytä myös katkoa, että saadaan monioksaisia ja tukevia basilikapuskia.

Viime vuotiset (pienilehtinen) basilikani kasvattivat aika ajoin kukkia. Saa nähdä, tekeekö tämäkin lajike niin. Kukat on kuitenkin syytä napsia pois, sillä kukinto vie kasvilta paljon energiaa lehtien kasvattamisen sijaan.

Akateemiset linnanjuhlat

Ylioppilaskuntamme vietti 1-vuotissynttäreitään Olavinlinnassa. Tässä matkakertomus sekä kuvasatoa:

Joensuusta ja Kuopiosta oli bussikuljetukset Savonlinnaan. Halukkaille oli tarjolla koulumajoitus. Monet eivät kuitenkaan nukkuneet silmällistäkään tuona yönä. Itselleni retkipatja kelpasi peräti 4 tunnin ajaksi. Ja korvatulpat takasivat jälleen makeat unet.


Savonlinnassa oltiin vähän klo 16 jälkeen. Nopeasti mekko päälle, ja sitten oltiin Olavinlinnalla jo klo 17, jossa alkoi tervehdysten vastaanotto. Itse vein tervehdyksen yliopistomme saksan opiskelijoiden ainejärjestöltä.

Sattumoisin juhlapäivä oli myös Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, joten Suomen lippu oli komeasti salossa saapuessamme linnaan.






Juhlavieraita oli 110, ja me kaikki mahduimme illalliselle isoon saliin kahden pitkän pöydän ääreen. Ruokajuomaksi oli viinejä ja vettä. Ja näitähän luonnollisesti kului, kun jokaisen laulun päätteeksi piti skoolata. Laulaa sai taas tarpeekseen, mutta syömäänkin ehti. Kahvin kanssa ei ollut avecia, sillä Olavinlinnan catering-taksat olivat aikastalailla korkeat...

Menu:
Kalalautanen
- hiillostettua muikkua, savusärkeä ja vaniljanieriää
- linnan perunasalaattia
***
Linnanpaistia
- ohrattoa
- uunijuureksia
- tummaa sienikastiketta
***
Suklaapannacotta
Kahvi/tee

Illallisen ja useiden puheiden jälkeen siirryttiin takaisin saliin, jossa alkumaljat oli nostettu. Oli akateemisten tanssien vuoro. Poloneesia, cicapoa ja kehruuvalssia oli säestämässä yliopistomme yhteydessä toimiva Rytmihäiriköt-yhtye.


Jatkoille Savonlinnan lyseon liikuntasaliin siirryttiin yhden maissa illalla. Siellä meitä tanssitti asiansa tunteva dj aina klo 4 saakka, jolloin pistettiin pyörimään stereot. Jatkopaikka oli käytössä aamukymmeneen saakka, mutta viimeiset kuulemma hipsivät sieltä pois jo klo 7 aikoihin. Itse kävelin kavereiden kanssa majoituskoululle jo ennen viittä.


Brunssi alkoi klo 10, jolloin mekin olimme jo ehtineet raahautua Happy time -baariin syömään. Tarjolla oli leipää, lihapullia, prinssinakkeja ja perunasalaattia. Istuimme brunssilla aina klo 14 saakka, jolloin bussit lähtivät paluumatkalle.

Hyvän ruoan merkitys

Tarte de pomme Luxembourgissa lokakuussa 2010

Olen aina ollut hyvin kaikkiruokainen. Voisi myös sanoa, että "olen ollut ruoka-aikoina kotona". Voisin kirjoittaa ruoasta vaikka kuinka paljon, sillä se on erittäin tärkeä asia elämässäni. Kaikki kuitenkin muuttui abikeväänä, kun ensimmäistä kertaa 12 vuoteen ei enää tarvinnut syödä säännöllisesti koululla. Laihduin 15 kiloa. Sen jälkeen suhteeni ruokaan ollut, sanotaanko, mutkikkaampi.

Kotona ruoanlaitosta huolehti aina äitini, isäni tai siskoni. Ruokaa oli aina runsaasti, niin kuin 7-henkisessä perheessä olettaa sopii. Omasta osuudestaan sai kuitenkin välillä suorastaan taistella. Kuka ottaa viimeisen pihvin tai kuka saa nuolla jäätelöpaketin kuoret? Minä en tehnyt ruokaa koskaan, vaan tulin vain suoraan valmiiseen pöytään. Toinen dramaattinen muutos ruokapolitiikkaani tuli, kun muutin omaan asuntoon pois äidin ruokataloudesta. Minusta ilmeni asioita, joita kukaan ei olisi osannut odottaa: osasin laittaa ruokaa. Vain itsenäisen asumisen alussa vilkuilin hieman ruokareseptejä, mutta hyvin pian aloin soveltaa, ja nykyään laitan ruokaa vain oman mieleni mukaan ja ulkoaopeteltujen kikkojen avulla. Rakastan ruoanlaittoa, ja siihen kuuluu tuntikausia joka viikko. Saksassa ollessani kaipasin Suomesta eniten omaa keittiötäni, ja jälleennäkemisen riemu oli suunnaton.

En voi sille mitään, mutta jopa matkoilla ollessani mietin koko ajan, missä syön seuraavaksi ja mitä. Ruoka-ajat ovat minulle tärkeitä, sillä verensokerin laskeminen tekee minusta väsyneen ja kärttyisän. Ruokailujen välinen tauko ei saa venyä hirveän paljon yli 3 tuntia.

Kanavartaita Potsdamissa kesällä 2010

Itse tehdyssä ruoassa on kaksi hyvää puolta: voi itse päättää sen sisältämästä kalorimäärästä, sekä siitä, millaisia aineksia siihen käyttää. Pyrin tekemään ruoastani mahdollisimman täyttävää, terveellistä ja maistuvaa. Nämä ovat mielestäni hyvän ruoan kriteerit. Ulkona syödessä kriteerit eivät kuitenkaan useinkaan täyty, ellei sitten ole valmis maksamaan tyyriisti. En kuitenkaan hetkeäkään epäile, ettenkö voisi pitää rotia ruoan suhteen myös Ranskassa. Se on loppujen lopuksi aika pitkälle itsestä kiinni, miten itsensä ruokkii. Disney-ruokalassakin voi varmasti tehdä valintoja.

MadCook on kirja, jota suosittelen kaikille terveellisestä ja luonnollisesta ruoasta kiinnostuneille. Ja niillekin, jotka eivät siitä ole kiinnostuneet, sillä olisi syytä alkaa kiinnostaa. Kirja ei koostu vain ällöttävän oloisista resepteistä, vaan sisältää ihan oikeaa asiaa modernista ruokakulttuurista. On aivan käsittämätöntä, millaista moskaa nykyihmiset suostuvat kurkuistaan alas työntämään. Eikä syy yksin ole ihmisessä itsessään: joskus on mahdoton tietää, mitä (valmis)ruoka sisältää. Useimmat valmisruoat eivät ole oikeaa ruokaa nähneetkään. Madventuresin pojat syyttävätkin etunenässä ruokateollisuutta, lääketeollisuutta ja ylipäätään kaikkea teollista, joiden tärkeimpänä motiivina on raha.

Ruoka on kuitenkin veden ohella tärkein ihmisen tarvitsema asia, joten ei suinkaan ole ihan sama, millä itsensä ravitsee. Niin sanotusta huonosta ruoasta saa kyllä pahimpaan hätää tarvittavan energian, mutta entä muuta? Mielestäni nykyaikaisen ruokakulttuurin pitkäaikaiset jäljet eivät vielä näy kunnolla yhteiskunnassamme. Diabeteksen, ylipainoisten ja korkea kolesterolin lisääntyminen ovat vain pientä esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Hyvä ruoka tekee ihmisestä parhaimmillaan terveen, elinvoimaisen ja pitkäikäisen.

En osta luomutuotteita, enkä suosi suomalaista sesongin ulkopuolella, ihan jo taloudellisista syistä. Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että minun on mahdollista käyttää alkuperäisessä muodossaan olevia ruokia: saamme vihannekset, marjat, omenat, kalaa, jopa lihaa, ternimaitoa ja kananmunia itse kasvattamalla, keräämällä tai lähipiiristä. Välillä poikaystävän äiti lähettää meille itse tekemiään suolakurkkuja, lanttukukkoa, ruisleipää, piirakoita, mitä milloinkin. Poikaystäväni kalastaa mielellään. Joskus kaupasta tarvitsee ostaa vain jogurttia ja maitoa. Itse en leivo usein, sillä kahden hengen taloudessa se ei ole kovin järkevää. Ja aina voi mennä sukulaisten luo herkuttelemaan.

Isänpäiväkakku à la Sanna