Suomen suvi

Jokakeväinen perinne: Joensuun laulurinteellä vajaa 6000 pohjoiskarjalaista alakoululaista toivottaa kesän alkavaksi niin Suvivirren, Karjalaisten laulun kuin lastenlaulujen merkeissä. Tällä kertaa sää suosi, ja yleisöä oli jälleen paikalla runsain määrin.

Tervetuloa kesä!

Eilen sain järvellä parisen ahventa ja yhden muikun!

Tämä päivä kului enemmän tai vähemmän keittiössä. Valmistamistani ylioppilaskaakuista ja macarone-leivoksista lisää tuonnempana.

Lainsuojaton

Kela ilahdutti eilistä päivää kirjeellä. Päätös sisälsi tiedon siitä, että Ranskaan muuttoni vuoksi en ole 18.6. alkaen enää oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan ja minun on palautettava Kela-korttini sekä eurooppalainen sairaanhoitokorttini.

Päätös tuli minulle järkytyksenä, sillä luulin tilapäisestä muutosta ilmoittamisen olevan vain muodollisuus. Saksaan lähtiessänikään ilmoitus ei aiheuttanut mitään jatkotoimenpiteitä. Näin ei työnteon merkeissä näemmä sitten ole. Opiskelemaan tai au-paireilemaan lähtö ei sulje pois oikeutta oman maan sosiaaliturvaan, mutta työlakien mukaan EU-työntekijään sovelletaan työnantajan maan sosiaaliturvaa. Eli Ranskassa ollessani (=työskennellessäni) minun tulisi hakea paikallista sosiaaliturvaa.

Joudunkin tässä nyt mielenkiintoiseen tilanteeseen, sillä minua ei huvittaisi hakea ranskalaista sosiaaliturvaa. Asiasta tuli Disneyn infopaketin mukana selkeät ohjeet tarvittavine liitteineen, mutta mietitäänpä tarkemmin. Onko tässä mitään järkeä: palautan suomalaiset sosiaaliturvakorttini, haen Ranskassa carte vitalea (paikallinen sosiaaliturvatunnus...), jonka hakemuskäsittelyyn ja kortin saapumiseen mennee parisen kuukautta, muutan parin kuukauden päästä takaisin ja ilmoitan taas Kelalle olevani oikeutettu suomalaiseen turvaan ja haluavani korttini takaisin.

Systeemin ideanahan on tietenkin päällekkäisten sosiaaliturvien omistamisen estäminen. Mutta mielestäni muutaman kuukauden työskentelyn takia tästä aiheutuu enemmän työtä kuin hyötyä. Onko minun siis pakko kuulua mihinkään järjestelmään? Pidänkö vain sormet ristissä ja toivon etten tarvitse lääkäri- tai lääkepalveluja kesän aikana? Voi olla että henkivakuutukseeni kuuluva matkustajavakuutuskaan ei korvaa työmatkalla tapahtuvia terveyskuluja, vai korvaako? Onko Disney vakuuttanut työntekijänsä työajalla sattuvien onnettomuuksien varalle vai olemmeko todella vain valtion sosiaaliturvan varassa?

Mikäli tulkitsen Disneyn lähettämää sosiaaliturvainfoa oikein, työntekijät ovat oikeutettuja paikalliseen sosiaaliturvaan, ja tuo carte vitale on vain väline, joka nopeuttaa kulujen takaisinmaksua. Haa, tämä ratkaissee tilanteeni. Olen tähänkin asti selvinnyt melko terveenä, ilman kallita lääkärireissuja, miksi tämä kesä olisi erilainen?

Keskikesän aurinko eilisiltana

Mökillä päärynäpuu oli täydessä kukassa

Tunteettomuuksia

En nukkunut viime yönä kovinkaan hyvin, ja heräsin aamulla jo aikaisin hirveine silmäpusseineni, päänsärkyineni ja lihaskipuineni. Vähäinen ja heikkolaatuinen uni ei johtunut Suomen jääkiekon maailmanmestaruusjuhlinnasta. Tai oikeastaan johtui. Voitto ei aiheuttanut minussa juuri minkäänlaista tunteenpurkausta, mutta voitosta johtunut välikohtaus kylläkin sitäkin enemmän.

Pelin ja jälkilähetysten jälkeen lähdimme käymään torilla. Jo korttelien päästä kuului iloista huutoa, torvien tööttäystä ja laulantaa. Torilavalle oli kokoontunut useita kymmeniä ihmisiä, ja lavan edessä näitä juhlijoita seurasi vähintään toinen moinen yhtä riehakasta väkeä. Kaikki olivat iloisia, liput liehuivat ja kaljatölkit sihahtelivat Maammelaulun, Den glider inin ja muiden lätkäbiisien tahtiin. Minua lähinnä palelsi ja väsyttikin vähän.

Mutta sitten tapahtui jotain, joka aiheutti minussa valtavan ahdistuksen tunteen. Aivan parin metrin päästä meistä oli torilavan kattoa kannatteleva noin viisimetrinen tolppa, johon kaksi nuorukaista kiipesi kilpaa jo toistamiseen. Toisella kiipeilykerralla toinen heistä putosi aivan neniemme eteen. Kuului vain rusahdus ja mätkähdys.

Torin laidalla päivystäneet poliisit olivat hetkessä paikalla. Juhlinta jatkui koko ajan. En voinut enää katsoa, vaan siirryimme sivummalle. Minun piti päästä istumaan. Vähän ajan päästä myös kaksi ambulanssia saapui paikalle. Pudonnut poju poltteli tupakkaa maassa mahallaan maaten, sillä hänen jalkansa olivat murtuneet. Kun hänet saatiin nostettua paareille, ympärillä olevat ihmiset taputtivat innoissaan käsiään. Varsinainen arjen sankari. "Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa". Kyllä se minun mielestäni haittaa, kirosin ääneen ja mielessäni, kuinka tyhmiä ihmisten pitää olla. Ikimuistoinen mestaruusjuhla - ainakin tuolle miehelle, jolla on edessä vuosien kuntoutus.

Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että olen keskivertoa tunteettomampi ihminen. Esimerkiksi kerran kommentoinystävälleni, joka oli juuri kuullut rakkaan kissansa kuolemasta, että ymmärrän, miltä hänestä tuntuu, olinhan itsekin juuri kokenut läppärini pimahtamisen. Tiedän, että se oli kylmästi sanottu, mutta tarkoitus olikin vain keventää ilmapiiriä. Kaiken kukkuraksi, en ole eläinihmisiä. Ystäväni kuitenkin tuohtui silmittömästi kommentistani, hänen mielestään kun eläin on ihan eri asia kuin joku tietokone. Olen eri mieltä siinä mielessä, että asioihin/ihmisiin/eläimiin voi kukin kiintyä omalla tavallaan, ja menettäminen on aina yhtä suuri tuska, olipa kyseessä sitten kissa tai läppäri. En kuitenkaan jatkanut väittelyä aiheesta, sillä eläimiin liittyvät tunteet menevät joskus jopa fiksuilla ihmisillä normaalin järjenjuoksun edelle.

Ukko tuli kotiin vähän ennen viittä aamuyöllä. Olivat kuulemma käyneet vielä istumassa serkun luona - edelleen mestaruutta juhlien. Hän kysyi minulta, olinko vihainen hänelle. Miksi ihmeessä olisin? Koska hän sillä tavalla sekosi. Ai mestaruudestako? Miksi ihmeessä minä toisten juhlinnasta suuttuisin? Kuten todettua, voitto, eikä sen juhlinta aiheuttaneet minussa ilon eivätkä myöskään vihan tunteita. On sitten eri asia, lähteekö juhlinta aivan käsistä ja päätyy sairaalaan. Reilun tunnin päästä herätyskello soi ja ukko lähti töihin. Varmistin vain vielä, että onhan hän ajokunnossa: "Olen olen."

Sen tiedän kuitenkin, että tämänpäiväisessä olotilassa en voisi tehdä kovinkaan laadukkaasti töitä huvipuistossa. Tai ainakin se olisi erittäin raastavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kesällä aionkin välttää turhaa valvomista työkykyni säilyttämiseksi: ei ole itseni, asiakkaiden eikä kenenkään muunkaan kannalta hyvä, jos en jaksa hymyillä ja naama on turvoksissa. Jääköön sillä sitten vaikka jotkut elämykselliset yövalvomiset ja reissaamiset Ranskanmaalla väliin, parempi keskittyä siihen, mitä on menossa tekemään.

Tiesittekö, että toukokuussa on 5 liputuspäivää?

Tämän vuoden toukokuussa on 3 peräkkäistä sunnuntaina, jolloin liputetaan. Toukokuussa Suomen lippu kunnoittaa tangossaan niin äitejä, Snellmannia, työväen juhlaa kuin yhtenäistä Eurooppaa ja kaatuneiden muistoa. Näistä liputuspäivistä Eurooppa-päivän juhliminen on uusin tempaus. Eikä mikään ihme, onhan Suomi kuulunut EU:hun kuin vasta mitä... 16 vuotta.

(Samat 16 vuotta on kulunut Suomen edellisestä jääkiekon maailmanmestaruudesta, jota tällä viikolla taas yritetään jahdata. Ja meillähän katsotaan kaikki pelit, mitkä ehditään... Onneksi olen taitava lukitsemaan ulkopuolelta tulevan hälyn ja keskittymään tenttikirjaan, vaikka Mertaranta vieressä selostaisikin.)

Hyvää Eurooppa-päivää itse kullekin säädylle. En yhtään ihmettele, miksi ko. päivä on valittu vietettäväksi nimenomaan toukokuussa, jolloin myös täällä pohjolan perukoilla alkavat koivun lehdet vihertää, aurinko paistaa heleästi ja laululinnut visertävät. Tulee sellainen olo, että kaikki on hyvin ja yhdessä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Pala kauneinta Suomea kuvattuna toukokuussa 2010

”Iloitkaamme, riemuitkaamme,
nouse laulu taivaaseen.
Nousta saamme, nousta saamme
henkes pyhän yhteyteen.
Lumovoimas yhteen liittää
minkä aika erottaa,
veljeyttä kaikki kiittää,
kun sun kätes koskettaa.”

Eurooppa-hymni, Oodi ilolle
Friedrich von Schiller

Juhlahumua vaikka sormet rakkuloilla

Eilen oli Britannian kuninkaalliset häät, joita seurasin lähes alusta loppuun ystävän luona. Samalla maistelimme ranskalaisia juustoja ja joimme simaa. Vaikkei monarkia enää mielestäni istu nykypäivään, olivat häät kauniit ja morsiuspari myös. Perjantain olisi voinut käyttää varmasti tehokkaamminkin, mutta annoin itselleni luvan viettää täysvapaapäivän.

Illasta jouduimme kuitenkin töihin, vapaaehtoisiksi. Sain kokeilla, miltä tuntuu palvella lapsiasiakkaita. Ukon sukulaisten pestaamina vietimme illan seurakunnan kevättapahtumaan, jossa oli ilmaiseksi tarjolla pientä syötävää, pomppulinnaa, askartelupisteitä ym ym. Minä ja ukko saimme vastuullemme ilmapallopisteen. Siinä sitten täyttelimme varmasti reilusti yli sata palloa pienille asiakkaillemme! Parasta oli, että sai vaan jakaa niitä palloja, eikä tarvinnut huolehtia mistään maksuista. Ukko puhalsi pallot (ensin suulla, sitten saimme onneksi kompressorin paikalle), ja minä sidoin pallot kiinni narulla. Nyt on sitten sormet hieman hellinä. Aurinkoinen sää ja palloistaan ilahtuneet lapset toivat kuitenkin hyvän mielen.

Vappupiknikki toisensa perään tuntuu nyt siirtyvän sisätiloihin, kun aamulla helottanut aurinko saikin taivaalle tummia ja raskaita pilviä. Saas nähdä, mikä on huomisen pelikunto. Järvellä olisi kiva käydä.

Ainoa onnistunut vappu opiskeluaikanani on ollut 2008. Silloin meillä oli seurana myös Muumipeikko

From Paris to Berlin

Leikitään hetki matkaoppaita, ja verrataan lempikaupunkiani, tämän hetkistä ja tulevaa asuinkaupunkiani Wikipedian tietojen perusteella.

Voimme todeta, että kaupungit ovat melko erilaisia, mutta niissä on myös yhtäläisyyksiä. Kyse on vain siitä, että kuka tykkää mistäkin.

	Berliini	Pariisi	Joensuu
Lisänimet	Saksan Venetsia, Vihreä kaupunki	Valon kaupunki, Muodin pääkaupunki	Pohjois-Karjalan helmi
Esihistoria	Arkeologisten kaivausten perustella Berliini ja sen sisarkaupunki Cölln ovat syntyneet noin 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa	Pariisi on syntynyt Île de la Citén saarella sijainneen kelttiläisen kalastajakylän paikalle ennen ajanlaskumme alkua	Alueella asutusta jo kivikaudella, kaupungin status Venäjän keisari Nikolai I:n luvalla 1848
Asukasluku/kaupunki	3 429 870 (2008, Euroopan toiseksi suurin)	2 181 400 (2006)	73 373 (2011)
Asukasluku/alue	Berliinin metropolialue 4,4–5,9 milj.	Suur-Pariisi 12,1 milj.	Joensuun seutukunta 122 870 as.
Väestöntiheys as./km²	3 847	20 696 (maailman suurin), paikoin jopa 100 000	30,81
Arkkitehtuuri	Paljon keisareiden rakennuttamia arvorakennuksia. Kuvaillaan usein rumaksi kaupungiksi, jossa sodan ja DDR:n jäljet ovat yhä nähtävillä	Kuvaillaan usein yhdeksi maailman kauneimmaksi kaupungiksi	Rakennuskanta enimmäkseen nuorta, mutta keskustassa myös vanhoja rakennuksia 1800-luvulta, myös vanhoja puutaloja
Ulkomaalaisten osuus väestöstä	14,1 (2008)	19,4 % (1990)	1,5 % (1999)
Suurimmat ulkomaalaisvähemmistöt	Turkkilaiset, puolalaiset, serbialaiset	Portugalilaiset, kiinalaiset, arabit	Venäläiset
Maasto	Tasaista, Spree-joki, Wannsee-järvi lännessä	Seine-joki, korkein kohta Montmarte 130 m	Tasaista, Pielisjoki, Pyhäselkä etelässä + kymmeniä muita pienempiä järviä
Vuotuinen keskilämpötila	8,9 °C	10,6 °C	2,5 °C
Vuotuinen sademäärä	570,7 mm	650 mm	612 mm
Liikenneyhteydet muualle	2 käytössä olevaa lentokenttää, junaliikenteen solmukohta	Eurostar-juna Lontooseen, tärkeä lentoliikenteen solmukohta (3 lentokenttää)	6-tie etelään ja pohjoiseen. Junalla suora yhteys Helsinkiin. Lentoasema
Julkinen liikenne	BVG: 9-linjainen U-Bahn-metro, 15-linjainen S-Bahn-kaupunkijuna, ratikka ja Re-junat	RATP: 16 metrolinjaa, rer-lähijunat, ratikka	Lähes olematon, bussitaksa 3 euroa. Ruuhkaa havaittavissa vain Prisman liittymässä perjantai-iltapäivisin
Kielitaito	Saksa ehdoton. Huonompi englannin osaaminen kuin muualla Saksassa (erityisesti verrattuna Länsi-Saksaan)	Ranska ehdoton, mutta jo tavallisimpien kohteliaisuuksien osaaminen ranskaksi auttaa pärjäämään paikallisten kanssa. Parempi englannin osaaminen kuin muualla Ranskassa	Pohjois-karjalan murre, savo ja venäjä yleisimmät. Englannilla pärjää, mutta ruotsilla ei
Stereotypia kaupunkilaisista	Liberaali DDR-meininki, kaljaa kuluu, yöelämä	Patonkia mussuttava Pierre baskeri vinossa, koroilla keikkuva töykeä pariisitar	Verkkarit tai pilkkihaalarit päällä kaljaa kittaamassa
Hintataso	Halvimpia eurooppalaisia metropoleja	Korkea (maailman 13. kallein kaupunki)	Suomalaisittainkin melko korkea
Mitä syödä?	döner-kebab, currywurst-makkara sämpylän välissä	patongit, osterit, macarone-leivokset	karjalan piirakat
Tärkeimmät nähtävyydet	Tv-torni Alexanderplatzilla, Brandenburgin portti, Tiergarten-puisto, Berliinin muurin jäänteet ja museot	Eiffel-torni, Louvre ja muut museot, Riemukaari, Notre Dame -katedraali,	Kauppatori, ev.lut. kirkko, kaupungintalo ja taidemuseo. Ilosaarirock heinäkuussa
Nähtävyydet lähialueilla	Potsdamissa Sanssoucin puisto palatseineen, keskitysleiri Sachsenhausen	Versailles’n palatsi, Disneyland Paris, La Défense	Kolin kansallispuisto
Kaupunkiin sijoittuvia elokuvia	Sonnenallee, Goodbye Lenin + miljoona muuta DDR- tai natsiaiheista elokuvaa	Amélie, Rottatouille + miljoona muuta	Pitkä kuuma kesä, Helmiä ja sikoja + vissiin joitain muitakin
Ajankohtaista	S-Bahn-verkostolla ollut ongelmia jo useampi vuosi peräkkäin: junat eivät kuljekaan ajallaan, jos ollenkaan	Notre Damen edessä pidätettiin kaksi musliminaista, sillä he pitivät Ranskan nykyisen lain vastaisesti kasvot peittävää burkhaa	Meinasivat suositun lenkkeilyalueen paikalle rakennuttaa päiväkodin, onneksi saatiin päättäjien mielipiteet kääntymään.

Ei liene vaikea arvata, mistä kaupungista tämä kuva on.

Pääsiäismunat

Koristemunat

Otetaan sopiva määrä munia.

Työvälineeksi on hyvä valita jokin terävä, pitkänomainen piikki. Itse käytän parsinneulaa, vaikka onkin aika tylsä.

Raaputetaan varovasti munan kuorta, varotaan rikkomasta. Tehdään munan molempiin päihin reikä. Toinen reikä saa olla ihan reilun kokoinen. Puhkotaan neulalla keltuainen huolellisesti rikki.

Puhalletaan toisesta reiästä sisään niin, että valkuainen ja keltuainen pääsevät valumaan pois toisesta reiästä. Munan sisällöstä saa oivan välipalamunakkaan. Tyhjennyksen päätteeksi kuori huuhdellaan vedellä huolellisesti ja varovasti ulko- ja sisäpuolelta.

Kunhan munat ovat kuivuneet, ne voidaan maalata tai koristella muutoin miten kukin haluaa.

Suklaamunat

Suklaamunat vaihtuivat virpomavitsoiksi. (Isoja Rölli-munia oli yhteensä viisi, mutta eivät ehtineet kuvaan.)

Virvon, varvon,
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuueks.
Vitsa sulle,
palkka mulle.
x5

Kuvat: N97

Avoin kirje riiteleville naapureille

Hei!

Mikäli tiedät, että sinun on pakko riidellä poika/tyttöystäväsi/avomiehesi/vaimosi kanssa, voisitteko ottaa naapurinne huomioon seuraavin menettelyin:

- valitkaa ajankohta, josta on mahdollisimman vähän haittaa ulkopuolisille. Esimerkiksi aamuyö klo 4:45 ei ole niin mukava aika herätä kuuntelemaan riitaanne. Suosittelen iltapäivää, jolloin kotona työtä tekevien päivä saa mukavaa viihdettä.

- jos haluatte kailottaa riitanne naapureillenne, tehkää se erinomaisesti artikuloiden niin, että siitä saa jotain selvää.

- huutakaa asianne lyhyesti ja ytimekkäästi, että riita olisi mahdollisimman pian ohi, ja naapurit saavat jatkaa untaan.

- huutakaa kovaa ja uhatkaa tappaa toisenne, niin naapurit voivat hyvillä mielin kutsua poliisit paikalle tilannetta rauhoittamaan. Pikkuriitelyistä ei vielä oikein kehtaa apua hälyyttää.

- välttäkää kirosanoja, ne eivät anna riitanne aiheesta mitään uutta tietoa.

- älkää käykö viikolla baarissa, jos tiedätte, että kotiin palatessanne päädytte kuitenkin riitelemään. Tai älkää ainakaan viipykö paikoissa, jotka ovat auki 4ään asti, niin pääsette jo aikaisemmin kotiin riitelemään.

- baari-iltojen jälkeen hoitakaa riitely jo mahdollisesti nakkikioskilla. Sinne on helpompi kutsua poliisikin.

- myöskään kaverien mukaanottaminen kotiriitelyyn aamuyöstä ei hyödytä tilannetta mitenkään.

- mikäli tiedätte, että aiotte pian riidellä, tehkää se jo hyvissä ajoin alkuillasta TAI ilmoittakaa siitä esimerkiksi alakerran ilmoitustaululla. Merkitkää riidan aloitus- ja lopetusaika tarkasti.

- mikäli kaikesta huolimatta suositte yöriitelyä, esimerkiksi yötöiden takia, voisitteko mitenkään hoitaa riitelynne viikonloppuisin, ei siis arkiaamuöinä, jolloin muiden naapureiden pitää nousta aikaisin töihin ja olla skarppina koko päivän.

- voitte tarvittaessa siirtyä vaikka pihalle huutamaan. Välttäkää tätä kuitenkin kesäisin, jolloin nukkuvilla naapureilla on ikkunat auki.

Vahvasta aamukahvista vapisten,
Sanna

(spiegel.de)

Itäsuomalaisia kevään merkkejä

Kevät on saapunut, kun...

- ei ole enää talvi, mutta ei vielä kesäkään. Päivälämpötila voi siis olla ihan mitä tahansa, taivaalta voi tulla ihan mitä tahansa.

- muualla Euroopassa ja ehkä etelämmässä Suomessakin aivastellaan ja taivastellaan luonnon heräämistä, mutta meillä käydään vielä pilkillä ja pidetään pitkiä kalsareita ulkona.

- lumi ei enää hohda valkoisena, vaan se muistuttaa valtavaa kasaa nougat-jäätelöä.

- lumikasojen alta paljastuu yhtäkkiä ihan hirveät määrät koirankikareita. Eivätkä ne ole mitään pieniä kikkareita vaan valtavia jöötejä. Sitten odotetaan vain lakaisinkoneiden saapumista...

- illalla jumppaan lähtiessä ei tarvitse ottaa mukaan pyörän lamppua.

- aamulla tietää, että on aamu eikä vielä yö.

- pyöräily on sujakampaa, kun ketjut ei ole jäässä.

- pyöräillessä housun lahkeet, kengät ja pyörä saavat kivan ruskean kuorrutuksen. Sama kävellessäkin, vaikka kuinka varovasti yrittää kävellä.

- ulos lähtiessä ei voi vain ottaa sitä lämpimintä takkia päälle, vaan pitää miettiä, tarviiko sateen kestävän tuulitakin vai tarkenisiko kevyellä farkkutakilla.

- kenkien valintakin monimutkaistuu. Huopatossujen sijaan valitaan kumpparit.

- sulaneet pyörätiet ilahduttavat vain hetken, sillä katupöly alkaa pian narskua hampaissa.

- pilviset kevätpäivät eivät tunnu yhtään keväiseltä, mutta auringon paiste aiheuttaa päänsärkyä, ellei muista ottaa aurinkolaseja mukaan. Pipon kanssa arskat ei kuitenkaan ole kovin fiksun näköistä.

- sukset saa pian viedä varastoon, ja tilalle voi parvekkeelle hakea parvekekalusteet.

- puolet opiskelijakavereista pakkaa laukkunsa ja lähtee vaihtoon tai esittelee suuria suunnitelmia kesälomaksi.

- oman kesän suunnittelu alkaa ahdistaa.

- taas huomaa, että joko se lukukausi menikin. Eikös se joulu ollut ihan just...

Mung-pavut itävät ilman kevään valoakin, nimittäin pimeässä kaapissa.

Akateemiset linnanjuhlat

Ylioppilaskuntamme vietti 1-vuotissynttäreitään Olavinlinnassa. Tässä matkakertomus sekä kuvasatoa:

Joensuusta ja Kuopiosta oli bussikuljetukset Savonlinnaan. Halukkaille oli tarjolla koulumajoitus. Monet eivät kuitenkaan nukkuneet silmällistäkään tuona yönä. Itselleni retkipatja kelpasi peräti 4 tunnin ajaksi. Ja korvatulpat takasivat jälleen makeat unet.


Savonlinnassa oltiin vähän klo 16 jälkeen. Nopeasti mekko päälle, ja sitten oltiin Olavinlinnalla jo klo 17, jossa alkoi tervehdysten vastaanotto. Itse vein tervehdyksen yliopistomme saksan opiskelijoiden ainejärjestöltä.

Sattumoisin juhlapäivä oli myös Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, joten Suomen lippu oli komeasti salossa saapuessamme linnaan.






Juhlavieraita oli 110, ja me kaikki mahduimme illalliselle isoon saliin kahden pitkän pöydän ääreen. Ruokajuomaksi oli viinejä ja vettä. Ja näitähän luonnollisesti kului, kun jokaisen laulun päätteeksi piti skoolata. Laulaa sai taas tarpeekseen, mutta syömäänkin ehti. Kahvin kanssa ei ollut avecia, sillä Olavinlinnan catering-taksat olivat aikastalailla korkeat...

Menu:
Kalalautanen
- hiillostettua muikkua, savusärkeä ja vaniljanieriää
- linnan perunasalaattia
***
Linnanpaistia
- ohrattoa
- uunijuureksia
- tummaa sienikastiketta
***
Suklaapannacotta
Kahvi/tee

Illallisen ja useiden puheiden jälkeen siirryttiin takaisin saliin, jossa alkumaljat oli nostettu. Oli akateemisten tanssien vuoro. Poloneesia, cicapoa ja kehruuvalssia oli säestämässä yliopistomme yhteydessä toimiva Rytmihäiriköt-yhtye.


Jatkoille Savonlinnan lyseon liikuntasaliin siirryttiin yhden maissa illalla. Siellä meitä tanssitti asiansa tunteva dj aina klo 4 saakka, jolloin pistettiin pyörimään stereot. Jatkopaikka oli käytössä aamukymmeneen saakka, mutta viimeiset kuulemma hipsivät sieltä pois jo klo 7 aikoihin. Itse kävelin kavereiden kanssa majoituskoululle jo ennen viittä.


Brunssi alkoi klo 10, jolloin mekin olimme jo ehtineet raahautua Happy time -baariin syömään. Tarjolla oli leipää, lihapullia, prinssinakkeja ja perunasalaattia. Istuimme brunssilla aina klo 14 saakka, jolloin bussit lähtivät paluumatkalle.

Kahvikulttuurista

Mitä tehdään yksin aamuisin, kaverin kanssa päivällä, perheen kanssa arkisin ja sukulaisten kanssa juhlissa?

No juodaan tietenkin kahvia.

Suomalaiset ovat kahvihullua kansaa. Kahvia juodaan aamupalalla, kahvitauoilla, pullan kanssa ja jopa ruoan päälle jälkiruoaksi. Mummoillekin juotetaan kahvia. Uni kun tulee muka paremmin kahvin jälkeen. Ei mee jakeluun, sillä kahvin sisältämän kofeiininhan pitäisi piristää...

Ymmärrän kyllä, että kahvi on, siinä missä tupakka ja viinakin, erittäin koukuttava aine sekä fyysisesti että sosiaalisesti. Kahvia juodaan, koska sitä on aina juotu. Kaikkialla ei edes tarjoilla kahvin sijaan teetä. Monet saavat vakavia vieroitusoireita, tai aamu ei heillä lähde lainkaan käyntiin, jos eivät saa aamulla pannullista tuoretta kahvia.

Kahvi kuuluu aikuisuuteen. Lapset eivät pidä sen mausta, eivätkä kaikki aikuisetkaan, mutta silti sitä pitää ruveta juottamaan mummolassa joka ikiselle paikalla olijalle. Teen juojat ovat monessa kyläpaikassa kummallisia friikkejä, joille pitää varta vasten keittää erikseen kuumaa vettä.

Meidän suvussa juodaan teetä. Kahvittelijoitakin on, ja itsekin sitä juon, jos teen keittäminen on liian vaivalloista. Välillä kahvilla on kiva herkutella, mutta säännöllisen kahvittelun olen joutunut jättämään. Vatsani kestää joten kuten kahvia, mutta pää ei senkään vertaa. Väsyneenä kahvi saattaa vain pahentaa olo tilaa. Taidan olla hieman kofeiiniherkkä...

Yksi kuppi silloin tällöin menee, mutta jatkuva lipittäminen ei minun mielestäni ole millään muotoa fiksua touhua. Onko järkevää käyttää ainetta, josta ei kuitenkaan hyödy mitään, kun on jo niin immuuni kofeiinille? Eikö kaveria voi tavata ihan ilman kahvikuppostakin? Miksi suomalainen ei pääse sängystä ylös ilman joka aamuista mustaa myrkkyään, olisiko kannattanut mennä nukkumaan aikaisemmin? Eikö olisi kiva, ettei vatsaa närästäisi?

Itse saan tarpeeksi virtaa ihan vain nukkumalla hyvin, syömällä hyvin ja pitämällä vähän taukoa, jos ei jaksa. Nämä ovatkin vaikeita ja henkilökohtaisia kysymyksiä. Osittain kaikki on myös kulttuurisidonnaista: kahvi vain kuuluu tärkeänä osana kanssakäymistämme. Osaavat muutkin kansakunnat juoda kahvia. Suomalaiset vain sattuvat olemaan äärimmäisyyksien kansaa ja monilla kahvin juonti tuntuu vallanneen koko elämänalan. Ja tähän voisi joku väittää, että onhan sitä huonompiakin tapoja tuhlata rahansa ja terveytensä...

Luxembourgilaisessa hotellihuoneessa oli tarjolla vihreää ja mustaa teetä, kaakaota sekä tietenkin kahvia.

Suomikuvaa

Maanantaina oli Kalevalan päivä ja suomalaisen kulttuurin päivä. Vaikken yleensä kaunokirjallisuutta vapaa-ajallani lue, Kalevalan luin joskus lukiossa ihan omaksi ilokseni. Tykkäsin siitä kovasti ja suosittelen sitä kaikille suomalaisille. Kalevalan kieli on oma lukunsa, mutta jotenkin löysin eepoksesta myös omanlaatuista suomalaista huumoriakin. Siis sellaista huumoria, jota syntyy vain, kun kaikkensa yritettyään kaikki menee kuitenkin päin honkia. Kalevala on täynnä tarinoita epäonnistumisesta. Jotain perin supisuomalaisen melankolista siis. Vaikka Kalevala kuvaa enimmäkseen itäsuomalaisia perinteitä, uskon, että meitä kaikkia suomensukuisia yhdistää samanlainen mentaliteetti. Germaanisista piirteistämme huolimatta meissä virtaa slaavilaista verta, joka tuo luonteeseemme tietynlaista analyyttisyyttä ja hiljentymisen taitoa.

Ulkomaille matkustaessa ei kuitenkaan sovi olla liian hiljainen, ettei jää vain sivusta seuraajaksi. Suomeen lomailemaan saapunut ystäväni kertoi innoissaan uusista kolumbialaisista kavereistaan, jotka hän oli tavannut Ranskan Nantes'ssa. Suomalainen ja kolumbialainen, eri maanosat, täysin eri kielet, yhteisenä tekijänä ranska ja Ranska, ja tulevat niin mukavasti toimeen. Ystäväni tuntuu olevan täysin hullaantunut latinalaisesta elämäntyylistä muutenkin. Suomalaisena hän haluaa kuulla elämästä Etelä-Amerikassa, kolumbialaisille ystäville Suomi on jotain eksoottista. On suomifaneja ranskalaisissakin: ystäväni nantesilainen naapuri on innokas suomalaisen musiikin kuuntelija. Korpiklaani-nimisestä yhtyeestä en ollut minä kuullut ennen Puolassa käyntiäni, eräs toinen ystäväni taas kertoi italiaisesta harpistista, joka kuunteli Korpiklaania, ja nyt tämä nantesilainen nainen, jonka lempiyhtyeisiin kuuluu Korpiklaani. Siis mitä ihmettä? Suomalaista kulttuuria viedään maailmalle ilman, että keskivertohärmäläinen tietää siitä mitään.

Joka tapauksessa oli kahvilla käydessämme erittäin mukava kuulla ystävältäni ranskalaisesta elämisestä ja jo pitkälle edenneestä ranskalaisesta keväästä. Ystäväni, jonka tunnen yhteisiltä ranskan kursseilta, työskenteli jo kerran aiemmin Nantes'ssa ja halusi välttämättä palata sinne takaisin. Nyt hän käy siellä yliopiston kielikursseja. Toivon mukaan hän viihtyy Ranskassa vielä kesän yli, niin voisin käydä moikkaamassa häntä ihanassa rannikkokaupungissa Nantes'ssa. Hänen kertomiensa juttujen perusteella jaksan uskoa, että minäkin vielä ihastun Ranskaan. Suositteli hankkimaan alennuskortin junaliikennettä varten, vielä kun olen alle 25-vuotias.

Soittoniekka Kultaisen teehuoneen koristeena Potsdamissa

Espanjan tunnilla meillä tuli ensimmäistä kertaa vastaan rakenne, joka aiheutti hieman ylimääräistä aivojumppaa. Suurimmalla osalla kurssilaisista ilmiö tuntui menevän täysin yli hilseen. Sama kieliopillinen ilmiö on tuttu minulle ranskasta, joten jotensakin osasin muodostaa ajanmääreellisen lauseen preesensiin, vaikka suomeksi sama lause muodostettaisiin perfektillä. Ongelmia suomalaisille aiheuttaa yksinomaan se, että suomen kielen "perfektille" on itse asiassa annettu väärä nimitys. Tosiasiassa perfekti tarkoittaa jotain täydellistä, loppuun saakka suoritettua. Suomen perfekti taas ei aina ole loppuun asti suoritettua, kuten lauseessa: Olen asunut Espanjassa viisi vuotta. Riippuen siitä, asuuko ko. henkilö yhä Espanjassa vai onko hän kenties jo muuttanut muualle, lause voidaan kääntää espanjaksi (tai ranskaksi) joko preesensiin tai perfektiin. Tässä havainnollistavat esimerkit (ja jos on kirjoitusvirheitä, niin suokaa anteeksi, en ole näiden kielten mestari):

Jos asun edelleen Espanjassa, pitää minun sanoa:
Hace cinco años que vivo en España. / Il fait cinq ans que j'habite en Espagne.

Jos olen asunut Espanjassa, mutta en asu enää, pitää minun sanoa:
He vivido en España durante cinco años. / J'ai habité en Espagne pendant cinq ans mais maintenant j'habite en France, bien sûre.

Jostain syystä suomalaisen on vaikea erottaa näitä kahta mahdollisuutta toisistaan. Eikä siitä voi moittia, sillä kielellä on tapana muokata maailmankatsomustamme ja tajuntaamme. Asioita, joita ei voi kuvailla sanoin, on vaikea myös ymmärtää. Kieli on siis erittäin tärkeä osa kulttuuriamme, eikä sitä pidä väheksyä.

15 syytä vihata pakkasta

Vaikka talvi ja pakkaset ovat yhtä erottamaton osa suomalaisuutta kuin kesä ja hyttyset, niin ei se aina kivaa ole. Vaikka mielestäni olen melko sopeutumiskykyinen, talven olosuhteisiin sopeutuminen tapahtuu pitkin kynsin ja hampain ärräpäitä luetellen. En kuitenkaan lukeudu ihmisiin, jotka pelkästään pakkasen takia olisivat valmiita muuttamaan "jonnekin lämpimään". Tässä kuitenkin pieni lista niistä seikoista, mitkä pakkasessa välillä ärsyttävät:

1. Koko ajan paleltaa. Varsinkin kasvot ovat vaaravyöhykkeellä. Meillä on sisälläkin liian kylmä, kun patterit eivät toimi niin kuin niiden pitäisi.

2. Jos pukeutuu niin hyvin, ettei enää palella kauheasti, alkaa hiota jostain paikasta. Esimerkiksi kainaloista. Ja silti varpaita/sormia/nenää paleltaa.

3. Liikkuminen on vaikeaa, jos ulkovaatteiden alla on neljät housut, kahdet villasukat ja neljä kerrosta paitoja. Hengittäminen on vaikeaa jo kuivan pakkasilman takia.

4. Pukeutumiseen menee ihan älyttömästi aikaa. Joka kerta kun lähtee ulos, samat vaatteet uudelleen ja uudelleen. Sisällä pukeutuessa tulee hiki. Ennen kuin taas paleltaa.

5. Jos haluaa säästää nenänsä palelemiselta, kaulaliinalla se onnistuu. Mutta sitten kaulaliinaan alkaa hengittämisen takia kertyä huurretta niin, että kun menee sisälle, on naama märkänä omasta kuolasta. Nam.

6. Paukkupakkasten aikana on päällä aina samat vaatteet. Omistan vain yhden tarpeeksi paksun villapaidan, ja se on ollut päälläni nyt aika helkutin pitkään. Olisi kiva vähän varioida enemmän; ehkä joudun ostamaan ensi talveksi uuden villapaidan.

7. Talvivaatteiden ostaminen on työlästä. Siksi en juuri osta niitä. Kunnollisten talvikenkien hankkiminen on huomattavasti hankalampaa kuin pikkusievien kesäkenkien. Takeista puhumattakaan. Hinnatkin ovat vähän eri luokassa kuin kevyissä kesävaatteissa, joiden ainoa tarkoitus on vain peittää alastonta ihmisvartaloa, ei siis lämmittää ja olla kestäviä.

8. Pyöräily pakkasella on yhtä helvettiä. Vaikka kuinka pitäisi pyöräänsä sisätiloissa kotona ollessaan, niin koululta lähtiessä se on aina ihan jäässä. Ei tarvitse polkea kuin 5-10 minuuttia 25 asteen pakkasessa, niin polkeminen on kuin suossa juoksisi. Kävelyyn en silti vaihda.

9. Jos aurinko sattuu pakkaskelillä paistamaan, se paistaa niin kirkkaasti, ettei näe mitään ja silmiin sattuu. Yleensä talvella on vain pimeää, ja sekin ahdistaa.

10. Lumi narskuu inhottavan kuuloisesti pakkasessa. Se on todella kuivaa, eikä siitä voi tehdä lumiukkoja... Mitä hyötyä on lumesta, jolla ei voi leikkiä? Se on vain tiellä, ainakin tänä talvena, jolloin sitä on ennätysmääräisen paljon.

11. Tuulen tuiverrus on pakkaskelillä ilmiö, johon viimeiseksi toivoisi törmäävänsä. Se nimittäin monikertaistaa pakkasen purevuuden. Onneksi täällä sisämaassa kovat pakkastuulet ovat harvinaisia. Pienikin tuulahdus tuntuu kuitenkin purevan luita ja ytimiä myöten.

12. Iho kuivuu, kun on kuiva ilma ja koko ajan vaatteet päällä. Suihkunkin jälkeen ehtii vain nippa nappa laittamaan kosteusvoidetta kinttuihin ennen kuin alkaa paleltaa niin, että on pakko vetää vaatteet päälle. Rasvailusta on tullut päivittäinen rutiini. Jalkani eivät enää kutia samalla lailla kuin joskus nuorempana, jolloin saatoin aamulla herätä siihen, että olin raapinut jalkani verille. Kesällä ei ole ihon kanssa ongelmia.

13. Joutuu nukkumaan pyjama ja kahdet villasukat päällä. Ja miellään kaksi peittoakin, kiitos. Parisuhteen toinen puolisko ei aina tykkää.

14. Vihannesten ja hedelmien kantaminen kaupasta aiheuttaa kasveille paleltumia. Varsinkin tuoresalaatti ja banaani ovat herkkiä. Toisaalta ainakaan pakasteet eivät sula matkalla...

15. Ihmisten valitukset pakkasesta ärsyttävät... Mikseivät vaan pue tarpeeksi päälleen? Ah, no mutta suomalaiseen mentaliteettiinpä kuuluukin valittaa säästä, ihan vain että olisi jotain puhuttavaa.

++ Kaikesta huolimatta: Kovan pakkasen jälkeen pieni pakkanen ei tunnu enää missään, ja nollakelit ovat kuin kesä olisi jo alkanut! Sitä odotellessa...