Viimeiset vapaapaivat haamottaa

Kuten jo mainittua, vapaapaivat alkavat vaheta mutta niin alkaa loppua myos ideat ajanvietteesta. Totuttuun tapaan vietin toisen vapaapaivan seikkaillen Pariisissa, toisen puistossa. Toissapaivainen kului siis lahinna Luxembourgin puistossa, Jardin des Plantes -kasvitieteellisessa puistossa seka Latinalaisessa korttelissa. Nain ainakin nelja tai viisi kirkkoa, joista St. Sulpicessa ja Pantheonissa kavin myos sisalla. Pantheonissa oli paljon nahtavaa, ja varsinkin kryptassa on viileaa viettaa hellepaivaa - samalla pongaten tuttuja edesmenneita ranskalaisia kirjailijoita.

Kaupungin kauniit ja isot puistot ovat oiva tapa viettaa kaunista kesapaivaa esimerkiksi perheen tai kavereiden seurassa. Eritoten Luxembourgin puistosta loytyy aktiviteettia polkuautoilusta, veneenuittamisesta tenniskenttiin ja shakkilautoihin. Koska paiva oli kuitenkin lahes pilvisen synkka, jatkoin matkaani toiseen samalla puole jokkee sijaitsevaan puistoon, Jardin des Plantesiin, jossa nimensa mukaan kasvaa mita erilaisempia kasveja. Pienen kiertelyn jalkeen istuksin varmaan tunnin ison kastanjapuun varjossa ja luin kirjaa. Sitten tuli kylma. Suuntasin metrolla St Michelin aukiolle, jossa on kymmenia kirjakauppoja ja ostin saksankielisen romaanin. Pakko kerrata saksaa viela ennen koulun alkua... Paris plagenkin vilkaisin, mutta eipa siina nailla keleilla ole juurikaan nakemista.

Kaksi kaveria oli lahtenyt samana paivana Versailles'hin, jonne mina en enaa toista kertaa jaksanut lahtea, mutta sovimme menevamme syomaan yhdessa johonkin Latinalaisen korttelin ravintoloista. Valinnanvaraa riitti, ja valitsimme hetken kiertelyn jalkeen pienen ja idyllisen Demi Lunen. En valinnut 16 euron menuuseeni kovin hyvaa paaruokaa, mutta kylla kolmesta ruokalajista kyllaiseksi tuli ja suuntasimme auringonlaskun aikaan takaisin Mikki Hiiri -maata kohti.

Toinen vapaapaiva kului lahinna puistossa. Ei siella enaa juurikaan ole kivoja laitteita kaymatta, mutta kavinkin lahinna shoppailemassa tuliaisia. 60 euroa meni, vaikka tyontekijaalennus on 25 %. Yhdessa uudessa laitteessa kavin, pienoisesta jonosta huolimatta ja vaikka laite oli suunnattu enemman pikkulapsille. Pinoccion tarina siina tuli kerrattua, vahan liiankin nopeasti... Viereinen laite, jossa kuvattiin Lumikin tarina, jai nyt ainakin talla kertaa viela valiin, silla sinne oli samanlainen jono... Buzzista, lempilaitteestani, sain uuden ennatyksen, 127 200 pistetta! Studiosin puolelta kavin toisessa lempilaitteessani, Rock n roll coasterissa seka kauhutornissa, Tower of Terrorissa, joka oli ensimmainen kaymani laite silloin joskus kesakuussa. Ei tunnu enaa missaan, kun tietaa mita odottaa!

Big crying babies

Tama ei ole nyt mikaan kovin kiva paivitys, mutta koen tarpeelliseksi kirjoittaa sellaisesta ilmiosta kuin Isosta Vauvasta.

Iso Vauva saattaa olla Puistossa niin aikuisena asiakkaana, lapsiasiakkaana tai vaikka tyontekijana. Isoja vauvoja loytyy myos muista ihmisista Puiston ulkopuolelta. Tanaan esimerkiksi eras nuori neito juoksi hadissaan pian lahtevaa bussia kohti, kompastui juuri ennen kuin saavutti bussin, mursi ilmeisesti jalkansa ja kiljui kuin sikaa lahdattaessa. Iso Vauva kun ei muista pysya rauhallisena, vaan hatailee ja ryntailee vaarallisesti, vaikka seuraavan bussin lahtoon ei ole kovin pitka aika.

Iso Vauva luulee myos voivansa etuilla miten tahansa. Iso Vauva haluaa istua vain junan edessa tai vain takana, ja jos se ei ole mahdollista, alkaa huuto ja mekkalointi.

Isolla Vauvalla riittaa jonkin verran karsivallisyytta, mutta kun raja ylittyy, unohtuvat kaikki opitut kohteliaisuudet ja toisten ihmisten kunnioittaminen. Iso Vauva ei muista, ettei ole jonottamassa laitteeseen yksin, ei ymmarra, etta tekninen vika ei ole tyontekijoiden vika ja etta kaikkea ei voi saada, ainakaan heti. Jos asiat eivat mene niin kuin Iso V haluaa, alkaa huuto ja mekkalointi.

Jos Iso Vauva haluaa laitteeseen, han menee laitteeseen vaikka kanssaihmiset, ystavat ja perhe, eivat sita haluaisikaan. laitteeseen Aikuinen Iso Vauva menee vaikka vakisin, vaikka hanen oma pieni lapsensa itkisi aivan hysteerisena ettei halua menna.

Ison vauvan on lahes mahdotonta totella kaskyja, olivatpa miten selkeita tahansa. Vauva luulee tietavansa asiat paremmin, eika oikein huomaa uhkaavia vaaratekijoita. Vauvan turvallisuuden vuoksi sitten pysaytellaan junia, suljetaan laite ja evakuoidaan pari tuhatta ihmista pois junista ja jonotusalueelta. Ja vain siksi, ettei Iso Vauva voinut pysya keltaisen viivan takana.

Isolla Vauvalla on oma kielensa, jota han kayttaa siitakin huolimatta, ettei kukaan sita ymmarra. Jokunen sananen saattaa olla hallussa muilla kielilla, mutta vierasta kielta kaytetaan vain jos on ihan pakko, muuten vain huudetaan ja ollaan olevinaan ymmartamatta.

Iso Vauva vasyy pitkan huvipuistopaivan aikana. Vauva ei kykene huolehtimaan itsestaan, ei muista syoda ja juoda tarpeeksi usein, vaan pyortyilee junaan tai jonotusalueelle. Iso Vauva ei myoskaan muista kayda veskissa eika pysty pidattelemaan tarpeeksi kauan vaan vessaan on paastava heti. Ja kun Iso Vauva palaa takaisin vessasta, haluaa han paasta takaisin omalle paikalleen keskelle jonoa, muuten alkaa huuto.

Iso Vauva myos karkailee. Hanen on vaikea pysya perheensa tai ystaviensa seurassa. Han haluaa kuitenkin menna laitteeseen, tietenkin, yhdessa ystaviensa kanssa, joita ei nay missaan, muuten alkaa huuto ja mekkala. Vauva ei myoskaan kanniskele kannykkaa mukana yhteydenpidon helpottamiseksi ja jos kanniskeleekin, han unohtaa sen kuitenkin junan penkille. Ja jos kannykka ei sitten heti loydykaan, alkaa huuto ja mekkalointi.

Erikoistehosteiden Disney

Vapaapaivan aamulla ponkaisin aikaisin ylos ja suuntasin Studios-puistoon. Suunnitelmissa oli kayda katsomassa Moteurs... Actions stunt show spectacular -stunttishow ja ehdinkin paikalle juuri parahiksi. Valtavan kokoinen katettu katsomo oli jo lahes taynna ja silmien eteen kantautui iso lavastettu satamamaisema. Kolmen vartin aikana stunttiohjaajat esittelivat itsensa, tyotaan, lavalla porisi niin moottoripyoraa, rekkaa kuin stunttiautoja. Kaiken pyorittelyn, kuminpolttamisen, kuoleman uhmaamisen, kiihdyttelyn ja kauniin koreografian kruunasivat tietenkin nayttavat ja oikeasti lampoa antavat tuliefektit. Kuinka hieno duuni mahtaakaan olla ajaa kolme kertaa paivassa tulivallin lapi moottoripyoralla, palaa hetki ja odottaa etta palomiehet sammuttavat tulen vaatteiltasi?

Kohtuuttoman pitkasta jonosta huolimatta kavin myos "laitteessa" nimelta Studio tram tour, jossa istutaan junan kyydissa, kuunnellaan selostusta lavastajien yms tyosta ja katsellaan samalla oikeissa elokuvissa kaytettyja lavasteita, koristeita ja autoja. Yhdessa kohtaa rataa paastiin elamaan lavastemaailma oikein lahelta, kun maa alkaa olevinaan tarista ja juna sen mukana, viereiset oljytynnyrit syttyvat leimahtaen tuleen ja hetken paasta vettakin valuu tonnikaupalla aivan paidemme vieresta... Melkoisen vaikuttava kokemus, vaikka naen tasta lavastehassakasta nousevat lieksat paivittain tyomatkallani backstagella...

Eivathan nama mitaan hurjia, perinteisia huvipuistolaitteita ole, mutta Disney Studiosin idea lieneekin enemman esitella Disneyta itseaan ja sen leffoja. Samalla tarjotaan myos hieman elamyksia. Ja viela jotkut jaksavat valittaa paivalippujen hinnoista, kaikesta nakee ettei taalla ihan nappikauppaa pyoriteta...

Koeajossa Pirates of the Caribbean

Aamu alkoi kauniina ja aurinkoisena joskin hyvin tuulisena. Puistolle paastyamme sateli jo iloisesti. Lampoon luottaen olin lahtenyt liikenteeseen ilman pitkahihaista, joten ensi toikseni ostin Mikki Hiiri -koristellun neuleen backstagen ylijaamamyymalasta... Jee. Suunnitelmissa oli pyorahtaa muutamassa laitteessa vapaapaivan kunniaksi.

Ensimmaiseksi, lounaspatongit nautittuamme, suuntasimme Pirates of the Caribbean -nimiseen laitteeseen, jonka kerrotaan innoittaneen samannimisen leffan tekoon! Ei siis toisinpain, kuten puistossa ja maailmalla on tapana... Olipa laitteessa havaittavissa joitain kertomuksia, jotka todella loytyvat ko. leffoista... En saanut aikaiseksi hyvia kuvia, mutta jokainen voinee sielunsa silmin kuvitella milta pimeassa poikkoileva vesirata kaikkine teemaan liittyvine kulisseineen nayttaa. Sielta loytyi luurankoja, aarrekasoja, juopottelevia piraatteja, palavia taloja, ilotyttoja, palmuja ja satamia... Kyse ei siis ole mistaan vuoristoratameiningista, vaan jalleen Disneylandin tavasta luoda tarinoita, illuusioita, kivoja kuvia koko perheen ihailtavaksi. Olin kuullut laitteesta niin paljon kehuja, etta odotukseni olivat korkealla. En vakuuttunut taysin, vaikka ihan nattihan se oli...

Kaverini suuntasivat jo kotia, mutta minulla ei yhdessa laitteessa kaynti riittanyt. Painelin siis suorinta reittia lempilaitteeseeni, Buzz Lightyeriin ammuskelemaan jalleen laserpyssylla. Pyysin paasta fastpass-jonon kautta, ja Disneyn kulkukorttia nayttamalla valtyin jonottamasta 60 minuuttia... Ja tein kuin teinkin uuden henkkoht ennatyksen! Vain hieman jain enaa 100.000 pisteesta, mutta ehka ensi kerralla mennaan kirkkaasti yli...

Paivan kolmanneksi laitteeksi valitsin Space Mountainin, joka ei tunnu enaa yhtaan missaan, vaikka vierustoverit kiljuvat kuoleman kourissa... Ostelin sitten myos pari tuliaista ja lompsutin asemalle. Olimme suunnitelleet menevamme katsomaan Harry Potteria huomisaamuna originaaliversiona, mutta backstagella myytavat Disney-alennuksella myytavat liput olivat kaikki jo menneet... Lisaksi paivan ohjelmaan kuului postitoimistolla kaynti: lunastimme palkkashekkimme, ja heilta kun naemma loppuivat muut setelit, sain valtavan kasan 10 eurosia...

Koeajossa Indiana Jones ja Space mountain

Vietin iltapaivan jalleen puistossa. Suunnitelmissa oli testata vihdoin remontista vapautunut Indiana Jones Temple of peril -vuoristorata. Monet vieraat sotkevat Btm:n ja Indyn keskenaan, joten kai se on hyva tuntea ja kokea itsekin. Koska he olivat teknisen vian takia saapuessamme kiinni, jonotimme Peter Paniin puolisen tuntia. Peter Panissa istutaan laivoissa ja leijutaan Lontoon kattojen ja Mikamikamaan ylla. Se olikin paivan kolmesta laitteesta kaikkein yllattavin. Ihan ensimmaiseksi pitaakin todeta, etta nama kaksi hurjempaa laitetta olivat vain vanhan toistoa - hieman eri tarinoilla maustettuna. Indiana Jones on aivan kuin tyopaikkani Btm, ainoana erotuksena on radassa oleva yyksi looping, eli silmukka. Kokonaisuudessaan ei siis kovin kummoinen laite, mutta sinne oli sentaan tosi kiva jonottaa puolisen tuntia, silla jono kulki bambumetsan ja viidakon lapi. Kyyti kesti ehka pari minuuttia ja sisalsi tosissaan vain yhden silmukan, joka pyoraytti meidat ympari. Silmukan ja turvavaljaiden vuoksi laitteeseen on huikea 1,40m pituusraja... Vertauksen vuoksi kerrottakoon etta Btm:aan raja on 1,02m!

Peter Panin jalkeen kavimme Space mountainissa, joka on tunnetusti yksi hurjimpia laitteita seka vaikeimpia tyopaikkoja Disneylandissa. Huikea pettymys. Ja kamala paansarky. En uskaltanut pitaa koko kyydin ajan silmia auki, mutta kun valilla uskaltauduin avaamaan silmat, en nahnyt juuri mitaan pimeytta kummempaa. Laskin kuitenkin kaksi kieppia. Paansarky syntyi, aivan kuten Indiana Jonesissa ja Rock n roll coasterissa junan tarinasta ja paan hakkaamisesta paatukeen. Muutoin kyyti oli rock n roll coasterin tapainen, mukavan sulava. Vain musiikki puuttui.

Kokeilematta on enaa vain pari hurjempaa laitetta Disneyland parcissa ja studioiden puolella. Nayttaa vain silta, etta nama on aika akkia nahty. Ainoa laite, mihin voisi menna kerta toisensa jalkeen, on Buzz lightyear jossa ammutaan maalitauluihin ja kerataan pisteita. Pitaa yrittaa parantaa tulosta viela joku kerta!

Palkkapaiva

Palkkapaiva on shekkipaiva. Mikali ilmoittaisin Disneyn palkkatoimistoon ranskalaisen tilini tiedot, he ohjaisivat palkan suoraan sinne. En kuitenkaan (ainakaan viela) avannut paikallista tilia. Eri lahteiden mukaan se ei ole edes mahdollista, tooisten mukaan se ei olisi valttamatonta, silla viivyn alle kolme kuukautta... Kaipa tuon voi kayda lunastamassa erillista maksua vastaan melkein missa pankissa vain, en tieda. Saapumispaivana taytimme kylla jonkun lomakkeen Disneyn yhteistyopankkiin. Sielta pitaisi, tai olisi kasittaakseni pitanyt tulla nivaska paperia, joiden kanssa voisi kayda sitten avaamassa tilin. Eipa ole nakynyt eika kuulunut. Taidan siis toistaiseksi vain kuulostella asiaa, tilin avaaminen ei mielestani tassa tilanteessa taida olla vaivan arvoista. Tietty jos ei-asiakkaiden lunastamismaksut alkavat hipoa useita kymmenia euroja, pieni vaiva saattaa saattaa olla tarpeen.

Mikali yhtaan osaan lukea shekin ohessa tullutta bulletin de paie -lappua, shekki kattaa vasta 4 ensimmaista tyopaivaani, joista 3 oli siis yleiskoulutusta. Tanaan oli kuitenkin jo kuudes paivani BTM:lla. Emme saaneet vielakaan checkoutiani suoritettua, vaan kokeen kaytantoosuus jai seuraavaan tyopaivaani, joka on vasta kolmen paivan paasta tiistaina. Hetkeksi saan viela siis taas hengahtaa. Tanaan minua testattiin teorian osaamisesta yhteensa jonkun 4 tunnin verran. Ensimmainen pari sivua oli monivalintakoetta, loput suullista tenttaamista. Tilannetta auttaa kovin tenttaajan mukava luonne, huumorintaju jne. Kaikkeen tarvinnut osata vastata taysin oikein, mutta tuskin vaikutti hyvalta jos vastaa heti, etta ei tieda. Omasta mielestani muistin asioita aivan loistavan hyvin, yllatyin hieman itsekin. Vahan toki sai valilla kaivella muistia, missa tenttaaja auttoi johdattelevilla kysymyksilla. Lopuksi han sanoi, etta teoriaoosuus meni hyvin ja paasin siita lapi. Jaljella on siis viela kaytanto, jossa teen kutakin positiota jonkun 5 minuuttia osoittaakseni hallitsevani ne. Kaytanto on periaatteessa helpompi, mutta ei sitakaan voi olla jannittamatta, silla varsinkin kun kyse on Big thunder Mountainista, mita tahansa voi sattua... Parin paivan kokemuksella voi olla hieman hankala osata reagoida akkitilanteisiin, vaikka miten hyvin tietaisi tieoriassa, mita tehda.

On tarkeaa tulevankin varalta tulla toimeen muiden tyontekijoiden kanssa, silla hehan juuri paattavat, voinko jaada toihin viela koeajan jalkeen, haluavatko he tehda yhteistyota kanssani vai tehda kesastani Disneylandissa yhta helvettia. Uskon saaneeni jo jokusen kannattajan itselleni, tai sitten he vain osaavat tsempata kaikkia uusia yhta hyvin. Joka tapauksessa uusia kesatyolaisia aloittaa meilla nyt lahes paivittain, tanaankin joku irlantilaispoika, joka puhui irlantilaiseksi yllattavn selkeaa ranskaa... Mina olen sitten varmaan joskus heinakuussa se, joka kutakuinkin hallitsee laitteen ja neuvoo myohemmin aloittaneita!

P.s. BTM:n toinen suomalainen tytto, joka siis ei saanut koettaan lapi, oli saanut toita yhdesta puiston ravintoloista. Ihan loistava juttu.

Big thunder mountain

Apua.

Tanaan alkoi koulutukseni laitteemme vaikeimpaan positioon eli tyopisteeseen. Tyopisteita on yhteensa jotain 8, joita kierretaan ja kierroksen paatteeksi paasee tauolle. Positiot on jaettu kahteen kierrokseen, kahden juna-aseman mukaan. On vastaanottotyolaisia, ihmisten penkkiin jakajoita, junan vastaanottajaa ja lahettajaa, taukolistan yllapitajaa seka La Tour. La tour eli ingenieur valvoo laitteen ja junien toimintaa miljoonan videoruudun ja tsiljoonan napin konsolin aarella, vastailee puhelimeen, on kaiken keskipopisteena. Oudointa ja ahdistavinta tassa on se, etta kahta samaan aikaan aloittanutta tyttoa ei koulutettu La Touriin... Toinen naista tytoista suoritti eilen hyvaksytysti check-outinsa, joka siis maarittaa sen, saako jaada toihin laitteelle vai ei. Toinen tytoista, suomalainen, ei saanut testiaan lapi... Toivon niin hartaasti, etta hanelle tarjotaan puistosta jotain muuta tyota. Casting on kuitenkin kuulemma tana vuonna jo aika pitkalti tehty, joten huonolta nayttaa.

Huomenna on toinen paiva La tour-koulutustani, ja sen jalkeen on koe. Lahes koko paiva meni tanaan ahtaassa kopissa harjoitellessa, paa oli aivan taynna tietoa ja vasyttaa sikana. Mutta huomenna skarppina, hyvin nukkuneena ja muistiinpanot lukeneena... Joo varmaan...

Big thunder mountainissa on siis joko 4 tai 5 paivaa koulutusta, kun lahes kaikissa muissa laitteissa on koulutuusta hadin tuskin 3 paivaa... Kertoo varmaan jotain laitteen koosta, turvallisuusjuttujen maarasta ja vaarallisuudesta! Toivon todella, etta lapaisen check-outin huomenna, silla en todellakaan halua palata viela Suomeen. Vaihtaisin kylla miellani tyopaikkaa, mutta haluan myos nayttaa pystyvani tahan. Vaikeassa laitteessa tyoskentely on niin paljon antoisampaa, kielitaito karttuu vakisinkin, ja onhan meilla kylla tosi mukava tiimikin! Suuri osa on ranskalaisia, paljon on myos italialaisia, ja kaikki puhuvat todella hyvaa ranskaa. Kiva siella sitten solkottaa kankeroranskaa. Mutta ainakin yritan. Kovasti.

Big thunder mountainissa eli BTM:ssa on kaksi asemaa, viisi junaa ja tyontekijoita todella paljon. Junassa on viisi vaunua, vaunuissa kolme penkkirivia. Kullekin riville mahtuu kaksi aikuista, tai kaksi aikuista ja yksi lapsi. Lisaksi laitteessamme on fastpass-, baby switch- ja easy access-mahdollisuudet. Nama eivat ole mitaan vaikeita juttuja, mutta silti asioita, jotka pitaa hallita. Junat ajetaan aamulla garagesta ensin yhdelle asemalle, ja paivan mittaan kun asiakkaita tulee lisaa, lisataan junien maaraa. Illalla junat ajetaan takaisin garageen. Ah tata ihanaa ranska-englanti-sekasotkua...

Tyota tai oikeastaan kouluttamista hankaloittaa laitteessa kaytettavat koodit. Kuulutuksissahan ei tietenkaan kailoteta, etta moooi, taalla on tulipalo, tai heeei, tuolla on kadonnut lapsi. Kaytetaan koodeja, joita on aikamoinen lista. Yleisin lienee 101 (joka jostain syysta sanotaan englanniksi toisin kuin muut koodit, one ou one), joka tarkoittaa, ettta laite on suljettu jostain syysta. Syita voi olla useita: kolari, tulipalo, epailyttava laukku, tappelu, tekninen vika, ihmisia raiteilla... 101 aiheuttaa yleensa evakuointitilanteen, laitteen sulkemisen vahintaan tunniksi ja uusien tarkistus- ja testauskierrosten teon... Toisaalta, saapahan hetken olla ilman vieraita...

Maistiaisia puistosta

Aamulla herasimme ukkosmyrskyyn, mutta se ei viela paljoa lampotiloja heilauttanut. Hiki on valunut solkenaan, ja varsinkin bussissa on erityisen tukalaa. Vetta juomalla parjaa aika hyvin. Disneylandin asiakkaat nayttavat aina punaisilta, hikisilta ja janoisilta tallaisen paivan jalkeen. Vaikea kuvitella, miten tuskaiselta lapsista tuntuu..

Tama paiva kului puistossa, aivan kuten toissapaivainenkin. Cast memberit voivat katevasti luikkia backsyagen kautta puistoihin, joten on mukava liikkua ja kayda laitteissa, kun ei ole mikaan kiire. Kiireen kanssa ei kannata Disneylandiin lahtea, silla monissa suosituimmissa laitteessa on lahes aina vahintaan 30, yleensa n. 50-60, jopa 90 minuutin jonotusaika. Jonottaminen ei ole kivaa, joten isoimpiin laitteisiin on olemassa fastpass-jarje

stelma, jossa asiakas kayda hakemassa lippuaan vastaan ilmaiseksi tietyn kellonajan, jolloin han paasee vaivaisen 5-10 minuutin jonottamisella sisaaan. Fastpassien huono puoli on se, etta vilkkaina paivina jonotusajat sijoittuvat vasta monien tuntien paahan fastpassin lunastamisesta. Toisaalta siina on se hyva puoli, etta sen valiajan voi tehda jotain muuta. Fastpasseja voi olla kullakin vain yksi kerrallaan, mita joidenkin asiakkaiden tuntuu olevan vaikea ymmartaa. Saa sitten selitella espanjaksi ja englanniksi, etta no, no, no possible.

Disneyland parkin ja studiosin laitteet eivat sinansa ole kovin erikoisia; on vuoristorataa, junia, kummtustaloja,leikkipaikkoja ja sen sellaisia. Disneyn magia syntyykin tarinoista ja tutuista hahmoista. Joka laitteella ja puiston alueella on oma tarinansa kerrottavana. En kuitenkaan usko, etta monikaan vieras valittaa muusta kuin siita, etta saa paan tai vatsan sekaisin vuoristoradassa... Joka tapauksessa meidan cast membereiden pitaa elaa tarinassa mukana.

Disneylandin tekee erityiseksi sen monet spektaakkelit, Disney-hahmojen vierailut ja paraatit. Tanaan kavimme katsomassa patkan Cinemagiquessa, toissapaivana oli upea esitys Animagiquessa. Esityksia naytetaan paivittain, joitain jopa monta kertaa paivassa. Ei tarvitse lahtea teatteriin Pariisiin, kun Disneylandissa on tanssia, laulua, filmeja, akrobatiaa... Kaikkea. Kaikesta huomaa myos, etta niin kulisseihin, aanimaailmaan, siisteyteen, erikoistehosteisiin on kaytetty todella paljon aikaa, vaivaa ja erityisesti rahaa. Itse en vain paljoa tykkaa muovisista kulisseista, mutta pienemmille lapsille ja varmasti monille aikuisillekin Disneyland on yhta satumaata. On hauskaa olla osa tata kaikkea, silla monet asiakkaat ovat aivan innoissaan ihan kaikesta, mita taalla nakee ja kuulee.

Disneyland Paris resort aka DLPR

Selvitellaanpa hieman millaiseen paikkaan olen paassyt tai joutunut toihin. Disneyn maailmaan ja ideologiaan tutustuminen oli osa kolmipaivaista yleiskoulutusta.

Ensinnakin opimme sen, etta Walt Disneylla oli visio paikasta, jonne olisi helppo menna viettamaan aikaa omien lastensa kanssa. Syntyi Kalifornian Disneyland vuonna 55. Waltilla oli veli, Roi, joka oli enemman bisnessmiehia. Naiden veljesten yhteistyosta syntyi kansainvalinen miljardibisnes, jonka tuotteet ovat tunnettuja lahes kaikissa maailman kolkissa. Pariisiin perustettiin Disneyland lahes 20 vuotta sitten, vuonna 92. Puiston toinen osa, Walt Disney Studios perustettiin 2002. Lisaksi on Disney village.

Puistossamme noudatetaan seuraavia standardeja niiden jarjestyksen mukaan: turvallisuus, kohteliaisuus, spektaakkeli , tehokkuus ja vihreat arvot. Turvallisuus menee siis aina kaiken muun edelle, mutta esimerkiksi shown eli spektaakkelin yllapitaminen on-stagella on tarkeampaa kuin tehokkuus. Tama tarkoittaa kaytannossa sita, etta tyontekijoiden pitaa olla puiston alueisiin sopivissa tamineissa, ja jos haluavat siirtya toiselle alueelle, tulee heidan vaihtaa vaatteet... Vaatteiden pitaa olla myos ehdottoman siistit, puhtaat ja asiallisesti puettu. Tatuoinnit pitaa peittaa, raikeita meikkeja ja hiusvareja valttaa seka pitkat hiukset on hyva pitaa kiinni (turvallisuuden takia).

Yksi hyva periaate meille myos opetettiin: yksi onnellinen lapsi tarkoittaa yleensa kahta onnellista aikuista! Meille on painotettu, etta koska asiakkaat maksavat itsensa kipeaksi paastakseen puistoon, tulee heita kohdella kultahansikkain. Tai siis ei ihan, silla asiakkaisiin ei saa koskaan koskea. Mutta ymmarratte kai, etta vieraat, ei siis asiakkaat, ovat kuninkaita taalla...

Turvallisuuskoulutusta, -saantoja ja proseduureja on paljon, mika on ihan ymmarrettavaa kun paivan aikana vieraita saattaa olla 50.000 ja siihen viela paalle tuhannet cast memberit. Vieraiden turvallisuus menee luonnollisesti tyontekijoiden turvallisuus edelle.

Le premier jour de travail

Big thunder mountain on vaikea laite. Vaarallinen paikka, jossa käy ihan hullusti ihmisiä. Frontierlandin tärkein nähtävyys, johon on fastpass-mahdollisuus sekä baby switch... Equipe (työntekijöistä koostuva tiimi) on iso, ja kaikki puhuu täydellistä ranskaa, on kokeneita työntekijöitä... joten itsellä on tosi tyhmä olo. Ensimmäinen koulutuspäiväni meni tänään ihan hyvin, mutta olen huolissani koulutuksen tulevasta sujumisesta. Opeteltavia asioita on nimittäin miljoona, aina alkaen turvallisuusjutuista ja kustakin positionista (asemasta, joita laitteessani on jotain 11) rotatioon (eli vaihtosysteemiin, jossa jokainen käy vuorollaan kussakin asemassa ja sen jälkeen tauolla).... Pahinta laitteessani lienee se, että vähän väliä pitää soittaa jollekulle kollegalle ja kertoa tai kysyä jotain laitteeseen liittyvää, kuten jonon pituudesta, tauon pyytämistä etc... Olin unohtanut ottaa kynän mukaan tänään, joten en saanut kirjoitettua mitään ylös. Luulen, että sanojen kirjoittaminen ylös auttaa muistamisessa paremmin kuin pelkkä kuuleminen. Näin ainakin minulla. Kaikki tekniset jutut ymmärsi jotenkuten, mutta en minä enää niitä kaikkia osia muista todellakaan ranskaksi.... Parempi ruveta opettelemaan.

Cowboy-asu oli kuuma. Mutta vain lähinnä siksi, että kannoin koko päivän paksua takkia päälläni. Maison blanchella ("työmaakoppi" jossa aamulla tapahtuu briefing, ja kellokortin leimaaminen sekä taukoilu) olevat arvotavaransäilytyslokerot on kaikki varattu, joten omat jutut on kannettava mukana.. Esim rahat ja kännykkä... Vesipullosta puhumattakaan. Rakennuksessa, jossa vaihdetaan vaatteet, on vaatteille omat kopit, mutta sinne on n. vartin matka, joten tauolla ei ehdi käydä siellä.

2x 15 min tauot, sekä 45 minsan lounastauko.

10h ei ollut fyysisesti raskas suoritus. Enemmän kyse on mentaalisesta puolesta... Toistaiseksi menee hyvin... Ja huomenna aikaisin takaisin! Sitten onkin vihdoin pari päivää vapaata.

A bientot.

Hyvän päivän piraatit

Kävimme koeajamassa uusimman Disney-ihmetyksen normaalina elokuvaversiona. Katseltavana oli tänään siis Pirates of the Caribbean - vierailla vesillä. Elokuva jätti jotenkin kylmäksi, vaikka juoni olikin amerikkalaisittain lähes aukoton, henkilöhahmot tuttuja veikkoja ja visuaalinenkin toteutus viimeisen päälle. Kylmyyden tunteeseen saattoi vaikuttaa myös se, että palelin salissa lähes koko elokuvan ajan. Lisäksi mussuttamani IFA-merkkiset sokerittomat karkit saivat vatsani kipeäksi.

Päivällä kävimme jopa rannalla asti ottamassa aurinkoa. Käräytin niskani tosin jo eilen, kun vietimme päivän kaupungilla niin ravintolalounaan kuin minigolfin merkeissä. Pitää nauttia näistä ihanan leppoisista lomapäivistä ennen kuin reissu ja työt kutsuvat. En voisi olla onnellisempi, kun on aivan unelmasäät ja helteet tiedossa vielä ennen lähtöä!! Minun puolesta Suomessa saa ensi viikosta alkaen sataa vettä vaikka koko loppukesän. (No toivottavasti niin ei kuitenkaan tapahdu.)

Lämpöä näemmä piisaa myös kehossa: mittasin juuri 36,9, ja aamullakin oli aika lämpöinen olo. Liekö helleflunssaa vai jo matkakuumetta?!

Ai niin, täytin viikonloppuna vuosia. En välittänyt viettää syntymäpäiviäni, enkä ole viettänyt niitä enää moneen vuoteen. Synttärikakkuja kun tulee syötyä muutenkin jo ihan tarpeeksi usein... esimerkiksi tänään. Ukko osti minulle lahjaksi kuitenkin paksun valokuva-albumin - olinhan pyytänyt sitä, sillä edelliset albumit jo pullistelevat edellisten reissujen kuvista.

Työsopimus

Eilen vastaanottamani kirjeen mukana tuli työsopimus kolmena (??) kappaleena. Kaksi kappaletta jäi siis minulle... Muu informaatio tuli kyllä sekä englanniksi että ranskaksi, mutta soppari on ainoastaan ranskaksi. Pieneksi käännösharjoitukseksi selostan seuraavaksi teille joitain hieman hilpeyttä herättäneitä kohtia. Huom. kyseessä on melko sanasanainen, lyhennelty versio eikä suinkaan suomalaisia normeja noudattava käännös, sillä näin se on hauskempaa. Ei ole ensimmäinen kertani, kun eteen lätkäistään ranskankielinen muodollinen teksti.

Työsopimus sisältää kaikessa lyhykäisyydessään (4 sivua) seuraavanlaisia kohtia:

Rakas Sanna,
meillä on ilo vahvistaa teille, että teidät on valittu määräaikaiseen pestiin alkaen 18.6.2011

Kohta 1 - Yleistä läpinää siitä, mihin lakeihin tässä nyt pohjataan.

Kohta 2 - Työnimike: Tulette harjoittamaan laitteiden käyttäjä(ttäre)n/vetäjä(ttäre)n tointa kertoimella 150, ilman johtajan asemaa. Sitoudutte käyttäytymään ammattimaisesti ja viihdeyrityksemme mukaisesti.

Kohta 3 - Sopimuksen motiivit ja kesto: Kausityösopimus solmitaan sesongin aikaisen asiakasmäärän nostamisen vuoksi. Sopimus on voimassa 18.6.-31.8.2011

Kohta 4 - Koeaika 12 päivää, jonka aikana osapuolet voivat purkaa sopimuksen ilman hyvityksiä ottaen kuitenkin huomioon tietyn kohteliaisuusajan.

Kohta 5 - Palkkio: kuukausipalkkanne on kiinteä xxxx,65 euroa korvaukseksi 151,67 työtunnista, ja tämä pitää sisällään ylimääräisen 4/39 osaa ennakoitua korvausta muuttuvista tai vähentyvistä työtunneista...
Yhtiömme toimialan luonteesta johtuen hyväksytte, että teitä valokuvataan, äänitetään ja/tai kuvataan työssänne tai toimissanne. Yhtiömme voi ilman erillistä rahapalkkiota käyttää näitä mahdollisia nauhoituksia ja/tai kuvauksia mainostukseen kaikissa mahdollisissa kirjallisissa tai audiovisuaalisissa kanavissa, tunnetuissa tai tuntemattomissa, kaikkialla maailmassa työsopimuksenne aikana tai seuraavien kolmenkymmennen (30) vuoden ajan sen jälkeen.

Kohta 5 -Lisähuomio kirjoittajan luovutusoikeudesta: tärkemmin listattu edellisessä kohdassa mainittujen oikeuksien luovutusehdoista.

Kohta 6 - Työajat: Eurodisneyn toimialan luonteen sekä sen vuoksi, että puisto on avoinna 365 päivää vuodessa, saatatte joutua työskentelemään minä viikonpäivänä tai mihin kellonaikaan tahansa kello 00 ja 24 välillä niin lauantaisin, sunnuntaisin kuin juhlapyhinä. Työaikanne määräytyvät tavanomaisten käytäntöjen mukaisesti.

Kohta 7 - Työn sijainti ja liikkuvuus: Teidät voidaan sijoittaa minne tahansa Pariisiin tai Eurodisneyn alueelle joko väliaikaisesti tai vakituisesti. Ammattisyistä saatatte joutua myös matkustamaan Ranskassa tai ulkomaille.

Kohta 8 - Luottamuksellisuus: Sitoudutte olemaan levittämättä yritystä koskevia/sille kuuluvia tietoja tai dokumentteja kolmannelle osapuolelle.

Kohta 9 - Sosiaaliturvajärjestelmä: Kansallisuutenne ollessa suomalainen olette ilmoittaneet meille olevanne rekisteröity sosiaaliturvajärjestelmään numerolla xxxxxxx... (ööh, anteeks mitä?!)

Kohta 10 - Eläke- ja avustuskassa: .... (ei koske minua)

Kohta 11 - Tietoa yksilöllisestä oikeudesta koulutukseen: Määräaikaisen sopimuksenne nimissä teillä on yksilöllinen oikeus koulutukseen sillä ehdolla, että työskentelette 4 kuukautta peräkkäin määräaikaisen sopimuksen 12 viimeisen kuukauden aikana. (tämäkään ei koske minua, sillä en ole niin pitkään töissä)

Kohta 12 -Yhtiöllä tulee ilmoittaa välittömästi muutoksista siviilisäädyssä tai lasten saamisesta. Myös väliaikaisista osoitteenmuutoksista tulee ilmoittaa mahdollisimman pian.


Ranskalaiseen tapaan jokaisen sivun alakulmaan tuli laittaa puumerkki sekä viimeisen sivun allekirjoituskohtaan allekirjoitus + lu et approuvé todisteena siitä, että allekirjoittaja todellakin on lukenut, ymmärtänyt ja hyväksynyt sopimuksen sellaisenaan.

Welcome to the Team!

Kuoreen painettu urgent lähinnä nauratti, kun vajaan 4 viikon odottelun jälkeen luukusta rämähti rähjääntyneen näköinen, kulmista lähes aukinainen iso kirjekuori. Kuoren ulkonäön perusteella soppari infolappuineen ja muineen on kiertänyt puoli Eurooppaa ennen saapumistaan oikeaan osoitteeseensa - kaikkine kirjoitusvirheineen. Miten vaikeaa on kopioida osoite- ja nimitiedot kirjallisesta muodosta kirjain kirjaimelta?

Kaikesta huolimatta pienoinen kivi vierähti pois sydämeltä, kun kirjekuori vihdoin toi mukanaan kaiken tämän:


Sopimuspaperi, asuntolasopimus sekä passikopio lähtivät paluupostissa jo samana päivänä. Nyt eikun laukkuja pakkailemaan!!

Tervetuloa toukokuu

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen. Osa niistä sulaa maahan osuessaan, osa alkaa muodostaa valkoista huntua jo hieman vihertävälle nurmikolle, sillä lämpötila on vaivoin plussan puolella. On siis toukokuu...

Vappu ei kuulu lempijuhliini, ja muistin sen taas eilen. Mutta ei siitä sen enempää. Orastava ketutus ja loppupäivä paranivat, kun kävimme ukon kanssa kokemassa katiskat. Yllätys oli positiivinen: parisenkymmentä ahventa, yksi kookas lahna, yksi säyne ja yksi särki. Tuoretta, kotimasta kalaa siis ruoaksi tällä viikolla!

Hassua, kun minulla on tässä kuussa tiettävästi vain 3 oppituntia. Mitähän sitä oikein tekisi kaikella tällä vapaa-ajalla? Mutta tiedossa on (onneksi) tenttiin lukua kirjastolla... Voisi kai yhden rästiesseenkin kirjoitella. Ja siivota voi aina.

Ranskan matkaa varten orientoituminen on kuitenkin vielä vaiheessa, sillä kärsivällisestä odottelusta huolimatta Mikki Hiiri ei ole vieläkään lähettänyt sopimuspapereita. Jospa tänään, tai tällä viikolla? Töiden alkuun kun ei ole enää kuin puolitoista kuukautta! Enkä todellakaan osta lentoja ennen kuin on nimet paperilla...

Tänä vuonna vappua vietettiin koleassa säässä, aivan kuten niin monena vappuna aiemminkin

Ulkoisesti pätevä

Viime viikolla tulleessa työtarjoussähköpostissa oli saapumisajan ja -paikan lisäksi vielä eräs toive. Disneyn työntekijöille tarjotaan vaatteet ja pesulapalvelut työn puolesta, mutta mukaan pitää ottaa mustat kengät ja sukat. Erikseen on vielä maininta, että kengät eivät saa olla sandaalit eivätkä lenkkarit.

En ole varma, tarkoittaako tämä vaatimus vain kolmea ensimmäistä työhönorientoitumispäivää, jolloin liikutaan vielä omissa vaatteissa ympäri huvipuistoaluetta. Todennäköistä on, että kengät pitää olla työntekijän omat myös koko työsopimuksen ajan. Tämä aiheuttaa minulle ongelmia, sillä en tiedä, millaiset kenkien pitäisi olla! Joudun mitä ilmeisemmin ostamaan itselleni Disney-pätevät kengät, sillä minulla on kenkävalikoimassani vain kahdet mustat kesäkengät - molemmat nahkaisia juhlakenkiä. Talvikenkien kanssa ei olisi ongelmaa.

Tällaiset mustat kengät minulla on jo, ja voisin harkita ottavani ne mukaan. Näihin vaan supermukavat pohjalliset, niin täyttävät jo joitain vaatimuksia.

Jotta en päätyisi tekemään huonoa kenkäostosta, seuraavaksi pieni lista, mitkä kaikki ominaisuudet kengillä pitäisi olla:
- tarpeeksi mukavat, että niillä voi tarvittaessa työskennellä koko kesän (?!) ulkona, vesisateessa (olenhan laitteilla töissä, enkä tiedä, saammeko muita kenkiä)
- tarpeeksi siistit, että niillä voi kulkea myös omien vaatteiden kanssa ensimmäisinä päivinä
- ei liian kuumat, sillä kesällä jalkani eivät hengitä muuten
- ei liian avonaiset, että täyttävät Disneyn vaatimukset (ei sandaaleja...)
- mustat. Ei siis tumman ruskeat, kirkkaan punaiset tai beiget, vaan mustat
- niiden kanssa pitää pystyä käyttämään sukkia
- mahdollisesti niin siistit ja kestävät, että niillä voisi liikkua myös vapaa-ajalla (ei tarvitsisi ottaa niin monia eria kenkäpareja mukaan)

Näillä vaatimuksilla päätynen siis joko balleriinoihin, pienellä korolla varustettuihin nahkaisiin korkokenkiin tai nauhallisiin kävelykenkiin (esim Ecco).

Esim. tällaiset Eccot. Aika buenot, eikös! (Sori, melko iso kuva)

PS. Ulkoisesti pätevyydestä vielä vähän: Vain omaksi motivaatiokseni kirjaan tähän nyt julkisesti, että lupaan/aion/haluan laihtua 3-4 kiloa ennen töiden alkua. Näin pääsisin kutakuinkin ihannepainooni ja seuraavalle kymmenluvulle. Painon seuranta vaa'alla on reissussa kuitenkin mahdotonta, joten tämä on lähinnä vain tällaista itsensä haastamista.

Työtaistelu

Tämän kesän suomalaisten Disney-rekrytoitujen facebook-palstalta bongasin juuri, että osa haastatteluiden jälkeen myöntävän vastauksen saaneet ovat nyt vastaanottaneet viestin, jonka mukaan he eivät saakaan töitä kesällä.

Uutisesta tyrmistyneet asianomaiset ovat jo laittaneet viestiä kansallisiin lehtiin, Disneylle, Euresille, Turun te-keskukseen...

Ongelma tässä tietenkin on se, että alustava myöntävä vastaus todellakin oli alustava, eikä todellinen tae työnsaannista. Tuskin kukaan kuitenkaan on edes hakenut mitään muuta työtä kuin Disneylle, sillä meille uskoteltiin, että heillä olisi todella suuri tarve suomalaisille työntekijöille. Suomalaisten nuorten, joista suurin osa tämän kevään abeja, on enää tässä vaiheessa kevättä hyvin vaikea löytää mitään muuta kesätyötä. Disney-työttömäksi jääneitä on luultavasti useita kymmeniä nuoria, joten aivan pienestä vääryydestä ei ole kyse.

Todella harmillista.

Ja mikä pahinta, tämä heikentää myös Disneylle töihin "pääsevien" työmoraalia, sillä Disneyn maine on nyt ainakin joksikin aikaa täysin romahtanut.

Mikki lähetti uutisia!

Nyt voin kirjoittaa asiasta, jota tämä blogi oikeasti käsittelee: Disneyltä tuli eilen työtarjous!

Työnkuva: laitteilla.
Työsopimus: 18.6.-31.8.

Ensin minulle ilmoitettiin, että toimenkuva olisi vendeuse boutique, mutta jatkoviestissä lähettäjä korjasi "kirjoitusvirheensä", että työni onkin laitteilla. Olin jo ehtinyt hetken makustella puotipuksun työtä, ja innostunut siitä hieman, joten nyt laitteille pääseminen onkin laitteille joutumista! Viestissä pyydettiin saapumaan Fantasia Buildingille päivää ennen työsopparin alkamista, eli minun tapauksessani 17.6., joka on perjantai. En ole vielä katsellut lentojen hintoja, mutta veikkaan, että perjantait ovat suht hintavia. Lisäksi tapauksessani lisäharmia aiheuttaa se, että jos vasta samana päivänä lähden kotoa, saan lähteä melkoisen aikaiseen, että ehdin Fantasialle Pariisiin ennen klo 17. Esittelen eri matkustusvaihtoehtoni myöhemmin.

Olin tosissaan ilmoittanut herra Hiirelle, että olisin käytettävissä jo toukokuun puolelta lähtien. Olen kuitenkin iloinen ilmoitetusta aloituspäivästä, sillä nyt ehdin kuin ehdinkin siskoni lakkiaisiin sekä viettämään hieman lomaa ennen töiden alkua! Kaksi ja puoli kuukautta on uskoakseni oikein täydellinen aika viettää kesätöissä - itse Pariisissa varmaan viihtyisi pidempäänkin.

Eilen sattumoisin oli myös päätöstunti kenties viimeiselle ranskan kurssilleni. Vielä on kurssin lopputyö, dissertation kirjoittava parin viikon päähän. Mutta sitten kun palaan kieliharjoittelusta Pariisista ja kirjoitan siitä raportin, ranskan opintoni ovat aika lailla paketissa. En ole aivan varma aineopintojen kokonaisuuden koostumisesta, mutta ensi vuodeksi on korkeintaan enää yksi kurssi käytävänä, ellen sitten kirjoittele sitäkin jo nyt keväällä tenttimällä pois.

Tour Eiffel, je viens!

Innoittavia työtarjouksia

Sain työtarjouksen ruveta ranskan kielen opettajaksi eräälle paikalliselle äidille ja tämän tyttärelle... Olin otettu tästä tarjouksesta, sillä se tuli minulle ranskan opettajani suosituksesta. Päädyin kuitenkin kieltäytymään useammastakin syystä:

Ensinnäkään en ollut koskaan ajatellutkaan, että opettajaisin yhtään ketään yhtään missään. Minulta puuttuu opettajaidentiteetti. Opettaminen ei kuitenkaan ole poissuljettu vaihtoehto joskus tulevaisuudessa, JOS en työllisty siinä missä haluan, eli kääntäjänä tai tulkkina. Jotain kaveria tai muuta tuttavaa voisin opettaa silleen iha kivasti vähäse, tuntemattomien kanssa on vähän eri juttu.

Toisekseen minulla ei ole opettajan pätevyyttä. Tässä tilanteessa sitä ei tietenkään edes vaadittaisi, mutta kyllä se asettaa melko paljon vaatimuksia opettajana toimivalle henkilölle, jos ei yhtään tiedä, mistä aloittaa, mitä tehdä ja miten edetä. Oppimistulos ei siis olisi taattu. Joutuisin perehtymään ja paneutumaan opettamiseen liiaksi, ennen kuin voisin opettaa.

Kolmanneksi tämän hetkinen "työllistymistilanteeni" aiheuttaa sen, että en kovin mielelläni ottaisi yhtään mitään ylimääräistä tehtävää. Lisäksi tuosta hommasta ei varmaan kovin paljon saisi palkkaakaan, jos ollenkaan (??). Ja vaikka palkka olisikin ihan ok, en sitä tällä hetkellä tarvitse niin kipeästi, että lähtisin venyttämään aikataulujani.

Kaiken kaikkiaan keskityn tällä hetkellä kääntämiseen. Ja "oikean työn" tekeminen on vaikuttanut ihan kivalta, ainakin toistaiseksi kun ei ole vielä kiirettä deadlinen kanssa... Katsotaan fiiliksiä uudestaan ensi viikolla. Muun muassa karhunmetsästys, ketunpyynti, kantele, runonlaulanta ja Ilomantsilainen luonto ovat käännöksen aiheita. Käytän hirveän paljon aikaa niiden tutkiskeluun. En ole aivan varma, onko innostunut tiedonhaku vain osa kääntäjän ammattitaitoa vai onko minulla kenties päässä vikaa, kun innostun aina lähes aiheesta kuin aiheesta.

Hassua lienee myös se, että graduseminaarikin saa minut aina innostumaan - päässäni tuntuu pulppuavan ideoita ja innostun vähänkin kiinnostavista aiheista, "tästä voisin tehdä graduni!" Opiskelijakollegani taas tuntuu olevan täysin eri maata, hänellä on enemmän sellaisia aihealueita, joista ei ainakaan tee graduaan. Tiedä sitten, kumpi tilanne on parempi. Haluaisin kovasti tarrautua johonkin aiheeseen tarkemminkin, mutta niin kauan kuin ohjaajamme ei anna positiivista kannustinta jonkun tietyn aiheen valintaan, kellun vain epämääräisten ideoiden meressä.

Saimme tänään koulussa synnytysvalmennusta. Heh. Liittyen autenttiseen käännöstehtävään eräällä käännöskurssilla kuuntelimme pari tuntia kätilö Eija Pessistä, joka on keksinyt mullistavan tuen avuksi synnyttämiseen. Innostuin kovasti siitä, että naisten on synnytystuen myötä mahdollista nopeuttaa ja helpottaa synnyttämistä. Aivan mieletön innovaatio, jonka maailmallemarkkinoinnissa me saamme kääntäjinä olla mukana kääntämällä nettisivut ja esitteitä saksaksi saksankielisille markkinoille.

Disneyltä ei ole kuulunut (vieläkään) mitään. Odotellaan kuitenkin vielä melko rauhallisin mielin. Mahdollista on, että en pääsekään sinne ihan heti kesäkuun alusta, kuten olin toivonut. Mutta jos nyt edes jossain vaiheessa...

Aamulla oli maassa 10 senttiä !! vitivalkoista, pehmeää puuterilunta, mutta joskos se kevät sieltä tulla jolkottaisi. Tänä keväänä pääsiäinen on niin myöhään, että silloin on maassa jo aitoakin ruohoa, joten tässä maaliskuun piristykseksi hieman vihreää ikkunalaudalta:

Kuninkaallisia leffoja

Olisimme eilen vuokranneet suomalaisen mielenterveyspotilaasta kertovan Prinsessa-elokuvan, mutta emmepä tajunneet, ettei se ole vielä päässyt Filmtownin hyllyille asti. Teatterilevityksen aikaan ei tullut käytyä katsomassa, vaikka elokuva kovasti kiinnostikin.

No päädyimme sitten vähän eksoottisempaan prinsessa ja prinssi -elokuvaan, eli valitsimme illan elokuvaksi Prince of Persia. Ja sattumoisin on Disneyn elokuva! Ei tosin pääse ihan Disneyn prinsessaelokuvien listalle, sillä tämä pätkä oli ihan laadukas, Bruckheimerin tuottama action-pläjäys. Olisi siinä kuitenkin kuninkaallista verta siinä mielessä, että koko juoni perustui kuninkaallisten vallanhimoisuuteen ja itsekeskeisyyteen. Kaiken taustalla ja opetuksena oli, periamerikkalaiseen tapaan, perheen arvostus yli kaiken. Toisena perin amerikkalaisena juonikuviona oli se, että köyhä slummissa kasvanut voi nousta kokonaisen valtakunnan johtajaksi ja saada maan kauneimman prinsessan itselleen. Tässä mielessä elokuva oli siis melko perinteinen prinsessaleffa.

Tämän kategorian elokuvia kyllä riittäisi. Jos jostain saan aikaa nipistettyä, niin voisi yrittää tutustua Disneyn maailmaan vähän tarkemmin. Miksei Disneyn vanhoja (prinsessa)elokuvia näytetä televisiossa? Minä en ole koskaan edes nähnyt Bambia, Prinsessa Ruususta tai Miekkaa kivessä. Olen tykännyt uudemmista Disneyn tuotoksista kovasti, ja olisi kiva saada täytettyä nämä sivistysaukot leffalistaltani. Animaatioelokuvilla on varsinkin Disneyllä aina antaa jotain sekä lapsille että aikuisille. Monet lapsuuden elokuvat kannattaakin katsoa uudestaan ajan kanssa aikuisena, ne saattavat avata täysin uusia merkityksiä...

Kos tarjosi hyvät puitteet seikkailulle kesällä 2008

Aurinko Armas...

... mikset paista, vaikka on jo maaliskuu?

Aamut tuntuvat lähtevän käyntiin huomattavasti tahmeammin, kun taivas on harmaa ja ilma jotenkin sumuisen oloinen. Ihan kuin ei heräisi unesta ollenkaan.

Disneyltä ei ole kuulunut vielä mitään. Saisi hiljalleen ruveta kuulumaan...

Hiihtolomaa ei yliopistolla tunneta. Eikä minulla ole siihen mitään tarvettakaan, kun kalenteri on muutenkin niin joustava. Tällä viikolla on vain kolme oppituntia. Eli minä teen kotitöitä, ja kohta painelen kirjastolle etsimään lähdemateriaalia tyylianalyysini ja samalla graduuni.