Näytetään tekstit, joissa on tunniste leffat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leffat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Hyvän päivän piraatit

Kävimme koeajamassa uusimman Disney-ihmetyksen normaalina elokuvaversiona. Katseltavana oli tänään siis Pirates of the Caribbean - vierailla vesillä. Elokuva jätti jotenkin kylmäksi, vaikka juoni olikin amerikkalaisittain lähes aukoton, henkilöhahmot tuttuja veikkoja ja visuaalinenkin toteutus viimeisen päälle. Kylmyyden tunteeseen saattoi vaikuttaa myös se, että palelin salissa lähes koko elokuvan ajan. Lisäksi mussuttamani IFA-merkkiset sokerittomat karkit saivat vatsani kipeäksi.

Päivällä kävimme jopa rannalla asti ottamassa aurinkoa. Käräytin niskani tosin jo eilen, kun vietimme päivän kaupungilla niin ravintolalounaan kuin minigolfin merkeissä. Pitää nauttia näistä ihanan leppoisista lomapäivistä ennen kuin reissu ja työt kutsuvat. En voisi olla onnellisempi, kun on aivan unelmasäät ja helteet tiedossa vielä ennen lähtöä!! Minun puolesta Suomessa saa ensi viikosta alkaen sataa vettä vaikka koko loppukesän. (No toivottavasti niin ei kuitenkaan tapahdu.)

Lämpöä näemmä piisaa myös kehossa: mittasin juuri 36,9, ja aamullakin oli aika lämpöinen olo. Liekö helleflunssaa vai jo matkakuumetta?!

Ai niin, täytin viikonloppuna vuosia. En välittänyt viettää syntymäpäiviäni, enkä ole viettänyt niitä enää moneen vuoteen. Synttärikakkuja kun tulee syötyä muutenkin jo ihan tarpeeksi usein... esimerkiksi tänään. Ukko osti minulle lahjaksi kuitenkin paksun valokuva-albumin - olinhan pyytänyt sitä, sillä edelliset albumit jo pullistelevat edellisten reissujen kuvista.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Pääsiäisihmettelyjä

Halusin rauhoittaa pitkäperjantain jotenkin, joten päätin olla avaamatta tietokonetta koko päivänä. Päätös piti, mutta iltapäivän aikoihin alkoi tulla ongelmia tekemättömyyden kanssa, mikä oli toki odotettavissa. Perjantaina eivät kaupat olleet auki, imuria ei viitsinyt laulattaa, ja kävimme päiväkävelylläkin jo aamupäivästä. Kummallisesti sitä jäi aikaa paperien arkistoimiselle, vaatteiden parsimiselle, pyörän huoltoon ja lehden lukuun aurinkoa ottaen, kun ei voinut jatkuvasti käydä tarkistamassa facebookia tai iltapäivälehtien otsikoita. Oikein opettava ja hyödyllinen kokemus olla siis päivä kotona ilman konetta. Televisiota katsoimme kyllä senkin edestä: ainakin pari leffaa ja muita ohjelmia.

Lankalauantaina oli sovittu, että käymme päivällä ukon vanhempien luona pesemässä auton ja saunomassa. Kauniin kevätsään kunniaksi pyöräilin sinne, vajaa 20 kilometriä. Ai, että kuinka pyörä rullasikaan, kun lihakset olivat palautuneet cooperista, tie oli pyyhitty hiekasta ja pölystä, ketjut olivat juuri öljytyt ja myötätuuli puski vauhdilla eteenpäin! Reilu tunti meni, ja taisin nenäni polttaa auringossa. Saunan lämpeämistä odotellessamme kokeilimme ilmakiväärillä maalitauluun ampumista. Ensimmäinen laukaus osui lähes keskelle, mutta sen jälkeen alkoi mennä vähän enemmän sivuun - liekö tuuli heiluttanut... Lauantai-ilta kului sitten pienimuotoisella terassikierroksella. Täällä ei ollut aivan niin lämmin, että olisi ihan kesävaatteissa tarjennut, vaan oli tuolla silti kaikennäköisiä kesävaateviritelmiä jo nähtävillä. Ihmeellistä, miten ihmiset menevät valon määrästä ja 15 asteen lämpötilasta sekaisin...

Pääsiäissunnuntai ja toinen pääsiäispäivä menivät omalla painollaan: päiväkävelyiden, istutustouhujen, Pottereiden ja hyvän, itsetekemän ruoan parissa. Hieman siivoilin kämppääkin, kun en osannut vain olla tekemättä mitään. Kouluhommat alkaa olla aika vähissä, ja kevätsiivous painaa päälle. Haluan koluta, luututa, putsata ja puunata asunnon lattiasta kattoon vielä ennen Ranskaan lähtöä, mutta ensiksi pitää hoitaa tärkeämmät jutut alta pois.

Pääsiäisloman aikana katsotut elokuvat:

Ghost Rider (oon nähny aikaisemminkin, edelleen ihan jees)

Lucky number Slevin (tämä yllätti erilaisuudellaan, oli aika raakakin)

Miesten vuoro (taisin muutaman kyyneleen pirauttaa dokumentin päätteeksi)

Kultainen kompassi (jäi hölmösti kesken, jatko-osaa odotellaan...)

Harry Potter ja salaisuuksien kammio (ei kai tähän voi mitään sanoa)

Harry Potter ja liekehtivä pikari (lemppari-potterini, vaikka varhaisteinirakkauden kuvaus onkin ontuvaa)

+ pätkiä Houdinista

Katselemistaan vielä boksilla odottaa Kaikki elämäni aamut, Tous les matins du monde, jota tähdittää itseoikeutetusti ranskalaisen elokuvan kiintotähti Gérard Depardieu. Depardieusta tuli ennen elokuvaa myös tunnin mittainen dokumentti, jota katselin pääsiäisyönä puolen yön aikaan, kun odottelin ukkoa kotiin terassireissulta.


Hei, mikäs tämä on?
Avokado-ruukusta (etualalla myös mung-papu) puskee joku tuntematon verso. Hassuinta on, että samanlaiset jykevän oloiset, vaaleanvihreät versot puskevat myös basilikan ja ruohosipulin seasta! Luulen kuitenkin, että koska olen työnnellyt multiin ties mitä siemeniä, sekoitellut käytettyjä multia yms., tämä on täysin omia tekosiani. Olisikohan sitruuna? Ainakin se kasvaa huikeaa vauhtia: alakuvassa noin viisi päivää vanha verso ruohosipulipurkissa (on siellä näemmä yksi basilikankin verso).


EDIT: Aivan sattumalta löysin tiedon kasvin alkuperästä: se on vesimeloni!!

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Prinsessa petti ja Kick-Ass yllätti

Vuokrasimme viimein suomalaisen mielenterveyspotilaasta kertovan Prinsessa-leffan, josta jo aikaisemmin mainitsin. Ihan ok ajanviete perjantaiselle vapaapäivälle, mutta ei mitenkään maailmaa järisyttävä. Odotukset olivat korkealla, mutta elokuva ei missään vaiheessa lähtenyt lentoon ja vienyt mukanaan. Kaiken kukkuraksi keskittymistä häiritsi se, että postinjakaja toi minulle kesken elokuvan paketin.

Paketti sisälsi puhelimen, jonka huusin huuto.netistä. Leffan jälkeen muutama tunti menikin sitten mukavasti puhelinta pyöritellessä, mutta enempää en siihen ole vielä ehtinyt tutustua. Ei sitä oikein innostu enää uusista härveleistä. Wlan-yhteyden sain toimimaan, ja kamerakin vaikutti oikein laadukkaalta. Eli loisto matkakumppani Ranskaan! Puhelimesta lisää myöhemmin...

Eilisillaksi vuokrasimme vielä toisen leffan. Kick-Ass yllätti erilaisuudellaan ja raakuudellaan. Oli syystäkin K-15. Vaikka idea oli periaatteessa hatusta vedetty, hahmot ja juonikuviot olivat täysin uskottavia: sarjakuvista innostunut nörttipoika päättää ruveta tosielämän supersankariksi. Ainoa vaan, ettei hän oikein osaa tapella kunnolla ja päätyy ensimmäisellä rikoksenestoyrityksellä sairaalaan. Tästä lannistumatta hän jatkaa supersankareilua ja leffa päättyy lopulta päähenkilöiden kannalta onnellisesti. Sivujuonessa kulkenut isä-tytär-pari toi elokuvaan ripauksen aitoa supersankariactionia. Erityisesti sisukas Mindy, "Hit girl", oli mahtava vetäessään isojakin korstoja kuonoon tai räiskiessään kaksin käsin aseilla! Leffa tarjosi suuria elämyksiä: nuorta lempeä, elämän ihmettelyä, rehevää naurua kuin verisiä kohtauksia, jolloin piti oikein sulkea silmät.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Sankarmiesten suhteettomuus

Viikonloppuna näytettiin televisiossa Spiderman 1 ja 3. Ykköstä ei tarvinnut enää ties-monennenko-kerran katsoa, on jäänyt ennenkin kesken, tylsähän se on. Mutta kolmonen oli uusi tuttavuus. Niin kuin kaikista leffoista, löysin tästäkin ties miten paljon epäloogisuutta, mutta ei siitä sen enempää.

Kaikista supersankareista itse haluaisin mieluiten olla Supermies, sillä hän on kaikista supersankareista selkeästi vahvin, nopein ja muutenkin paras. Huippukuulo ja röntgennäkö ovat verrattomia ominaisuuksia, joita muilla sankareilla ei ole. Hänen ominaisuutensa eivät ole kiinni teknisistä laitteista, kuten Batmanin, eikä hänen voimansa ehdy tosin kuin Spidermanilla joskus. Ja hän voittaa pahikset yksinkin, eikä tarvitse seurakseen joukkiota muita sankareita, kuten Ihmeperheessä tai X-menissä. Lisäksi hän osaa lentää ihan omin avuin - voisiko olla parempaa?

Ainoa heikkous Supermiehellä on kryptoniitti. Sitä kammoksun kuin maanantaiaamua: se pilaa tunnelman heti, kun on olemassa uhka sen läheisyydestä. Sen käyttö on epäreilua. Supermies ei voi itse sille mitään: hänestä tulee täysin voimaton, hän ei toimi edes tavallisena ihmisenä silloin, vaan muuttuu sairaaksi, täriseväksi käppänäksi.

Joensuussa oli männä viikolla vuosittainen ranskalaisen elokuvan viikko. Ehdin leffaan vasta lauantaina, jolloin esitysvuorossa oli Gainsbourg - vie héroïque. Päähenkilössä, kuuluisuuteen ampaisseessa juutalaismuusikossa oli paljon supersankarin, idolin, aineksia. Elokuva pohjautuu Gainsbourgin elämään löyhästi. Juutalaisvainoista ja isäpapan hyväksynnän kerjäämisestä vinksahtanut hörökorva kuvataan elokuvassa taiteilijasieluisena naistenmiehenä. Vähän samantyyppinen hahmo kuin James Bond siis: naisia riitti, ja kaikkia heitä hän rakasti syvästi, kunnes tuli uusi ja kiinnostavampi tilalle, ja samalla hän tekee sitä itselleen tärkeää työtään.

James Bond nyt on legenda sinällään. Vaikka action-leffoista muutenkin pidänkin, niin ainainen sovinismi bondeissa kyllä pännii. Uudemmat bondit eivät ole paljon vanhempia parempia, ainakaan mitä tulee naisten arvostamiseen. Bond on (ainakin) kertaalleen ollut naimisissa, mutta jo samaisessa leffassa vaimo ammutaan ennen kuin sulhaspari pääsee edes häämatkalle.

Kaikille länsimäisen kulttuurin miespuolisille sankareilla tuntuukin olevan yhteistä se, että he eivät kykene tai halua sitoutua naisiin. Elävät niin vaarallista elämää, ettei se sovi naisille... Läheisin naispuolinen nainen supersankareille on äiti tai äitihahmoa edustava nainen (Bondilla M).

Johanna Sinisalo kirjoittaa sarjakuvien naisista näin (Ruutujen välissä – näkökulmia sarjakuvaan / toim. Herkman Juha, s. 154) :

"Perinteisten seikkailusarjakuvien naiset ja heidän suhteensa seksiin voidaan jakaa kahteen:
1) "hyvä nainen": sankarin vaimo tai rakastettu. Viaton, siveä, taipuisa luonteeltaan. Sankari pelastaa hänet vaarasta, auttaa häntä. Kuvataan vähäpukeisesti vain vahingossa tai pakotettu siihen.
2) "paha nainen": usein rikollinen, saattaa pohjimmiltaan olla hyväsydäminen; avoimesti seksuaalinen, esiintyy vähäpukeisena oma-aloitteisesti; voimakas, käskevä luonne. Sankarin on voitettava hänet.
"

Ylemman kategorian naiset ovat niitä iki-ihania tyttöystäviä, heikkoja mummoja sekä pullantuoksuisia äitihahmoja. Alempi naishahmo taas on selkeästi uhka miehiselle ylivoimalle. Naisen toimivin ase on hänen vartalonsa. Tällaiset sankarittaret ovat tuttuja niin sarjakuva- kuin elokuvamaailmasta (Bionic Woman, Lara Croft). Heilläkin on vaikeuksia pitää parisuhdetta yllä, sikäli kuin semmoista edes haluavat. Miesten riippumattomuus ja haluttomuus sitoutua tuntuu kuitenkin olevan hyväksytympää. Enkä kyllä ymmärrä miksi... Eikö supersankareilla tai yksinäisillä susilla ole tarvetta sosiaaliseen tukiverkkoon, ovatko he niin vahvoja, etteivät tarvitse toista rinnalleen?

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Kuninkaallisia leffoja

Olisimme eilen vuokranneet suomalaisen mielenterveyspotilaasta kertovan Prinsessa-elokuvan, mutta emmepä tajunneet, ettei se ole vielä päässyt Filmtownin hyllyille asti. Teatterilevityksen aikaan ei tullut käytyä katsomassa, vaikka elokuva kovasti kiinnostikin.

No päädyimme sitten vähän eksoottisempaan prinsessa ja prinssi -elokuvaan, eli valitsimme illan elokuvaksi Prince of Persia. Ja sattumoisin on Disneyn elokuva! Ei tosin pääse ihan Disneyn prinsessaelokuvien listalle, sillä tämä pätkä oli ihan laadukas, Bruckheimerin tuottama action-pläjäys. Olisi siinä kuitenkin kuninkaallista verta siinä mielessä, että koko juoni perustui kuninkaallisten vallanhimoisuuteen ja itsekeskeisyyteen. Kaiken taustalla ja opetuksena oli, periamerikkalaiseen tapaan, perheen arvostus yli kaiken. Toisena perin amerikkalaisena juonikuviona oli se, että köyhä slummissa kasvanut voi nousta kokonaisen valtakunnan johtajaksi ja saada maan kauneimman prinsessan itselleen. Tässä mielessä elokuva oli siis melko perinteinen prinsessaleffa.

Tämän kategorian elokuvia kyllä riittäisi. Jos jostain saan aikaa nipistettyä, niin voisi yrittää tutustua Disneyn maailmaan vähän tarkemmin. Miksei Disneyn vanhoja (prinsessa)elokuvia näytetä televisiossa? Minä en ole koskaan edes nähnyt Bambia, Prinsessa Ruususta tai Miekkaa kivessä. Olen tykännyt uudemmista Disneyn tuotoksista kovasti, ja olisi kiva saada täytettyä nämä sivistysaukot leffalistaltani. Animaatioelokuvilla on varsinkin Disneyllä aina antaa jotain sekä lapsille että aikuisille. Monet lapsuuden elokuvat kannattaakin katsoa uudestaan ajan kanssa aikuisena, ne saattavat avata täysin uusia merkityksiä...

Kos tarjosi hyvät puitteet seikkailulle kesällä 2008