Lomalaisen isoäidinneliöt

Se joka väittää että virkkaaminen on vaikeaa, ei ole sitä koskaan kunnolla tehnyt.

Luulin, että isoäidinneliö olisi ollut jotenkin hankala, mutta mitä vielä. Ketjusilmukkaa ja pylväitä ihmeellisemmästä ei olekaan kyse.

Virkatessa sormet tekevät työn, silmät ja aivot hartailevat omilla teillään. Sitten huomaakin tehneensä yhden silmukan liikaa tai liian vähän ja joutuu purkamaan. Neulomiseen verrattuna virkkaamisen etu on se, että puikot eivät kilise.

Jos vain olisi lankaaja joku syykin virkata tahi neuloa, voisin tehdä sitä vaikka maailman tappiin saakka. Mutta kun kaappi on jo täynnä sukkia ja lapasia... Näistä lappusista syntyy joku viltti, jos vain lanka riittää. Hyödyllistä tai ei, ainakin aika kuluu näitä tehdessä todella nopeasti.

Parissa päivässä näitä on kertynyt ja tämmöinen kasa. Yhden tekemiseen menee noin 30 min.

Satumaista elämää V

Tämä satu kertoo olosuhteiden äkillisestä muuttumisesta.

Mikään ei ole ikuista

Asuipa kerran kaukaisessa maassa nuori, komea talonpoika. Poika oli kovin ihastunut maata hallitsevan kuninkaan tyttäreen mutta oli liian köyhä naimaan oikeaa prinsessaa. Eräänä päivänä prinsessaa ajatellessaan poika ajatui vanhan noidan majalle. -Miksi noin apeana? kumaraselkäinen ja ryppynaamainen noita kysyi. Pojan kerrottua ihastuksestaan noita teki pojalle ehdotuksen, josta oli vaikea kieltäytyä. -Annan sinulle niin paljon rahaa kuin vain tarvitset, jos vain tulet joka aamu kukon laulun aikaan luokseni rahoja hakemaan ja autat minua kotiaskareissani.

Poika teki työtä käskettyä, ja hänen omaisuutensa alkoi hiljalleen kertyä. Pian prinsessakin sai kuulla nopeasti rikastuvasta, komeasta talonpojasta, ja halusi tutustua tähän paremmin. Vain aikaiset herätykset ja se, että poika viipyi poissa koko päivän, kummastutti prinsessaa. Tasainen rahan tulo oli kuitenkin hyvä asia ja olipa poika muutoinkin prinssessan mieleen, joten pian suunniteltiinkin jo häitä.

Vuosia häiden jälkeen vanha noita kuoli, ja tämän loitsimat rahat katosivat kuin tuhka tuuleen. Noidan voimien ehdyttyä poika oli jälleen aivan tavallinen köyhä talonpoika. Rahojen häviämisestä huolimatta prinsessa ei kuitenkaan lakannut rakastamasta poikaa, sillä nyt pojan ei enää tarvinnut nousta aikaisin tekemään töitä noidalle.

Henkistä valmentautumista II

Jatketaan itsetutkiskelulinjalla...

Vaikka pitempiaikainen ulkomailla oleskelu ei ole minulle uutta puuhaa, pelottaa Ranskaan lähtö ihan hitsun verran. Itsetuntoani suojellakseni lähden matkaan seuraavanlaisin mantroin:

• Olet ensisijaisesti menossa töihin, et lomalle, joten unohda muu.
• Voit tulla Ranskaan myöhemminkin, älä siis stressaa matkailusta.
• Tutustu kuitenkin Pariisiin vapaapäivinäsi. Nauti myös yksinmatkustelusta.
• Älä tuhlaa arvokkaita vapaapäiviä joutenoloon, paitsi jos tilanne sitä vaatii. Tekemättömyyskin on ihan ok.
• Nuku aina kun ehdit, äläkä stressaa ruoasta. Huolehdi itsestäsi.
• Kaksi kuukautta on oikeasti aika lyhyt aika. Vähän kuin opiskelijan pitkä joululoma. Sen ajan nyt seisoo vaikka seipäännokassa.
• Et osaa kieltä täydellisesti, mutta opit joka päivä jotain uutta. Iloitse siitäkin vähästä, mitä osaat.
• Monet asiat ovat vaikeita ja hankalia, mutta olet luultavasti jo kokeneempi hoitamaan asioitasi kuin monet kollegasi. Auta muita tarvittaessa.
• Työpäivästä selviämiseen auttavat hyvät työkaverit: tule toimeen kaikkien kanssa - myös pomojen.
• Älä epäröi pyytää apua: Ranska on byrokratia isolla B:llä. Selvitä epäselvät asiat.
• Lue ohjeet/sopimukset tarkkaan, mielellään sanakirjan avulla ja kirjaa asiat muistiin.
• Et asu loistohotellissa etkä voi aina syödä, miten itse haluat, mutta mitä sitten? Ei aina tarvitse elää niin leveästi.
• Asiakkaat ovat asiakkaita; älä ota mitään henkilökohtaisesti.
• Ketään ei kiinnosta, oletko Suomesta: ranskalaiselle olet aksentilla heikkoa ranskaa mongertava moukka.
• Älä huolehdi gradusta, se odottaa sinua kyllä syksyllä.
• Keskity olennaiseen, pyri nauttimaan päivistä sellaisina kuin ne ovat. Reissun jälkeen arvostat varmasti jokaista kohtaamaasi kokemusta, niin hyvässä kuin pahassa.
• Kesällä on kuuma, muista juoda tarpeeksi. Turha sitten valittaa, että Suomessa kesällä on kylmä.
• Tämä on vain yksi vaihe elämässäsi, ja pian se onkin jo ohi. Voit onnitella itseästi hyvin tehdystä työstä ja taatusti erilaisesta kokemuksesta.

En ole toistaiseksi kokenut mitään voimakkaampaa tunnetta kuin se, kun palaa ulkomailta takaisin Suomeen. Reissun ei tarvitse olla pitkäkään, kun kotimaa tuntuu yhtäkkiä niin erilaiselta mutta samanaikaisesti juuri niin samalta kuin miltä muistikuvissa. Aivan kuin aika ei olisi kulkenut Suomessa yhtään, mutta toisaalta niin moni asia on muuttunut ja mennyt eteenpäin.

Toivon ja uskon hartaasti, että tulen viihtymään Ranskassa, mutta jostain syystä minun on rohkaistava itseäni lähtöön sillä tiedolla, että kotiinpalaaminen on ihanaa. Mutta ei se sitä ainakaan Saksasta palatessa ollut, mikä vain monimutkaistaa tuntemuksiani...

Erityisesti jään kaipaamaan tänä kesänä Suomesta vesimelonin taimiani, jotka ovat juuri alkaneet kukkia!

Kevättodistus

Kavin tekemassa viimeisen tentin asken, joten kouluvuosi on kai paatoksessaan. On itsearvioinnin aika...

Opiskellut asiat tana talvena:

Koulu: joulukuussa sain kateeni hum.kandin paperit. Perussaksan lisaksi suoritin pari kurssia ranskaa. Tulkkaus taman vuoden kohokohtana: perusteet-kurssin jalkeen konsekutiivi- ja lopulta simultaanitulkkaus. Tykkasin. Kokonaisuudessaan toita on riittanyt ihan runsaasti: 75 op yhdelta vuodelta yllatti itsenikin, vaikka tuntui valilla, etta olisi enemmankin ehtinyt. Graduakin aloiteltiin hieman kesan korvilla, joten syksya odotellessa... Arvosana: 10

Harrastukset: uutuutena zumba, joka osottautui tehokkaaksi joskin paikoin tylsaksi liikuntamuodoksi. Uimassa tuli kaytya vaihtelevasti, matkat melko lyhyita. Jumppatunneilla ja kavelemassa kavin kuitenkin ahkerasti aina kun mahdollista. Kasitoille eika maalamiselle tuntunut jaavan kovin paljon aikaa... MeNaiset osottautui mukavaksi viikon piristajaksi, paikallislehteakin tuli luettua ahkerasti niin kauan kuin sita tuli. Kaunokirjallisuudelle ei loytynyt aikaa eika kiinnostusta. Aloin kirjoittaa blogia, joka on osoittautunut todella mukavaksi touhuksi. Arvosana: 7

Tyo: ensimmainen kaannostyo kunnialla suoritettu, kivasti tuli rahaakin. Siihen liittyen tuli viela eilen lisakaannospyynto. Kesatyotakin jannitettiin koko pitka kevat, ja pian tyo ulkomailla on totisinta totta. Pieni miinus kuitenkin lievasta yrittamisen puutteesta. Arvosana: 9

Matkat: Tukholma, BeLux, Turku, Savonlinna... Laiva, lentokone, juna, bussi. Upeaa! Arvosana: 8

Ihmissuhteet: kavereiden kanssa ei juuri ole tullut nahtya. Tulkkauskurssilaiset kuitenkin hyvana henkisena tukena koulussa. Joulukuussa oli ala-asteen luokkakokous, jonne ei tullut montaakaan ihmista... Facebook-kavereissa mitattuna kavereiden maara vaheni. Parisuhde voi hyvin ja kukoistaa elokuisen yhteenmuuton myota. Aamuheratykset ja eri tyorytmit eivat toistaiseksi ole haitanneet, silla muutoin asiat hoidetaan yhdessa. Arvosana: 7


Kokonaisarvosana vuodesta: 8,2 hyva
Kiitoksia vuodesta ja lisaa tallaisia! Pitää muistaa kuitenkin huolehtia jatkossakin ihmissuhteista.

Minkä arvosanan sinä antaisit itsellesi?

Sesonkivärit

Talvikausi on haudattu nyt myös kynsilakassa. Kimallehipuin varusteltu Goshin Yellow Bombay on ihana semi-heräteostos perjantailta. Samaan syssyyn ostin myös limenvihreän värisen nestemäisen eyelinerin. Kylläpäs piristääkin ilmettä!

Ja nyt lähden inspiroitumaan lisää kirpparille.

Luumunvärinen talvilakka sointuu täsmälleen villakangastakkini kanssa.

Toiminnallinen maatilaviikonloppu

Perjantai

Palautin kirjan 11:ksi, ja suuntasin uimahallille. Tällä kertaa vuorossa oli myös kuntosalikäynti kaverin kanssa. Rokotuksesta vielä hieman arka käsi ei estänyt punttien nostelua. Kummasti vain hiki tuli treenaillessa, vaikkei yhtään hengästyttänyt. Saliahan voisi kokeilla joskus uudestaankin, viime kerrasta on ties miten monta vuotta. Mukava oli myös jutella niitä näitä sporttailun lomassa; kaveri on lähdössä Luxembourgiin kääntäjäharjoitteluun kaksi viikkoa minun ranskaanlähtöni jälkeen ja vannoi tulevansa käymään Pariisissa kesän aikana.

Illalla kiinalainen ravintola oli täynnä, joten päädyimme syömään vietnamilaista torilla. Hyvää ja kohtuuhintaista. Illaksi huristelimme sitten ukon kotitilalle, sillä hänen vanhempansa olivat lähdössä lauantaiaamuna Karjalaan ja olimme sopineet, että olisimme talonvahteina. Vastaan tuli kaveri, joka oli etsiskelemässä koiraansa - tunnin jo ollut teillä tuntemattomilla. Vartin päästä tuli soitto, että kotipihaltaanhan se löytyi.



Lauantai

Ukko heitti vanhempansa läheisen huoltoaseman pihaan seitsemäksi ja kävi ruokkimassa naudat. Minäkin kömmin viimein 8lta ylös, söimme aamupalaa ja lähdimme pellolle noukkimaan kiviä. Ajoin itsekin muutaman pätkän traktorilla. Kuumahan siinä tuli monikiloisia kiviä nostellessa ja kannellessa samalla kun aurinko jo porotti kuumasti.

Pikainen suihku ja välipala, ja sitten klo 13 alkoivat kolmoissynttärit. Sää oli aurinkoinen, mutta kovin tuulinen. Voileipäkakku ja kakku maistuivat, mutta Star wars -konsolipeli alkoi ärsyttää.

Viiden aikaan piti palata takaisin navetalle. Lainakumpparit jalkaan ja ruokaa levittämään mylvivien elukoiden eteen. Ukko sai hoitaa jälkituotokset. Minä juttelin mulkosilmäisille, uteliaille mutta arkaileville kantturoille. Itse navetassa tuoksu ei ole niinkään erityisen paha, mutta sitäkin voimakkaampi. On siis syytä tarkoin valita vaatteet, joita siellä käyttää. Ja sitten saunaan.

Siellä oli näitä pikkuisia...

... ja sitten näitä isompia.

Utelias elukka tuo lehmä

Illalla grillasimme vielä kanaa, possua ja makkaraakin kera kavereiden. Ihana, miten ulkona tarkeni vain istuskella ja nautiskella.

Sunnuntai

Aamu alkoi kuten edellinen aamu, eli ukko kävi navetalla ennen seitsemää, minä koisailin vielä kahdeksaan... Puoli kymmeneltä olimme jo järven rannalla, jossa meitä odotti pikkuyllätys: katiskaan oli eksynyt vajaa kiloinen hauki. Turhan kolea viima ja aallokko estivät meitä lähtemästä soutelemaan järvelle, joten kala sankoon ja takaisin tilalle. Hauen filerointi näytti viime viikolla ammattilaisen tekemänä melko simppeliltä hommalta, mutta kokemuksestaan huolimatta ukko kaipailisi vielä enemmän harjoitusta sillä saralla. Mutta kivat fileet tuli kuitenkin.

Saunalautta

Ei ihan hirvee mötkö, mutta hauki kuitenkin

Puolen päivän aikoihin surautimme takaisin samaan pihaan, missä edellisenä päivänä oli ollut synttärit. Tällä kertaa vuorossa oli ratsastusta. Koppa päähän ja satulaan. Ensimmäistä kertaa "ratsastin" vapaasti, ilman taluttajaa. Vauhti ei päätä huimannut, mutta kun on ensi kertaa pappia kyydissä, niin eikös tuo riittänyt. Hevonenkaan ei ollut kaikkein suopeliaimmalla päällä. Myös kolmevuotiaat kaksostytöt kävivät vuorollaan ratsastamassa - talutettuna tietenkin. Aika hurjan näköistä, kun ison hevosen päällä kymmenkiloinen pikkutyttö!

Tämä tyttö ei ole kymmenkiloinen, mutta heppa ei silti välillä suostunut liikkumaan. Liekö ratsastajassa vika?

Jonkin aikaa yritimme ottaa kiinni haasta karannutta hevosta, joka oli vehreämmän nurmen perään.

Palasimme pihaan, ukko pesi autonsa ja minä otin aurinkoa MeNaisia lueskellen. Sitten oli vuorossa taas navettakäynti, joka sujuikin jo hieman näpsäkämmin kuin edellisenä päivänä. Pehkujen levittäminen talikolla tosin kipeytti tottumattoman selän aika tehokkaasti. Ja sitten taas saunaan. Kotiväki saapui seitsemän aikoihin iltasella, ja me pakkasimme kamamme ja suuntasimme takaisin kaupunkiin. Ukko vain unohti hammasharjansa ja tahnan, joten lähdimme vielä käymään lähikaupassa, josta sitten ostimmekin kaikkea muuta paitsi sitä, mitä lähdettiin hakemaan.

Juhlan aika

Sisko sai nimensä tämän kevään ylioppilaiden juuri julkaistuun listaan. Ensi viikolla voisi siis alkaa suunnitella juhlakakkuja ylppäreihin. Yksi mansikkainen kermakakku ja toinen hedelmäinen hyydykekakku. Mutta siihen on vielä aikaa...

Ennen juhlia pitäisi vielä jaksaa keskittyä tulkkauksen tutkimuksen tenttiin. Lainaamani tenttikirja erääntyi ja oli varattu jo toiselle, joten nyt saan poukkoilla kirjaston remontista johtuvien poikkeusaikataulujen ja yö- ja viikonloppulainojen kanssa. Vielä kun on puoli kirjaa lukematta... Mutta se olisi sitten viimeinen rypistys tälle keväälle!

Ennen isoja juhlia on vielä pienempiäkin tiedossa. Tässä kaksosten ja heidän isoveljensä paketit viikonlopun kekkereihin.

Viikonloppu alkaa huomenna kaverin Australianläksiäisillä. Yksi kaveri taas tuli juuri viime viikolla parin viikon Itävalta-Italianreissulta. Ja kuulin kirjastolla yhdeltä kaverilta, että hän on lähdössä Nancyyn vaihtoon kesällä. Nice.

Grappa from Italy

Eilen oli tämän kevään viimeinen jumppatunti. Eikä tullut edes hiki kuin vähän kyykkyjä tehdessä. Harmittaa hieman, että kunto on nyt melko lailla korkealla ja kesällä se varmaan romahtaa... Mutta syksyllä taas!

Näin viime yönä unta (taas) Disneystä ja töiden alusta. Ihan mukavalta tuntui. Kummasti vaan kaikki ymmärsi suomea...

Kävin juuri hakemassa tehosterokotteen hinkuyskään ja kurkkumätään, ja herättelen toivoa siitä, että rokotteesta nousisi vähän lämpöä, ettei tarvitsisi lukea tenttiin enää (3 tuntia riittänee yhdelle päivälle). MeNaisetkin tuli taas, vaikka viime viikolla jäi jostain syystä tulematta...

Happee

Tänään on taas jo jotenkin paljon raikkaampi, terveempi ja onnellisempi olo kuin eilen. Järkytyksestä ja väsymyksestä aletaan siis toipua.

Sen kunniaksi raikastin blogin ulkoasua hieman. Värimaailma ei juurikaan muuttunut, mutta tausta on nyt entistäkin kevyempi. Ja fonttia hieman suurensin, että näen kesällä tihrustaa kännykän näytöltä, mitä olenkaan kirjoitellut.

Lentäen käy hän pian matkaan

Varasin lennot. Lennän Helsingistä Pariisiin aikaisin työsopimusta edeltävänä päivänä, kuten pyydettiin, sillä silloin pääsee jo asettumaan asuntolaan. Takaisin lennän sitten joskus hamassa tulevaisuudessa syyskuun ensimmäinen päivä. Käsittääkseni asuntolalla saa olla yön tai pari vielä sopimuksen päättämisen jälkeen, joten hyödynnän tämän mahdollisuuden. Olisihan siinä vielä ollut koko loppuviikko aikaa jäädä hengailee Pariisiin tai muualle Eurooppaan, ennen kuin koulu alkaa maanantaina 5. päivä!

Päädyin nyt tällaiseen ratkaisuun, vaikka mielessä on käynyt kaikki Nantesin, Kuopion ja Berliinin kautta kulkevat vaihtoehdot. Ongelman aiheutti nimenomaan se, että Disneyllä pitää olla perjantai-iltapäivänä viimeistään klo 17, ja siihen ei ehdi mitenkään, jos lähtisin aamulla junalla Joensuusta Helsinkiin ja sitten vielä melkein 3 tuntia koneella, lisäksi kulku Pariisista 30 kilometrin päähän Disneylle. Piti siis järjestää majoittuminen joko Helsingin tai Pariisin päähän. Valitsin Helsingin, jonka lähellä asustelee useampiakin avuliaita ystäviäni. Erään tutun tarjous kyydistä lentokentälle ratkaisi tilanteen. Aikaisesta lennosta (8:30) johtuen on mukavampi kulkea omalla kyydillä kentälle, niin ei ole riippuvainen joukkoliikenteestä. Toisaalta tuo on juuri pahin ruuhka-aika kehäteillä, eli aikainen herätys tiedossa!

Tokihan lennot Joensuusta Helsingin kautta Pariisiin olisi ollut yksi vaihtoehto. Kallis sellainen. Toiseksi lähimmältä kentältä, Kuopiosta olisi lähtenyt hyvinkin edullinen lentoyhteys, mutta sen aikainen aikataulu ei oikein maittanut. Blue1:n nuorisohinnoiteltu yhteys Hki-CDG-Hki (189e) sopii nyt tähän hätään, eiköhän näillä pääse. Näytti vaan siltä, että mitä lähemmäs ajankohta tulee, sitä halvemmaksi tuo hinta meni... 4 viikkoa lähtöön enää, joten en uskaltanut enää jättää ostamattakaan. (Tosin viime vuonna Berliiniin varasimme lennot+hostellin extempore 3 viikkoa ennen matkaa! Eikä muistaakseni ollut mitenkään kallista.)

Viime aikoina on kyllä tullut matkusteltua ulkomailla ennätyksellisen paljon. Siis ei mitenkään hurjasti, mutta mielestäni 5 eurooppalaisessa pääkaupungissa käynti viimeisen 11 kuukauden aikana on ihan kivasti. Siihen päälle vielä Pariisi, niin onpas tullut kierreltyä Eurooppaa!

1. Tasan tarkalleen vuosi aiemmin kuin, mitä nyt lähden Pariisiin, olimme Berliinissä lomailemassa. Se oli ukon ihkaensimmäinen ulkomaanmatka ja lento samaten, joten oli kiva päästä näyttämään hänelle paikkoja.

2. Syyskuun aluksi käytimme ukon viimeiset lomaviikot käymällä ruotsinristeilyn yhteydessä Tukholmassa. Hassua oli käydä siellä ensimmäistä kertaa ihan vain "kaveriporukalla" - siis täysi-ikäisenä ja ilman valvovia aikuisia!

3.+4. Lokakuun valopilkkuna oli tietenkin Brysselin- ja Luxemburginmatka.

5. Tämä nyt ei ole virallinen valtionpääkaupunki, mutta vuoden 2011 eurooppalainen kulttuuripääkaupunki kuitenkin: eli Turku, jossa kävimme tammikuussa. Siellä sain ensimmäisen todellisen kosketuksen Disneyhyn!

+6. Joulun alla olisi ollut ilmainen mahdollisuus käydä tallinnanristeilylläkin ukon työporukan kanssa. Jouduin ensimmäistä kertaa kieltäytymään ulkomaanreissusta, sillä kouluhommat olisivat muuten kaatuneet niskaan. Ja Tallinna nyt oli muutenkin jo tarpeeksi tuttu. Lisäksi 8 tunnin bussimatka ei juurikaan houkutellut...

+7. Perheessämme on jo jonkin aikaa ollut puheena lähteä käymään Lontoossa, jossa serkkutyttö asustelee perheensä kanssa. Matkaan oli tarkoitus lähteä tänä keväänä, mutta se kuitenkin lykkääntyy vielä toistaiseksi äidin terveydentilan yllättävän huonontumisen vuoksi.

EDIT: +8+9. No, kai Helsinki ja Kööpenhaminakin lasketaan pääkaupungeiksi. Niissä tosin tuli tällä kertaa käytyä vain ohikulkien.

Tämä kone vei meidät Kööpenhaminasta Berliiniin, mutta laukku ei ehtinytkään mukaan...

Tunteettomuuksia

En nukkunut viime yönä kovinkaan hyvin, ja heräsin aamulla jo aikaisin hirveine silmäpusseineni, päänsärkyineni ja lihaskipuineni. Vähäinen ja heikkolaatuinen uni ei johtunut Suomen jääkiekon maailmanmestaruusjuhlinnasta. Tai oikeastaan johtui. Voitto ei aiheuttanut minussa juuri minkäänlaista tunteenpurkausta, mutta voitosta johtunut välikohtaus kylläkin sitäkin enemmän.

Pelin ja jälkilähetysten jälkeen lähdimme käymään torilla. Jo korttelien päästä kuului iloista huutoa, torvien tööttäystä ja laulantaa. Torilavalle oli kokoontunut useita kymmeniä ihmisiä, ja lavan edessä näitä juhlijoita seurasi vähintään toinen moinen yhtä riehakasta väkeä. Kaikki olivat iloisia, liput liehuivat ja kaljatölkit sihahtelivat Maammelaulun, Den glider inin ja muiden lätkäbiisien tahtiin. Minua lähinnä palelsi ja väsyttikin vähän.

Mutta sitten tapahtui jotain, joka aiheutti minussa valtavan ahdistuksen tunteen. Aivan parin metrin päästä meistä oli torilavan kattoa kannatteleva noin viisimetrinen tolppa, johon kaksi nuorukaista kiipesi kilpaa jo toistamiseen. Toisella kiipeilykerralla toinen heistä putosi aivan neniemme eteen. Kuului vain rusahdus ja mätkähdys.

Torin laidalla päivystäneet poliisit olivat hetkessä paikalla. Juhlinta jatkui koko ajan. En voinut enää katsoa, vaan siirryimme sivummalle. Minun piti päästä istumaan. Vähän ajan päästä myös kaksi ambulanssia saapui paikalle. Pudonnut poju poltteli tupakkaa maassa mahallaan maaten, sillä hänen jalkansa olivat murtuneet. Kun hänet saatiin nostettua paareille, ympärillä olevat ihmiset taputtivat innoissaan käsiään. Varsinainen arjen sankari. "Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa". Kyllä se minun mielestäni haittaa, kirosin ääneen ja mielessäni, kuinka tyhmiä ihmisten pitää olla. Ikimuistoinen mestaruusjuhla - ainakin tuolle miehelle, jolla on edessä vuosien kuntoutus.

Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että olen keskivertoa tunteettomampi ihminen. Esimerkiksi kerran kommentoinystävälleni, joka oli juuri kuullut rakkaan kissansa kuolemasta, että ymmärrän, miltä hänestä tuntuu, olinhan itsekin juuri kokenut läppärini pimahtamisen. Tiedän, että se oli kylmästi sanottu, mutta tarkoitus olikin vain keventää ilmapiiriä. Kaiken kukkuraksi, en ole eläinihmisiä. Ystäväni kuitenkin tuohtui silmittömästi kommentistani, hänen mielestään kun eläin on ihan eri asia kuin joku tietokone. Olen eri mieltä siinä mielessä, että asioihin/ihmisiin/eläimiin voi kukin kiintyä omalla tavallaan, ja menettäminen on aina yhtä suuri tuska, olipa kyseessä sitten kissa tai läppäri. En kuitenkaan jatkanut väittelyä aiheesta, sillä eläimiin liittyvät tunteet menevät joskus jopa fiksuilla ihmisillä normaalin järjenjuoksun edelle.

Ukko tuli kotiin vähän ennen viittä aamuyöllä. Olivat kuulemma käyneet vielä istumassa serkun luona - edelleen mestaruutta juhlien. Hän kysyi minulta, olinko vihainen hänelle. Miksi ihmeessä olisin? Koska hän sillä tavalla sekosi. Ai mestaruudestako? Miksi ihmeessä minä toisten juhlinnasta suuttuisin? Kuten todettua, voitto, eikä sen juhlinta aiheuttaneet minussa ilon eivätkä myöskään vihan tunteita. On sitten eri asia, lähteekö juhlinta aivan käsistä ja päätyy sairaalaan. Reilun tunnin päästä herätyskello soi ja ukko lähti töihin. Varmistin vain vielä, että onhan hän ajokunnossa: "Olen olen."

Sen tiedän kuitenkin, että tämänpäiväisessä olotilassa en voisi tehdä kovinkaan laadukkaasti töitä huvipuistossa. Tai ainakin se olisi erittäin raastavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kesällä aionkin välttää turhaa valvomista työkykyni säilyttämiseksi: ei ole itseni, asiakkaiden eikä kenenkään muunkaan kannalta hyvä, jos en jaksa hymyillä ja naama on turvoksissa. Jääköön sillä sitten vaikka jotkut elämykselliset yövalvomiset ja reissaamiset Ranskanmaalla väliin, parempi keskittyä siihen, mitä on menossa tekemään.

Les chaussures approuvées par Disney

Tein sen! Kävin kaupassa ja sain vihdoin ja viimein ostettua itselleni jotain uutta. Pitkäänhän se veikin.

Ostin nimittäin kengät. Mustat, aivan kuten herra Hiiri vaati. Ei aivan eccot, eikä nauhalliset, mutta nahkaa kuitenkin. Aika sirotkin, vaikka onkin leveä lesti. Suomalaiset. Kumimaisen jämäkkä, rouhea pohjakuvio. Eli taatusti mukava kävellä! Eilisen heiluin sisällä nämä jalassa, tänään kävin testikävelyllä. Mukavat on, joo. Ja kalliit.



EDIT:
Kengät on numeroa 39, vaikka normaalisti käytän 40 tai jopa 42! Kyllä suomalainen lesti vaan antaa enemmän tilaa.

Työsopimus

Eilen vastaanottamani kirjeen mukana tuli työsopimus kolmena (??) kappaleena. Kaksi kappaletta jäi siis minulle... Muu informaatio tuli kyllä sekä englanniksi että ranskaksi, mutta soppari on ainoastaan ranskaksi. Pieneksi käännösharjoitukseksi selostan seuraavaksi teille joitain hieman hilpeyttä herättäneitä kohtia. Huom. kyseessä on melko sanasanainen, lyhennelty versio eikä suinkaan suomalaisia normeja noudattava käännös, sillä näin se on hauskempaa. Ei ole ensimmäinen kertani, kun eteen lätkäistään ranskankielinen muodollinen teksti.

Työsopimus sisältää kaikessa lyhykäisyydessään (4 sivua) seuraavanlaisia kohtia:

Rakas Sanna,
meillä on ilo vahvistaa teille, että teidät on valittu määräaikaiseen pestiin alkaen 18.6.2011

Kohta 1 - Yleistä läpinää siitä, mihin lakeihin tässä nyt pohjataan.

Kohta 2 - Työnimike: Tulette harjoittamaan laitteiden käyttäjä(ttäre)n/vetäjä(ttäre)n tointa kertoimella 150, ilman johtajan asemaa. Sitoudutte käyttäytymään ammattimaisesti ja viihdeyrityksemme mukaisesti.

Kohta 3 - Sopimuksen motiivit ja kesto: Kausityösopimus solmitaan sesongin aikaisen asiakasmäärän nostamisen vuoksi. Sopimus on voimassa 18.6.-31.8.2011

Kohta 4 - Koeaika 12 päivää, jonka aikana osapuolet voivat purkaa sopimuksen ilman hyvityksiä ottaen kuitenkin huomioon tietyn kohteliaisuusajan.

Kohta 5 - Palkkio: kuukausipalkkanne on kiinteä xxxx,65 euroa korvaukseksi 151,67 työtunnista, ja tämä pitää sisällään ylimääräisen 4/39 osaa ennakoitua korvausta muuttuvista tai vähentyvistä työtunneista...
Yhtiömme toimialan luonteesta johtuen hyväksytte, että teitä valokuvataan, äänitetään ja/tai kuvataan työssänne tai toimissanne. Yhtiömme voi ilman erillistä rahapalkkiota käyttää näitä mahdollisia nauhoituksia ja/tai kuvauksia mainostukseen kaikissa mahdollisissa kirjallisissa tai audiovisuaalisissa kanavissa, tunnetuissa tai tuntemattomissa, kaikkialla maailmassa työsopimuksenne aikana tai seuraavien kolmenkymmennen (30) vuoden ajan sen jälkeen.

Kohta 5 -Lisähuomio kirjoittajan luovutusoikeudesta: tärkemmin listattu edellisessä kohdassa mainittujen oikeuksien luovutusehdoista.

Kohta 6 - Työajat: Eurodisneyn toimialan luonteen sekä sen vuoksi, että puisto on avoinna 365 päivää vuodessa, saatatte joutua työskentelemään minä viikonpäivänä tai mihin kellonaikaan tahansa kello 00 ja 24 välillä niin lauantaisin, sunnuntaisin kuin juhlapyhinä. Työaikanne määräytyvät tavanomaisten käytäntöjen mukaisesti.

Kohta 7 - Työn sijainti ja liikkuvuus: Teidät voidaan sijoittaa minne tahansa Pariisiin tai Eurodisneyn alueelle joko väliaikaisesti tai vakituisesti. Ammattisyistä saatatte joutua myös matkustamaan Ranskassa tai ulkomaille.

Kohta 8 - Luottamuksellisuus: Sitoudutte olemaan levittämättä yritystä koskevia/sille kuuluvia tietoja tai dokumentteja kolmannelle osapuolelle.

Kohta 9 - Sosiaaliturvajärjestelmä: Kansallisuutenne ollessa suomalainen olette ilmoittaneet meille olevanne rekisteröity sosiaaliturvajärjestelmään numerolla xxxxxxx... (ööh, anteeks mitä?!)

Kohta 10 - Eläke- ja avustuskassa: .... (ei koske minua)

Kohta 11 - Tietoa yksilöllisestä oikeudesta koulutukseen: Määräaikaisen sopimuksenne nimissä teillä on yksilöllinen oikeus koulutukseen sillä ehdolla, että työskentelette 4 kuukautta peräkkäin määräaikaisen sopimuksen 12 viimeisen kuukauden aikana. (tämäkään ei koske minua, sillä en ole niin pitkään töissä)

Kohta 12 -Yhtiöllä tulee ilmoittaa välittömästi muutoksista siviilisäädyssä tai lasten saamisesta. Myös väliaikaisista osoitteenmuutoksista tulee ilmoittaa mahdollisimman pian.


Ranskalaiseen tapaan jokaisen sivun alakulmaan tuli laittaa puumerkki sekä viimeisen sivun allekirjoituskohtaan allekirjoitus + lu et approuvé todisteena siitä, että allekirjoittaja todellakin on lukenut, ymmärtänyt ja hyväksynyt sopimuksen sellaisenaan.

Welcome to the Team!

Kuoreen painettu urgent lähinnä nauratti, kun vajaan 4 viikon odottelun jälkeen luukusta rämähti rähjääntyneen näköinen, kulmista lähes aukinainen iso kirjekuori. Kuoren ulkonäön perusteella soppari infolappuineen ja muineen on kiertänyt puoli Eurooppaa ennen saapumistaan oikeaan osoitteeseensa - kaikkine kirjoitusvirheineen. Miten vaikeaa on kopioida osoite- ja nimitiedot kirjallisesta muodosta kirjain kirjaimelta?

Kaikesta huolimatta pienoinen kivi vierähti pois sydämeltä, kun kirjekuori vihdoin toi mukanaan kaiken tämän:


Sopimuspaperi, asuntolasopimus sekä passikopio lähtivät paluupostissa jo samana päivänä. Nyt eikun laukkuja pakkailemaan!!

Tunnustuksia

Ajatuksia Saksasta -blogin pitäjä päätti piristää päivääni velvoittamalla minut paljastamaan 8 satunnaista asiaa.



Pokaalin velvoittamana paljastan siis:

1. Käytän samoja astioita päivästä toiseen pesemättä niitä välillä, jos esimerkiksi lautanen ei ole aivan törkyisen näköinen. Pieni huuhtelu riittää, kunnon pesu tapahtuu pari kertaa viikossa.
   
2. Minulla on kaapissani tällä hetkellä ehkä 3 ehjät parit housuja. Muissa on reikiä ja pahoja kulumia haaruksissa, mikä ei kuitenkaan estä minua käyttämästä niitä... Masennun housuostoksilla, joten en ostele niitä kovin usein.
   
3. Haluaisin leikata hiukseni lyhyiksi, lähinnä käytännönsyistä, mutta en tee sitä, sillä järkyttäisin sillä vain miespuolisia läheisiäni.
   
4. En voisi ikinä kuvitella ottavani tatuointeja ihooni, sillä mielestäni ne ovat yksi maailman turhimmista asioista. Sama koskee lävistyksiä, mutta niiden suhteen olen jo alkanut hellittää (elimistössäni ei kuitenkaan edelleenkään ole ylimääräisiä reikiä).
   
5. Kaikesta penninvenyttelystä, köyhäilystä ja työttömyydestä huolimatta minulla on enemmän varoja kuin suurimmalla osalla ikäisistäni; en vain tykkää käyttää rahaa.
   
6. Voisin aamuisin helposti nukkua vaikka kuinka pitkälle päivään, mutta vessahätä pakottaa nousemaan ylös viimeistään 9:ltä.
   
7. Ranskaan lähtö on minulle yksi elämäni suurimmista pelonvoittohaasteista.
   
8. Voisin hyvin kuvitella jääväni lapsettomaksi. Mielestäni maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä.
   

Henkistä valmentautumista

Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen sovimme ukon kanssa eilen illalla, ettei hän tule katsomaan minua kesän aikana Pariisiin. Ei-niin-innokkaana matkaajana hänellä ei ole sen suurempaa intressiä käydä Ranskassa, ja minäkin koen aina ylimääräisten matkasuunnitelmien teon vain rasitteena, joten päätös on molempien mieleinen. Reilu kaksikuukautinen työkeikka ei kuitenkaan ole kovin pitkä aika olla erossa. Töihinhän sinne ollaan kuitenkin menossa. Jos minulla olisi oma asunto, tilanne olisi ehkä aavistuksen verran eri, mutta asuntolaan ei voi poikaystävää majoittaa. Lisäksi vapaa-ajan järjestäminen on varmasti hankalaa.

Ukolle erossa oleminen on luultavasti isompi pala, sillä minulle se on jo tuttua. Neljän kuukauden opiskelijavaihto Saksassa helpottui, kun puolivälissä sai vieraita Suomesta. Mikäli vain viihdyn Disneyllä, en usko, että kesällä ehtii edes kunnon ikävää syntyä! Tympääntymisen ja koti-ikävän tunteilta tuskin taaskaan vältytään, mutta silloin on paras vain hengittää muutaman kerran syvään ja vetää hymy takaisin korviin.

Henkistä kesätyöhön valmistautumista hidastaa edelleen se, ettei sopimuspapereita ole kuulunut. Viime viikolla lähettämääni sähköpostiinkaan ei ole toistaiseksi tullut vastausta. Kevät alkaa kuitenkin olla hiljalleen niin pitkällä, että huomioni alkaa vähemmästäkin siirtyä vähitellen kesään. Tänään pidimme kevään viimeisen graduseminaari-istunnon, ja keskiviikkona on vielä viimeinen käännöskurssin oppitunti.

Palautettuani tutkimusuunnitelman voin alkaa työstää gradua pidemmälle, sillä ohjaajan mielestä olen hyvillä jäljillä. Eväät on siis koulun osalta annettu, ja ne riittävät varmasti hyvin pitkälle syksyyn. Tällaisia eväitä graduohjaajamme on antanut:

• gradu on vain gradu, ei sen enempää
• 40 op vastaa 2/3 lukuvuoden työmäärää, aikataulutus on hyvä tehdä sen mukaan
• tieteellisessä työssä ei ole häpeä tulkita väärin, jos perustelee hyvin ja julkisesti
• työn määrä on suhteuttava omiin taitoihin ja käytettävässä olevaan aikaan, kyse on edelleen vain gradusta, ei mistään mahdottomuudesta
• pitää tuntea itsensä ja omat työskentelytapansa, ja olla rehellinen itselleen
• omat arvosanatavoitteet kannattaa asettaa realistisiksi - ja niistä kannattaa kertoa myös ohjaajalle
  
• tutkimuskysymys auttaa pysymään ruodussa
• aiheen onnistunut rajaus on tärkeintä
  
• jokaisella on omat tapansa tehdä työtä, se tapa pitää löytää
• kirjoittaminen on prosessi, jossa aloittaminen on kaikkein vaikein vaihe
• varmuuskopionti, varmuuskopiointi, varmuuskopiointi
  
• viitekehys on kuin tikapuut, joiden päältä näkee yhden puun sijaan koko metsän
• suin päin ei kannata hyökätä kirjallisuuden kimppuun, vaan silmäillä ensin, mitä aiheesta ylipäätään on kirjoitettu
• silmäilyvaiheen jälkeen voi keskittyä muutamiin hyviin lähteisiin
• omaan tekstiin ei pidä rakastua liikaa
• joskus on päästettävä irti ja palautettava valmista tekstiä
• gradun takia ei kannata menettää yöuniaan
  

Tiesittekö, että toukokuussa on 5 liputuspäivää?

Tämän vuoden toukokuussa on 3 peräkkäistä sunnuntaina, jolloin liputetaan. Toukokuussa Suomen lippu kunnoittaa tangossaan niin äitejä, Snellmannia, työväen juhlaa kuin yhtenäistä Eurooppaa ja kaatuneiden muistoa. Näistä liputuspäivistä Eurooppa-päivän juhliminen on uusin tempaus. Eikä mikään ihme, onhan Suomi kuulunut EU:hun kuin vasta mitä... 16 vuotta.

(Samat 16 vuotta on kulunut Suomen edellisestä jääkiekon maailmanmestaruudesta, jota tällä viikolla taas yritetään jahdata. Ja meillähän katsotaan kaikki pelit, mitkä ehditään... Onneksi olen taitava lukitsemaan ulkopuolelta tulevan hälyn ja keskittymään tenttikirjaan, vaikka Mertaranta vieressä selostaisikin.)

Hyvää Eurooppa-päivää itse kullekin säädylle. En yhtään ihmettele, miksi ko. päivä on valittu vietettäväksi nimenomaan toukokuussa, jolloin myös täällä pohjolan perukoilla alkavat koivun lehdet vihertää, aurinko paistaa heleästi ja laululinnut visertävät. Tulee sellainen olo, että kaikki on hyvin ja yhdessä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Pala kauneinta Suomea kuvattuna toukokuussa 2010

”Iloitkaamme, riemuitkaamme,
nouse laulu taivaaseen.
Nousta saamme, nousta saamme
henkes pyhän yhteyteen.
Lumovoimas yhteen liittää
minkä aika erottaa,
veljeyttä kaikki kiittää,
kun sun kätes koskettaa.”

Eurooppa-hymni, Oodi ilolle
Friedrich von Schiller

Ajatusten autobahn

Kuvitelkaa moottoritie, jonka oikeassa laidassa ajaa hitaita autoja. Sen vasemmanpuoleisella kaistalla ajaa hieman nopeampia autoja, ja vasemmassa reunassa olevalla kaistalla kaahaavat ne, joilla on autossaan enemmän tehoa kuin tarpeen.

Miksei tällainen järjestelmä voisi olla käytössä uimahallissa? Kaikki voittaisivat: nopeiden ei tarvitsisi poukkoilla hitaiden välissä, hitaiden ei tarvitsisi varoa nopeampia. Ja sitten kun väsähtää, tai tekee mieli hieman rauhoittaa tahtia, voisi aina siirtyä hieman hitaampien kaistalle. Fakta nimittäin on se, että kaikille ei riitä omia ratoja, joilla saisi uida juuri sellaista tahtia ja rytmiä mitä itse haluaa. Hallin ollessa täynnä, törmäyksiltä, potkimisilta ja hidastuksilta ei voi välttyä.

Tällä hetkellä (ainakin minun lähi-)hallissa saa uida miten sattuu. Pari rataa on nimetty kuntouimareille, ja pari rataa on enimmäkseen vesijuoksua varten. Varsinkin vesijuoksuradoilla on välillä jos jonkinlaista polskijaa. Yleensä melko hitaita, joten eivät juurikaan vesijuoksijoita haittaa... Useimmiten hallissa toimii kirjoittamaton sääntö, mutta olisiko se ihan hirveää natsitouhua, jos nämä säännöt kirjattaisiin kaikkien näkyville? Ja mielellään myös venäjäksi, kiitos.

Tänään oli väljää, joten en valita enempää. Kovasti sitä vain ajatukset juoksevat, kun itse polskii. Mutta toisin kuin voisi kuvitella, ajatukseni eivät uidessa pääse karkailemaan pahasti. Usein suunnittelen meneväni halliin pohtimaan jotain tärkeääkin koulujuttua, siinähän se samalla menisi kun keho tekee töitä. Mutta ei se kuitenkaan onnistu. Päässä pyörii enimmäkseen numeroita. Lasken matkaa, ja jos en keskity siihen täysillä, tipun kärryiltä...

Toisaalta, mikäs sen parempi aivojen nollaus kuin tunti pelkkää matkan laskemista ja kellon vilkuilua. Muistuttaa kovasti aerobic-tuntia, mutta silloin on keskityttävä myös liikkumiseen. Uidessa ei edes siihenkään, liikkeet ovat kovin automatisoituneita. Eikä siinä oikein edes hengästykään. Ajattelutyö pitää tehdä ihan vain perinteisesti koneen ja kirjojen ääressä. Buaah...

Uida voi hallissa tai vaikka Välimeressä, mutta ihanaa se on silti aina

Tervetuloa toukokuu

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen. Osa niistä sulaa maahan osuessaan, osa alkaa muodostaa valkoista huntua jo hieman vihertävälle nurmikolle, sillä lämpötila on vaivoin plussan puolella. On siis toukokuu...

Vappu ei kuulu lempijuhliini, ja muistin sen taas eilen. Mutta ei siitä sen enempää. Orastava ketutus ja loppupäivä paranivat, kun kävimme ukon kanssa kokemassa katiskat. Yllätys oli positiivinen: parisenkymmentä ahventa, yksi kookas lahna, yksi säyne ja yksi särki. Tuoretta, kotimasta kalaa siis ruoaksi tällä viikolla!

Hassua, kun minulla on tässä kuussa tiettävästi vain 3 oppituntia. Mitähän sitä oikein tekisi kaikella tällä vapaa-ajalla? Mutta tiedossa on (onneksi) tenttiin lukua kirjastolla... Voisi kai yhden rästiesseenkin kirjoitella. Ja siivota voi aina.

Ranskan matkaa varten orientoituminen on kuitenkin vielä vaiheessa, sillä kärsivällisestä odottelusta huolimatta Mikki Hiiri ei ole vieläkään lähettänyt sopimuspapereita. Jospa tänään, tai tällä viikolla? Töiden alkuun kun ei ole enää kuin puolitoista kuukautta! Enkä todellakaan osta lentoja ennen kuin on nimet paperilla...

Tänä vuonna vappua vietettiin koleassa säässä, aivan kuten niin monena vappuna aiemminkin