Arjenaloitusfiiliksiä

Kesä on totisesti ohi. Alkusyksyn aurinko paistaa silmiäpolttavan kirkkaasti, mutta päivälämpötila ei paljoa yli 10 asteen nouse. Sen sijaan elämän täyttää nyt lisääntyvä stressi koulutöistä. Hädin tuskin on ehtinyt kotiutua, kun pitäisi jo alkaa taas puurtaa gradua, väkertää käännöksiä (niin kouluun kuin rahaakin vastaan) ja tulkata.

Mutta oi että kotiinpalaaminen oli ihanaa - flunssasta huolimatta. Poikaystävä oli löytänyt kentälle omatoimisesti, ja yhdessä sitten matkasimme Tikkurilaan hotelliin. Söimme itsemme ähkyksi alakerran vasta-avatussa Amarillossa ja katsoimme illan BB-lähetyksen. Seuraavana aamuna hotelliaamiaisen jälkeen istuimme mukavat 4 tuntia junassa ja saavuimme juuri parahiksi todistamaan äärimmäisen rankan kaatosateeseen.

Kotona minua odottivat ihanasti remontoitu kylpyhuone ja marjoista täpötäysi pakastin. Jääkaappi ei puolestaan toiminut, remonttimiesten jäljiltä oli hieman tahroja hellassa ja kaapinovissa, ja ikkunalautaviljelmäni olivat kuihtuneet. Ostimme uuden jääkaappipakastimen, hain Suomen sosiaaliturvaa, hain opiskelijakorttiini uuden vuositarran. Vielä pitäisi käydä tallettamassa palkkarahat tilille. Viikonloppuna kävimme moikkaamassa vanhempiani ja poikaystävän perhettä. Tuntuu kuin aika ei olisi kulunut täällä lainkaan, ja eihän se olekaan. Ei kesällä tapahdu mitään muuta kuin että lapset kasvavat.

En ole koskaan tykännyt koulunpenkkiin palaamisesta. Ja vaikeaa se oli nytkin. Onneksi kuitenkin tuli tuttuja kasvoja vastaan eikä kalenterikaan ole aivan täpötäynnä. Mutta nihkeähksi aluksi tätä voi kuitenkin kutsua. Tilanne normalisoitunee parissa päivässä...

Normipaivan aanimaailma

Aamu alkaa pulun pulputuksella.

Aamupaivaan tai alkuiltaan kuuluu pienta puheensorinaa, kun asuntolan asukkaat soittelevat skypepuheluita pihalla istuen.

Samoihin aikoihin myos kukko kiekuu, moottoritiella kaahaavat autot ulisevat, lentokoneet huristavat yli.

Iltapaivaan ja yoaikaan kuuluu hetki hiljaisuutta.

Tyoaikaan kuuluu 10 000 ihmisaanta, country-musiikkia, junan kirskuntaa, kolinaa, rahinaa, raminaa, hoyryveturin ja hoyrylaivan tuuttaukset, ilotulisten pauketta, hurraa-huutoja, kirkumista, kymmenia eri kielia, tervehdyksia, toiveita, moitteita, kysymyksia, oma aani.

Taukojen aikana kuuluu joko hiljaisuutta tai ranskaa, espanjaa, italiaa tai suomea.

Koeajossa Crush's coaster ja muuta mukavaa!

Talla hetkella mielessani on useampikin miellyttava seikka elamastani Disneylandissa. Mieliala on kaikin puolin plussan puolella.

Ensinnakin seuraavat kaksi paivaa ovat vihdoin vapaita, olen niin levon tarpeessa. Silmat, hartiat, jalkapohjat, pohkeet, jopa selka ja vatsalihakset kaipaavat palautumista.

Toisekseen on mukava fiilis siksikin, etta tyopaivan paatteeksi tormasin eraaseen kaveriin, jonka kanssa lahdimme kokeilemaan Finding Nemo -teemaista Crush's coasteria. Tunnin jonotusajasta huolimatta laite oli aivan mahtava! Hieman erilainen vuoristorata sikali, etta kaikkien kurvailujen lisaksi istuimet kaantyivat ympari. Siis ei ylosalaisin, mutta horisontaalisesti. Oli kuin olisi todella ollut aallon viemana, ei voinut tietaa miten pain sita seuraavaksi pyorahtaisi.

Kavimme viela sitten vanhassa tutussa Rock n roll coasterissa, johon oli vain 10 min jonotus, silla Studios-puisto oli sulkeutumassa. Rock n roll coaster on edelleen suosikkini! Mutta talla kertaa se ei tuntunut enaa yhtaan niin hurjalta kuin ensimmaisella kerralla. Johtui varmaan siita, etta tiesi jo mita odottaa. Laitteessa ollessa tunsin etken ajan kuitenkin tietynlaista onnen tunnetta siita, etta olen toissa Disneylandissa. Mika mahtava tapa lopettaa tyopaiva!

Sain eilen shekkiini leiman, jonka kanssa voin menna backstagen Cash controliin lunastamaan shekkini rahaksi. Teen sen huomenna. Seuraavan shekin pitaisi sitten olla postishekki, jonka voi lunastaa missa tahansa postitoimistossa. Viimeinen shekki lahetettaneen Suomeen, mutta pitaa viela kysya, olisiko suora verkkotilitys mahdollista. Kuulin huhua, etta saattaisivat nyt tana vuonna jopa tehda niin. Kuinka edistyksellista!

Yksi ilon aihe lisaa: BTM:ssa on aloittanut yksi suomenruotsalainen tytto! Voi kuinka iloinen olinkaan kuullessani asiasta. En ole enaa ainut skandinaavi tiimissamme.

Ja sitten jymy-yllariin: ostin ensi viikoksi junaliput Luxemburgiin. Opiskelijakollega on siella kaantajaharjoittelussa, joten majoitus tapahtuu katevasti hanen luonaan. Lux ei ole kaikkein menevin mesta, mutta olen suunnattoman iloinen paasemaan kaymaan melkein missa vain Pariisin ulkopuolella! Junaliput olivat melko kalliit, vaikka ostin lisaksi alennettuihin hintoihin oikeuttavan nuorisojunalipun. Alennuslippu ei viela aivan maksanut itseaan takaisin, mutta vuoden voimassaoloajan ehtinen tekemaan viela ainakin yhden toisen junareissun Ranskanmaalla. Vaikka ensi kesana sitten...

Pieni aamuinen seikkailu naapurustossa

Kuukausi ehti vierahtaa ennen kuin aika, voimat ja mielenkiinto antoivat periksi lahtea katselemaan hieman lahikatujen maisemia. Asuntolani sijatsee pienessa kylanomaisessa omakotitalojen tayteisessa Serris-nimisessa kaupinginosassa. Talot ovat melko pienia, mutta pihat valilla erittain korsteellisia ja kaikesta huokuu, etta taalla ei kovin pienilla vuosituloiloilla elella. Loytyi tuolta hieman vanhempaakin talokantaa, jonkinlainen maatila, joka tosin oli jo pahasti rapautunut. Pienena yllatyksena vastaan tuli pieni Chateau de l'eau, eli vesitornintapainen, joka naytti suorittavan enaa lahinna muistomerkin asemaa. Ja koska sattui olemaan sunnuntai, olin vahalla joutua kirkkoon, jonka edustalla pappispukuun pukeutunut herra saatteli kirkkokansaa sisalle. Kirkoksi en olisi muutoin sita rakennusta arvannut...

Kaiken kaikkiaan taalla on erittain kaunista, ellen sanoisi idyllista. Punatiilikattoja, lukemattomia erilaisia kasveja aina banaanipuusta koivuun, pienia kukkien tayttamia takapihoja, kadun varteen parkkeerattuja autoja... Mutta hiljaista taalla on, enka siksi oikein tunne tata kodikseni.

Asuntolani, Les Pleiades

Anteeksi nurinkurin oleva kuva... Ei ole helppoa taman puhelimen kanssa saataminen. Alimmainen kuva esittaa asuntoni keittion varustelua, joka on yllattavan erinomainen asuntoloiden yleiseen tasoon nahden. Astioita on kivasti kaikkia kolmet kappaleet, joten huoneen kaksi asukkia voivat kutsua joskus vaikka vieraankin tai jattaa joku paiva tiskaamatta!

Jannin seikka kuvassa on kuitenkin kulttuuriero erilaisten keittiovaliden tarvittavuudessa. Kuinka monessa suomalaisessa kodissa, asuntoloista puhumattakaan, on pastasihvilaa saatika raastinrautaa? Voisimme vetaa tasta jonkinlaisen yleistyksen ranskalaisten ruokailutottumuksista: pastaa syodaan usein ja onhan sen paalle kiva raastaa hieman juustoa. Vain pullonavaaja puuttuu!

Asuntola on aidoin ymparoity ja kellon ympari vartioitu. Vieraita saa kukin tuoda vain yhden kerrallaan, yovieraita ei olevinaan saisi olla. Portilla pitaa nayttaa vartijalle kulkukorttinsa paastakseen sisaan. Vuokra on 281 euroa kuussa, ja asun jaetussa yksiossa. Sangyt ovat ihanan leveat ja ihan mukavat. Kaikin puolin kiva asunto. Ainakaan meille ei oisin kuulu alamoloa asuntola-alueen takanurkassa sijatsevalta grilipaikalta. Eli rauhallista on.

Asuntoloiden reception sijaitsee aivan talomme vieressa, joten pystyn kayttamaan respan ilmaista langatonta verkkoa omassa huoneessani! Respasta voi ostaa myos ns. nettikortteja, puhelinkortteja, lainata siivous- tai pelivalineita, hengailla, surffailla netissa jne. Pesula on 24/7 auki, ja yksi pesukerta maksaa 4,3 euroa sisaltaen pesuaineen. Kuivausrummut ovat ilmaisia.

Alueella on 12 taloa, lentopallo- ja koripallokentta, pingispoytia ja paljon nurmikkoa ja puita. Vain uima-allas puuttuu!

PS. Taalla on vissiin nyt 34 astetta lamminta... Huoneessa on tunkkaista, kun ulkoilmakin vain seisoo. Huomenna kuulemma jo helpottaa, kun helteet paattyvat ukkosmyrskyyn.

Ranskalainen poskisuudelma...

... Ja muita huomioita ja ensivaikutelmia ranskalaisista.

Sain ensimmaiset ranskalaiset poskisuudelmat eilen. Puolituntemattomilta ja viela silloin tuntemattomilta ihmisilta. Poskisuudelmat eivat sinansa ole minulle mitaan uutta, silla Saksassakin niita muistaakseni jokunen vaihdettiin. Hauskoja tilanteita syntyy, kun lasnaolijat suukottelevat jonossa toisensa riippumatta siita, iketa jonon jatkeeksi loytyy. On outoa, jos samassa tilassa oleva yksi henkilo jatetaan huomioimatta. Ja siinahan sita tutustuu.

Kovasti ovat kiinnostuneita uusista naamoista. Ja suomalaisista. Onneksi meilla tuntuu olevan taalla ihan hyva maine, kuten Saksassakin. Olen saanut kertoa nimeni, kansallisuuteni, opiskeluni, asuntolani ja ikanikin moneen kertaa. Eras tumma herra uteli poikaystavastakin ensimmaisena paivana.

Paiva aloitetaan poskisuudelmin ja iloisin Bonjourein. Pitkin paivaa tervehditaan jo kertaalleen tervehdittyja iloisella Salut'lla. Paiva lopetetaan milloin millakin, mutta Bonne soiree tuntuu olevan suosittu, kun ei oikein ole varma, sattuuko milloin seuraavan kerran sama tyovuoro.

Lounaalla on aika levottomia puheita. Kai se on-stage nayttely sen verran kasaa paineita, jotka sitten purkaantuvat iloisina ja outoinakin lounaskeskusteluina. Mina olen toistaiseksi tyytynyt keskittymaan syomaan (rakastan noita ruokaloita, eika maksa paljon!), hymyilemaan ja hymisemaan mukana. Ruokalassa moikataan kaikki tutut, ja niita tuntuu nailla pidempaan Disneylla olevilla loytyvan.

Ensimmaisen vapaapaivan kunniaksi aion maata sangyn pohjalla kunnes paansarky loppuu. Sitten suuntaan Val d'Europissa sijaitsevaan jattimaiseen tavarataloon, silla sielta saa tanaan 10 % alennusta Disneyn kayntikorttia vilauttamalla!

Huomenna jos jaksaisi Eiffelia katsomaan... Tosin matkalippujen osto on aika hamaran peitossa. Parempi kai suunnata lippuluukulle automaattien sijaan.

Viime hetken mietteitä

Minulla ei nyt pahemmin ole mitään uutta päivittämistä: viime päivät ovat lähinnä kuluneet lepäillessä, liikkuessa ja syödessä. Siis lomaillen, mutta hiljalleen alkavat ajatukset kääntyä perjantaina koittavaan maastapoistumiseen. Jännityksestä ei ole vielä tietoa, sillä ruoka maistuu ja unikin on toistaiseksi tullut iltaisin ihan hyvin. Tiedän kuitenkin jo, että viimeinen ilta Joensuussa tulee olemaan haikea.

En voi luvata, että blogin päivittäminen tulee jatkumaan yhtä tiheänä kuin mitä se on ollut tähän asti. Mutta näillä näkymin langattoman netin saaminen asuntolalle (tai huoneistohotelliin, jonne työntekijät näemmä nyt tilanpuutteen vuoksi majoitetaan) on ihan helppoa, eli loppu onkin sitten oman jaksamiseni harteilla. Uskon kuitenkin, että Pariisi, Disneyland ja ranskalaiset tarjoavat vielä monen monituista aihetta kirjoittaa!! Vaikka tekstit tulisivat olemaan lyhyempiä, kun en jaksa kännykkää näpytellä, niin ne ovat taatusti asiarikkaampia ja hauskempia.

Liittyen kaksi kuukautta sitten tekemääni päätökseen/lupaukseen voin todeta, etteivät suunnitelmani täysin toteutuneet. Positiiviseksi asiaksi voidaan kuitenkin nähdä, että paino pysyi tismalleen samoissa lukemissa (lukuun ottamatta yhden kilon lisäystä paikoitellen). Tänä aamuna vaaka kuitenkin päätti yllättää ja näytti paria kiloa lähtöpainoa vähemmän... Liekö vain satunnainen heilahdus, vai merkki laihtumisesta, jää nähtäväksi.

Sain eilen illalla isoäidinneliöviltin valmiiksi. Siitä tulikin hartialämmitin, kun en jaksanut enää käydä ostamassa lisää valkoista lankaa. Kaikkiaan siinä on 4x8 eli 32 ruutua. Aikaa yhteen ruutuun meni 30 minuuttia ja neliöiden yhteen liittämiseen noin 2 tai 3 tuntia.

Laukku alkaa hiljalleen täyttyä...

Lomalaisen isoäidinneliöt

Se joka väittää että virkkaaminen on vaikeaa, ei ole sitä koskaan kunnolla tehnyt.

Luulin, että isoäidinneliö olisi ollut jotenkin hankala, mutta mitä vielä. Ketjusilmukkaa ja pylväitä ihmeellisemmästä ei olekaan kyse.

Virkatessa sormet tekevät työn, silmät ja aivot hartailevat omilla teillään. Sitten huomaakin tehneensä yhden silmukan liikaa tai liian vähän ja joutuu purkamaan. Neulomiseen verrattuna virkkaamisen etu on se, että puikot eivät kilise.

Jos vain olisi lankaaja joku syykin virkata tahi neuloa, voisin tehdä sitä vaikka maailman tappiin saakka. Mutta kun kaappi on jo täynnä sukkia ja lapasia... Näistä lappusista syntyy joku viltti, jos vain lanka riittää. Hyödyllistä tai ei, ainakin aika kuluu näitä tehdessä todella nopeasti.

Parissa päivässä näitä on kertynyt ja tämmöinen kasa. Yhden tekemiseen menee noin 30 min.

Toiminnallinen maatilaviikonloppu

Perjantai

Palautin kirjan 11:ksi, ja suuntasin uimahallille. Tällä kertaa vuorossa oli myös kuntosalikäynti kaverin kanssa. Rokotuksesta vielä hieman arka käsi ei estänyt punttien nostelua. Kummasti vain hiki tuli treenaillessa, vaikkei yhtään hengästyttänyt. Saliahan voisi kokeilla joskus uudestaankin, viime kerrasta on ties miten monta vuotta. Mukava oli myös jutella niitä näitä sporttailun lomassa; kaveri on lähdössä Luxembourgiin kääntäjäharjoitteluun kaksi viikkoa minun ranskaanlähtöni jälkeen ja vannoi tulevansa käymään Pariisissa kesän aikana.

Illalla kiinalainen ravintola oli täynnä, joten päädyimme syömään vietnamilaista torilla. Hyvää ja kohtuuhintaista. Illaksi huristelimme sitten ukon kotitilalle, sillä hänen vanhempansa olivat lähdössä lauantaiaamuna Karjalaan ja olimme sopineet, että olisimme talonvahteina. Vastaan tuli kaveri, joka oli etsiskelemässä koiraansa - tunnin jo ollut teillä tuntemattomilla. Vartin päästä tuli soitto, että kotipihaltaanhan se löytyi.



Lauantai

Ukko heitti vanhempansa läheisen huoltoaseman pihaan seitsemäksi ja kävi ruokkimassa naudat. Minäkin kömmin viimein 8lta ylös, söimme aamupalaa ja lähdimme pellolle noukkimaan kiviä. Ajoin itsekin muutaman pätkän traktorilla. Kuumahan siinä tuli monikiloisia kiviä nostellessa ja kannellessa samalla kun aurinko jo porotti kuumasti.

Pikainen suihku ja välipala, ja sitten klo 13 alkoivat kolmoissynttärit. Sää oli aurinkoinen, mutta kovin tuulinen. Voileipäkakku ja kakku maistuivat, mutta Star wars -konsolipeli alkoi ärsyttää.

Viiden aikaan piti palata takaisin navetalle. Lainakumpparit jalkaan ja ruokaa levittämään mylvivien elukoiden eteen. Ukko sai hoitaa jälkituotokset. Minä juttelin mulkosilmäisille, uteliaille mutta arkaileville kantturoille. Itse navetassa tuoksu ei ole niinkään erityisen paha, mutta sitäkin voimakkaampi. On siis syytä tarkoin valita vaatteet, joita siellä käyttää. Ja sitten saunaan.

Siellä oli näitä pikkuisia...

... ja sitten näitä isompia.

Utelias elukka tuo lehmä

Illalla grillasimme vielä kanaa, possua ja makkaraakin kera kavereiden. Ihana, miten ulkona tarkeni vain istuskella ja nautiskella.

Sunnuntai

Aamu alkoi kuten edellinen aamu, eli ukko kävi navetalla ennen seitsemää, minä koisailin vielä kahdeksaan... Puoli kymmeneltä olimme jo järven rannalla, jossa meitä odotti pikkuyllätys: katiskaan oli eksynyt vajaa kiloinen hauki. Turhan kolea viima ja aallokko estivät meitä lähtemästä soutelemaan järvelle, joten kala sankoon ja takaisin tilalle. Hauen filerointi näytti viime viikolla ammattilaisen tekemänä melko simppeliltä hommalta, mutta kokemuksestaan huolimatta ukko kaipailisi vielä enemmän harjoitusta sillä saralla. Mutta kivat fileet tuli kuitenkin.

Saunalautta

Ei ihan hirvee mötkö, mutta hauki kuitenkin

Puolen päivän aikoihin surautimme takaisin samaan pihaan, missä edellisenä päivänä oli ollut synttärit. Tällä kertaa vuorossa oli ratsastusta. Koppa päähän ja satulaan. Ensimmäistä kertaa "ratsastin" vapaasti, ilman taluttajaa. Vauhti ei päätä huimannut, mutta kun on ensi kertaa pappia kyydissä, niin eikös tuo riittänyt. Hevonenkaan ei ollut kaikkein suopeliaimmalla päällä. Myös kolmevuotiaat kaksostytöt kävivät vuorollaan ratsastamassa - talutettuna tietenkin. Aika hurjan näköistä, kun ison hevosen päällä kymmenkiloinen pikkutyttö!

Tämä tyttö ei ole kymmenkiloinen, mutta heppa ei silti välillä suostunut liikkumaan. Liekö ratsastajassa vika?

Jonkin aikaa yritimme ottaa kiinni haasta karannutta hevosta, joka oli vehreämmän nurmen perään.

Palasimme pihaan, ukko pesi autonsa ja minä otin aurinkoa MeNaisia lueskellen. Sitten oli vuorossa taas navettakäynti, joka sujuikin jo hieman näpsäkämmin kuin edellisenä päivänä. Pehkujen levittäminen talikolla tosin kipeytti tottumattoman selän aika tehokkaasti. Ja sitten taas saunaan. Kotiväki saapui seitsemän aikoihin iltasella, ja me pakkasimme kamamme ja suuntasimme takaisin kaupunkiin. Ukko vain unohti hammasharjansa ja tahnan, joten lähdimme vielä käymään lähikaupassa, josta sitten ostimmekin kaikkea muuta paitsi sitä, mitä lähdettiin hakemaan.

Juhlan aika

Sisko sai nimensä tämän kevään ylioppilaiden juuri julkaistuun listaan. Ensi viikolla voisi siis alkaa suunnitella juhlakakkuja ylppäreihin. Yksi mansikkainen kermakakku ja toinen hedelmäinen hyydykekakku. Mutta siihen on vielä aikaa...

Ennen juhlia pitäisi vielä jaksaa keskittyä tulkkauksen tutkimuksen tenttiin. Lainaamani tenttikirja erääntyi ja oli varattu jo toiselle, joten nyt saan poukkoilla kirjaston remontista johtuvien poikkeusaikataulujen ja yö- ja viikonloppulainojen kanssa. Vielä kun on puoli kirjaa lukematta... Mutta se olisi sitten viimeinen rypistys tälle keväälle!

Ennen isoja juhlia on vielä pienempiäkin tiedossa. Tässä kaksosten ja heidän isoveljensä paketit viikonlopun kekkereihin.

Viikonloppu alkaa huomenna kaverin Australianläksiäisillä. Yksi kaveri taas tuli juuri viime viikolla parin viikon Itävalta-Italianreissulta. Ja kuulin kirjastolla yhdeltä kaverilta, että hän on lähdössä Nancyyn vaihtoon kesällä. Nice.

Grappa from Italy

Eilen oli tämän kevään viimeinen jumppatunti. Eikä tullut edes hiki kuin vähän kyykkyjä tehdessä. Harmittaa hieman, että kunto on nyt melko lailla korkealla ja kesällä se varmaan romahtaa... Mutta syksyllä taas!

Näin viime yönä unta (taas) Disneystä ja töiden alusta. Ihan mukavalta tuntui. Kummasti vaan kaikki ymmärsi suomea...

Kävin juuri hakemassa tehosterokotteen hinkuyskään ja kurkkumätään, ja herättelen toivoa siitä, että rokotteesta nousisi vähän lämpöä, ettei tarvitsisi lukea tenttiin enää (3 tuntia riittänee yhdelle päivälle). MeNaisetkin tuli taas, vaikka viime viikolla jäi jostain syystä tulematta...

Tunteettomuuksia

En nukkunut viime yönä kovinkaan hyvin, ja heräsin aamulla jo aikaisin hirveine silmäpusseineni, päänsärkyineni ja lihaskipuineni. Vähäinen ja heikkolaatuinen uni ei johtunut Suomen jääkiekon maailmanmestaruusjuhlinnasta. Tai oikeastaan johtui. Voitto ei aiheuttanut minussa juuri minkäänlaista tunteenpurkausta, mutta voitosta johtunut välikohtaus kylläkin sitäkin enemmän.

Pelin ja jälkilähetysten jälkeen lähdimme käymään torilla. Jo korttelien päästä kuului iloista huutoa, torvien tööttäystä ja laulantaa. Torilavalle oli kokoontunut useita kymmeniä ihmisiä, ja lavan edessä näitä juhlijoita seurasi vähintään toinen moinen yhtä riehakasta väkeä. Kaikki olivat iloisia, liput liehuivat ja kaljatölkit sihahtelivat Maammelaulun, Den glider inin ja muiden lätkäbiisien tahtiin. Minua lähinnä palelsi ja väsyttikin vähän.

Mutta sitten tapahtui jotain, joka aiheutti minussa valtavan ahdistuksen tunteen. Aivan parin metrin päästä meistä oli torilavan kattoa kannatteleva noin viisimetrinen tolppa, johon kaksi nuorukaista kiipesi kilpaa jo toistamiseen. Toisella kiipeilykerralla toinen heistä putosi aivan neniemme eteen. Kuului vain rusahdus ja mätkähdys.

Torin laidalla päivystäneet poliisit olivat hetkessä paikalla. Juhlinta jatkui koko ajan. En voinut enää katsoa, vaan siirryimme sivummalle. Minun piti päästä istumaan. Vähän ajan päästä myös kaksi ambulanssia saapui paikalle. Pudonnut poju poltteli tupakkaa maassa mahallaan maaten, sillä hänen jalkansa olivat murtuneet. Kun hänet saatiin nostettua paareille, ympärillä olevat ihmiset taputtivat innoissaan käsiään. Varsinainen arjen sankari. "Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa". Kyllä se minun mielestäni haittaa, kirosin ääneen ja mielessäni, kuinka tyhmiä ihmisten pitää olla. Ikimuistoinen mestaruusjuhla - ainakin tuolle miehelle, jolla on edessä vuosien kuntoutus.

Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että olen keskivertoa tunteettomampi ihminen. Esimerkiksi kerran kommentoinystävälleni, joka oli juuri kuullut rakkaan kissansa kuolemasta, että ymmärrän, miltä hänestä tuntuu, olinhan itsekin juuri kokenut läppärini pimahtamisen. Tiedän, että se oli kylmästi sanottu, mutta tarkoitus olikin vain keventää ilmapiiriä. Kaiken kukkuraksi, en ole eläinihmisiä. Ystäväni kuitenkin tuohtui silmittömästi kommentistani, hänen mielestään kun eläin on ihan eri asia kuin joku tietokone. Olen eri mieltä siinä mielessä, että asioihin/ihmisiin/eläimiin voi kukin kiintyä omalla tavallaan, ja menettäminen on aina yhtä suuri tuska, olipa kyseessä sitten kissa tai läppäri. En kuitenkaan jatkanut väittelyä aiheesta, sillä eläimiin liittyvät tunteet menevät joskus jopa fiksuilla ihmisillä normaalin järjenjuoksun edelle.

Ukko tuli kotiin vähän ennen viittä aamuyöllä. Olivat kuulemma käyneet vielä istumassa serkun luona - edelleen mestaruutta juhlien. Hän kysyi minulta, olinko vihainen hänelle. Miksi ihmeessä olisin? Koska hän sillä tavalla sekosi. Ai mestaruudestako? Miksi ihmeessä minä toisten juhlinnasta suuttuisin? Kuten todettua, voitto, eikä sen juhlinta aiheuttaneet minussa ilon eivätkä myöskään vihan tunteita. On sitten eri asia, lähteekö juhlinta aivan käsistä ja päätyy sairaalaan. Reilun tunnin päästä herätyskello soi ja ukko lähti töihin. Varmistin vain vielä, että onhan hän ajokunnossa: "Olen olen."

Sen tiedän kuitenkin, että tämänpäiväisessä olotilassa en voisi tehdä kovinkaan laadukkaasti töitä huvipuistossa. Tai ainakin se olisi erittäin raastavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kesällä aionkin välttää turhaa valvomista työkykyni säilyttämiseksi: ei ole itseni, asiakkaiden eikä kenenkään muunkaan kannalta hyvä, jos en jaksa hymyillä ja naama on turvoksissa. Jääköön sillä sitten vaikka jotkut elämykselliset yövalvomiset ja reissaamiset Ranskanmaalla väliin, parempi keskittyä siihen, mitä on menossa tekemään.

Tervetuloa toukokuu

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen. Osa niistä sulaa maahan osuessaan, osa alkaa muodostaa valkoista huntua jo hieman vihertävälle nurmikolle, sillä lämpötila on vaivoin plussan puolella. On siis toukokuu...

Vappu ei kuulu lempijuhliini, ja muistin sen taas eilen. Mutta ei siitä sen enempää. Orastava ketutus ja loppupäivä paranivat, kun kävimme ukon kanssa kokemassa katiskat. Yllätys oli positiivinen: parisenkymmentä ahventa, yksi kookas lahna, yksi säyne ja yksi särki. Tuoretta, kotimasta kalaa siis ruoaksi tällä viikolla!

Hassua, kun minulla on tässä kuussa tiettävästi vain 3 oppituntia. Mitähän sitä oikein tekisi kaikella tällä vapaa-ajalla? Mutta tiedossa on (onneksi) tenttiin lukua kirjastolla... Voisi kai yhden rästiesseenkin kirjoitella. Ja siivota voi aina.

Ranskan matkaa varten orientoituminen on kuitenkin vielä vaiheessa, sillä kärsivällisestä odottelusta huolimatta Mikki Hiiri ei ole vieläkään lähettänyt sopimuspapereita. Jospa tänään, tai tällä viikolla? Töiden alkuun kun ei ole enää kuin puolitoista kuukautta! Enkä todellakaan osta lentoja ennen kuin on nimet paperilla...

Tänä vuonna vappua vietettiin koleassa säässä, aivan kuten niin monena vappuna aiemminkin

Juhlahumua vaikka sormet rakkuloilla

Eilen oli Britannian kuninkaalliset häät, joita seurasin lähes alusta loppuun ystävän luona. Samalla maistelimme ranskalaisia juustoja ja joimme simaa. Vaikkei monarkia enää mielestäni istu nykypäivään, olivat häät kauniit ja morsiuspari myös. Perjantain olisi voinut käyttää varmasti tehokkaamminkin, mutta annoin itselleni luvan viettää täysvapaapäivän.

Illasta jouduimme kuitenkin töihin, vapaaehtoisiksi. Sain kokeilla, miltä tuntuu palvella lapsiasiakkaita. Ukon sukulaisten pestaamina vietimme illan seurakunnan kevättapahtumaan, jossa oli ilmaiseksi tarjolla pientä syötävää, pomppulinnaa, askartelupisteitä ym ym. Minä ja ukko saimme vastuullemme ilmapallopisteen. Siinä sitten täyttelimme varmasti reilusti yli sata palloa pienille asiakkaillemme! Parasta oli, että sai vaan jakaa niitä palloja, eikä tarvinnut huolehtia mistään maksuista. Ukko puhalsi pallot (ensin suulla, sitten saimme onneksi kompressorin paikalle), ja minä sidoin pallot kiinni narulla. Nyt on sitten sormet hieman hellinä. Aurinkoinen sää ja palloistaan ilahtuneet lapset toivat kuitenkin hyvän mielen.

Vappupiknikki toisensa perään tuntuu nyt siirtyvän sisätiloihin, kun aamulla helottanut aurinko saikin taivaalle tummia ja raskaita pilviä. Saas nähdä, mikä on huomisen pelikunto. Järvellä olisi kiva käydä.

Ainoa onnistunut vappu opiskeluaikanani on ollut 2008. Silloin meillä oli seurana myös Muumipeikko

Pääsiäisihmettelyjä

Halusin rauhoittaa pitkäperjantain jotenkin, joten päätin olla avaamatta tietokonetta koko päivänä. Päätös piti, mutta iltapäivän aikoihin alkoi tulla ongelmia tekemättömyyden kanssa, mikä oli toki odotettavissa. Perjantaina eivät kaupat olleet auki, imuria ei viitsinyt laulattaa, ja kävimme päiväkävelylläkin jo aamupäivästä. Kummallisesti sitä jäi aikaa paperien arkistoimiselle, vaatteiden parsimiselle, pyörän huoltoon ja lehden lukuun aurinkoa ottaen, kun ei voinut jatkuvasti käydä tarkistamassa facebookia tai iltapäivälehtien otsikoita. Oikein opettava ja hyödyllinen kokemus olla siis päivä kotona ilman konetta. Televisiota katsoimme kyllä senkin edestä: ainakin pari leffaa ja muita ohjelmia.

Lankalauantaina oli sovittu, että käymme päivällä ukon vanhempien luona pesemässä auton ja saunomassa. Kauniin kevätsään kunniaksi pyöräilin sinne, vajaa 20 kilometriä. Ai, että kuinka pyörä rullasikaan, kun lihakset olivat palautuneet cooperista, tie oli pyyhitty hiekasta ja pölystä, ketjut olivat juuri öljytyt ja myötätuuli puski vauhdilla eteenpäin! Reilu tunti meni, ja taisin nenäni polttaa auringossa. Saunan lämpeämistä odotellessamme kokeilimme ilmakiväärillä maalitauluun ampumista. Ensimmäinen laukaus osui lähes keskelle, mutta sen jälkeen alkoi mennä vähän enemmän sivuun - liekö tuuli heiluttanut... Lauantai-ilta kului sitten pienimuotoisella terassikierroksella. Täällä ei ollut aivan niin lämmin, että olisi ihan kesävaatteissa tarjennut, vaan oli tuolla silti kaikennäköisiä kesävaateviritelmiä jo nähtävillä. Ihmeellistä, miten ihmiset menevät valon määrästä ja 15 asteen lämpötilasta sekaisin...

Pääsiäissunnuntai ja toinen pääsiäispäivä menivät omalla painollaan: päiväkävelyiden, istutustouhujen, Pottereiden ja hyvän, itsetekemän ruoan parissa. Hieman siivoilin kämppääkin, kun en osannut vain olla tekemättä mitään. Kouluhommat alkaa olla aika vähissä, ja kevätsiivous painaa päälle. Haluan koluta, luututa, putsata ja puunata asunnon lattiasta kattoon vielä ennen Ranskaan lähtöä, mutta ensiksi pitää hoitaa tärkeämmät jutut alta pois.

Pääsiäisloman aikana katsotut elokuvat:

Ghost Rider (oon nähny aikaisemminkin, edelleen ihan jees)

Lucky number Slevin (tämä yllätti erilaisuudellaan, oli aika raakakin)

Miesten vuoro (taisin muutaman kyyneleen pirauttaa dokumentin päätteeksi)

Kultainen kompassi (jäi hölmösti kesken, jatko-osaa odotellaan...)

Harry Potter ja salaisuuksien kammio (ei kai tähän voi mitään sanoa)

Harry Potter ja liekehtivä pikari (lemppari-potterini, vaikka varhaisteinirakkauden kuvaus onkin ontuvaa)

+ pätkiä Houdinista

Katselemistaan vielä boksilla odottaa Kaikki elämäni aamut, Tous les matins du monde, jota tähdittää itseoikeutetusti ranskalaisen elokuvan kiintotähti Gérard Depardieu. Depardieusta tuli ennen elokuvaa myös tunnin mittainen dokumentti, jota katselin pääsiäisyönä puolen yön aikaan, kun odottelin ukkoa kotiin terassireissulta.

Hei, mikäs tämä on?

Avokado-ruukusta (etualalla myös mung-papu) puskee joku tuntematon verso. Hassuinta on, että samanlaiset jykevän oloiset, vaaleanvihreät versot puskevat myös basilikan ja ruohosipulin seasta! Luulen kuitenkin, että koska olen työnnellyt multiin ties mitä siemeniä, sekoitellut käytettyjä multia yms., tämä on täysin omia tekosiani. Olisikohan sitruuna? Ainakin se kasvaa huikeaa vauhtia: alakuvassa noin viisi päivää vanha verso ruohosipulipurkissa (on siellä näemmä yksi basilikankin verso).


EDIT: Aivan sattumalta löysin tiedon kasvin alkuperästä: se on vesimeloni!!

Palmusunnuntai-vaalipaiva

Testattu on: kannykkani toimii parvekkeella. Tarkoitan siis etta saan netin toimimaan seinan lapi. Olen siksi parvekkeella, etta taalla paistaa aurinko!

Eilinen oli kummallinen. Luulen etta olin vain vasynyt perjantain tulkkausapaivasta. En tulkannut kuin reiloun tunnin pienine taukoineen, mutta koko perjantai meni symposiumin tiimellyksessa. Kavimme nimittain viela tulkkausten paatteeksi muiden tulkkien kanssa kevaan ensimmaisilla terassiolusilla! Lauantai oli todella vasynyt paiva: nukuin jopa pitkasta aikaa paivaunet.

Meille pitaisi kohta saapua viisi pienta virpojaa. Ja illan vaalivalvojaisiin on varattu hieman herkkuja. Enpa olisi kuvitellut joskus olevani yhta innoissani jostain eduskuntavaaleista, mutta talla kertaa tyo velvoittaa: huomenna tulkkaustunnilla aiheena on nimenomaan vaalit.

Muutoin pahin stressi ja koulusuma alkaa olla ohi. Viela on isompia projelteja kesken, mutta aina helpottaa, kun saa edes yhden kurssin pois jaloista.

Hassua, kun puhelimen nappaimistossa on kylla skandinaaviset aakkoset, mutta nappaimesta tuleekin ihan muuta. Selvitellaan asiaa...

Avoin kirje riiteleville naapureille

Hei!

Mikäli tiedät, että sinun on pakko riidellä poika/tyttöystäväsi/avomiehesi/vaimosi kanssa, voisitteko ottaa naapurinne huomioon seuraavin menettelyin:

- valitkaa ajankohta, josta on mahdollisimman vähän haittaa ulkopuolisille. Esimerkiksi aamuyö klo 4:45 ei ole niin mukava aika herätä kuuntelemaan riitaanne. Suosittelen iltapäivää, jolloin kotona työtä tekevien päivä saa mukavaa viihdettä.

- jos haluatte kailottaa riitanne naapureillenne, tehkää se erinomaisesti artikuloiden niin, että siitä saa jotain selvää.

- huutakaa asianne lyhyesti ja ytimekkäästi, että riita olisi mahdollisimman pian ohi, ja naapurit saavat jatkaa untaan.

- huutakaa kovaa ja uhatkaa tappaa toisenne, niin naapurit voivat hyvillä mielin kutsua poliisit paikalle tilannetta rauhoittamaan. Pikkuriitelyistä ei vielä oikein kehtaa apua hälyyttää.

- välttäkää kirosanoja, ne eivät anna riitanne aiheesta mitään uutta tietoa.

- älkää käykö viikolla baarissa, jos tiedätte, että kotiin palatessanne päädytte kuitenkin riitelemään. Tai älkää ainakaan viipykö paikoissa, jotka ovat auki 4ään asti, niin pääsette jo aikaisemmin kotiin riitelemään.

- baari-iltojen jälkeen hoitakaa riitely jo mahdollisesti nakkikioskilla. Sinne on helpompi kutsua poliisikin.

- myöskään kaverien mukaanottaminen kotiriitelyyn aamuyöstä ei hyödytä tilannetta mitenkään.

- mikäli tiedätte, että aiotte pian riidellä, tehkää se jo hyvissä ajoin alkuillasta TAI ilmoittakaa siitä esimerkiksi alakerran ilmoitustaululla. Merkitkää riidan aloitus- ja lopetusaika tarkasti.

- mikäli kaikesta huolimatta suositte yöriitelyä, esimerkiksi yötöiden takia, voisitteko mitenkään hoitaa riitelynne viikonloppuisin, ei siis arkiaamuöinä, jolloin muiden naapureiden pitää nousta aikaisin töihin ja olla skarppina koko päivän.

- voitte tarvittaessa siirtyä vaikka pihalle huutamaan. Välttäkää tätä kuitenkin kesäisin, jolloin nukkuvilla naapureilla on ikkunat auki.

Vahvasta aamukahvista vapisten,
Sanna

(spiegel.de)

Mullistuksia

Kauppajonossa tänä aamuna iäkkäämpi naishenkilö (luullakseni jo niin sanotussa mummoiässä) nosti hihnalle Fanta-pullon, keltaisen sellaisen, ja totesi myyjälle, ettei ole ostanut limonaadia pariin kymmeneen vuoteen. Mistä tällainen tempaus nyt yllättäen?

Oliko mummolle tulossa kylään lapsenlapsia, joille kupliva värjätty sokeriliemi maistuisi? Oliko mummo kenties jo unohtanut miltä lapsuuden herkku Jaffa maistui? (Miksei siis ostanut Hartwallin aitoa Jaffaa vaan monikansallisen kolajätin Fantaa?) Oliko vaari sairastunut, eihän vaari koskaan sairastu, mutta kun sairastuu, niin jaffallahan sitä paranee? Oliko mummo kauhistunut lukemastaan lisäainekeskustelusta niin, että päätti ostaa lisäaineetonta tuotetta vain osoittaakseen, että kyllä sokeri on paras makeutusaine. Entä mahtaako mummi tietää, että limonadi on oivallinen puhdistusaine tekohampaille?

Takapihamme on taas mullistunut kovin. Routa repii pihaa kahtia. Puolet pihasta nousee monta kymmentä senttiä korkeammalle, ja väliin muodostuu melkoisen raadollisen näköinen syvänne. Paikkailivat vahinkoja viimekin keväänä, mutta ongelma taitaa piillä syvemmällä. En muista, että routavahinkoja olisi tässä pihassa ollut vielä kaksi vuotta sitten. Jos sama meno jatkuu, roskakatos keikkaa naapurin pihan puolelle hetkellä minä hyvänsä, ja pihan autot vajoavat maan uumeniin.

Voiko iloisempaa veikkosta ollakaan? Kymmensenttinen, pieni punainen Buddha-patsas. Koko pitkän, kylmän, lumisen talven se on seissyt välillä hangessa, välillä mattotelineellä. Joku sen on sinne hyljännyt. Se tuskin jäi keneltäkään huomaamatta, punainen kun loistaa hyvin vitivalkoseilla, mutta se ei siltikään kelvannut kenellekään. Minä kävin pelastamassa sen pihalta. Se on ihan märkä, no yllättäen, joten saa kuivua rauhassa.

Löytötavaraa

Viikonloppuna käväisimme paikallisilla Hyvän mielen markkinamessuilla. Matkaan tarttui kuusi pussia mausteita hintaan 10 euroa.

Tilli, pippurisekoitus, jauhelihamauste, pizzamauste, kanamauste ja curry power

Vuosien saatossa on matkaan tarttunut myös muunlaisia elämän piristäjiä, milloin mistäkin. Ennaltasuunniteltua sisustamista en harrasta, vaan pidän esineistä, joilla on jokin merkitys minulle itselleni.

Potsdamin asuntolaani vastapäätä sijainneesta halparuokakauppa Netosta löysin Nukkumatti-kuvin koristellun sinappimukin. Sinappi oli ihan hyvää. Nukkumatti on DDR:läinen keksintö, ja kun kerran entisessä Itä-Saksassa oltiin, niin mikäs sen mukavampi muisto! On ahkerassa käytössä vielä koti-Suomessakin.

Oletettavasti edellinen asukas oli jättänyt huoneeseeni pienen aasialaisvaikutteisen koristeen. Asuntolahuonetta viimeisinä päivinä tyhjentäessäni päätin pakata koristeenkin matkalaukkuun ja tuoda kotiin. Kaunis muisto muutoin niin karusta huoneesta...

Nukkissinappi

Kodin henki

Ostin kesällä 2008 Kosilta matkamuistoksi läjän perinteisiä matkamuistoja. Mutta niiden lisäksi ostin myös minipurkillisen hunajaa paikallisesta supermarketista. Mielestäni paras tapa perehtyä paikalliseen elämääntapaan on käydä paikallisessa kaupassa ja ostaa samoja tuotteita kuin paikalliset. Ostin lisäksi viinietikkaa ja purkin oliiveja, ja oliivipurkki on nyt kynätelineenä.

Kreikkalaista hunajata

Myös kotikaupungissa voi tehdä hauskoja löytöjä. Vaikka omatkin romua, ovat nämä "aarteet" päätyneet keskeiselle paikalle eteisen peilin ääreen. Siinä ne ilahduttavat jokaista päivääni. Takapihallamme on tämän talven pyörinyt pieni punainen, sametilla päällystetty Buddha-patsas. Taidan käydä hakemassa sen kokoelmiini, jos se vielä hankien seasta löytyy...

Kukkakorvis

Joensuun löytöjä + kaverin tekemä pinssi

Kaverin tekemä sydänklipsi

Kissa pöydälle!

Onkohan mitään vastenmielisempää kuin se, että nostaa ja säilyttää käsilaukkunsa tai pahemmassa tapauksessa olkalaukkunsa pöydällä? Kuinka hygieenistä on asetella käsilaukku pöydälle kaikkien ruokailuvälineiden ja lasien sekaan kesken juhla-aterian? Entä koululaukun säilyttäminen muutenkin ahtailla koulunpöydillä, joilla muiden pitää yrittää tehdä muistiinpanoja tai mitä milloinkin? Ei kai laukkusi ole niin arvokas, että sen pitää olla jatkuvasti silmiesi näkyvillä siinä aivan keskellä kaikkea?

Tästä moni on eri mieltä.

Toiset ovat oppineet kotioloissaan, ettei laukkua koskaan lasketa lattialle. Olen kuullut, että laukun laskeminen lattialle esimerkiksi vierailulla toisi huonoa onnea. Ymmärrän myös sen, ettei mahdollisesti arasta materiaalista tehtyä siroa iltalaukkua tohdi laskea likaiselle lattialle. Eikä se sinne minunkaan mielestäni kuulu. Mutta miksi ihmeessä keskelle ruokapöytää? Riitelee totisesti omaa hygienia- tai mistä-nyt-lie-onkaan-kysymys-käsitystäni. En ole millään muotoa bakteerikammoinen, sen voi todeta keittiöhygieniastani, mutta jokin minua aina ahdistaa, kun huomaan, ettei joku laskekaan pöydälle hetkeksi nostamaansa laukkua lattialle. Ehkä kysymys onkin ennemmin esteettisistä arvoista. Keskustelukumppania on vaikea nähdä, jos hänen iso nahkaveskansa on meidän välillämme keskellä pöytää. Lisäksi pidän tilan tunteesta ja siitä, että tavarat ovat paikoillaan. Pöytätilan pitää olla vapaa luovalle toiminnalle (kirjoittamiselle, piirtämiselle...)

Sama koskee kaikkia muitakin tarvikkeita, jotka eivät kuulu yleisille pöydille: kaulaliinat, hatut, nenäliinat, sukat. Eivät ole kovin kaunista katseltavaa, ja niille löytyy taatusti parempiakin säilytyspaikkoja (taskut, naulakot... )

Jokainen säilyttäköön kotonaan tavaransa miten haluaa.

En itsekään mielelläni laske laukkua lattialle, varsinkaan yökerhoissa, mutta olen joutunut joustamaan tästä mielikuvitussäännöstä, sillä aina ei ole esimerkiksi tuolia, jolle laukku laskea, eikä kädessäkään/olallakaan jaksa aina pitää. Koulussa kuitenkin lasken laukun mahdollisimman pian lattialle, kunhan olen ottanut esille tunnilla tarvitsemani tavarat.

Näkemykset ovat tästä taatusti erilaiset, mikä vain lisää ahdistustani asiasta; ei kai ketään voi pyytää siirtämään laukkuaan pois hänen mukavuusalueeltaan? Ja eiköhän maailmassa ole vakavampiakin aiheita...

Epäonninen huutajatar

En ole aikaisemmin ostanut nettihuutokaupasta mitään. Uutta puhelinta metsästelen, joten päädyin rekisteröitymään huuto.netiin parisen viikkoa sitten. Olen näin lyhyen huuto.net-kokemukseni aikana kohdannut varmaankin jo kaikki mahdolliset tilanteet, joista kauppoja ei synny. Olen voittanut jo neljä huutokauppaa samanmerkkisestä nokialaisesta, eri myyjiltä, mutta yhtään kauppaa ei ole syntynyt.

Ensimmäinen voittoni: hintavarauksen vuoksi kauppoja ei syntynyt kuitenkaan, vaikka olin korkein tarjoaja! Olin hetken ajan todella tyrmistynyt, sillä mitä järkeä on laittaa aloitushinta niin alas ja toivoa sitten, että ihmiset maksavat mitä tahansa?

Toinen voittoni: myyjän antama yhteyspuhelinnumero ei ole toiminnassa, ja sähköpostiin hän ei vastaannut. Luovutin viikon jälkeen.

Kolmas kerta: myyjä ilmoittaa huutokauppasivullaan kaksi tuntia ennen huutokaupan päättymistä, ettei enää myykään puhelintaan, koska tarvitsee sitä itse!!

Neljäs kerta toden sanoo. Sitä odotellessa... Vaikuttaa tähän mennessä kaikkein asiallisimmalta kaverilta, mutta ei voi tietää vielä. Kaiken kukkuraksi kaveri on saanut ko. puhelimen itse ilmaiseksi, mutta myy sitä nyt melko kalliilla. Olen kuitenkin jo epätoivoistunut, joten maksan kohtuullisen hinnan ihan vaikka vain avittaakseni köyhää opiskelijaa.

Mikäli tämäkään ei onnaa, niin suuntaan kaiketi suoraan puhelinkauppaan. En kuitenkaan tarvitse uudenuutukaista kapulaa, eikä pieni vaivannäkö haittaa. Hinta olisi kiva kuitenkin saada poljettua mahdollisimman alas, joten ehkä jatkan vielä huutokauppauraani.