Valintojen Versailles

Viela junassa istuessanikaan en ollut aivan varma, paatyisinko suunnitelmaan A vai B. A-vaihtoehto oli Versailles, jonne taalta matkaa lahes pari tuntia (matkan varrella tiesin olevan RER C:n korjaustyomaa). Huonosta saaennusteesta johtuen B-vaihtoehto taas olisi ollut Sacre Caeur seka Centre Pompidou -kombinaatio. Onneksi menin alkuperaisen suunnitelman mukaan: uhkaavista pilvista huolimatta paiva oli todella kostean kuuma ja aurinkokin porotti. Vasta takaisin keskustaan palattuani roiskautti vetta ja isommalti: vetta satoi vartin sisaan aivan alyttomasti ja katu lainehti, kun vilkuilin Galeries Lafayetten ovilta ulos. Ostin siis aikani kuluksi, ja toki myos oivana matkapuistona, itselleni huivin kaupungin kuuluisimmasta ostoskeskuksesta, jonka katolla olin hetki aiemmin kaynyt ihailemassa kaupungin kattoja ja saapuvaa saderintamaa (ai etta kun vihaan naita isoja liikkeita, joista ei meinaa loytaa ulos!). Mutta takaisin Versailles'hin...

Kyseessa on oma itsenainen kaupunginosa kaupungintaloineen, asemineen, ravintoloineen.. Heti saavuttuani marssin lahimpaan kebab-ravintolaan ja otin donerin evaaksi. Sitten alkoi lahestyminen kohti linnaa ja sen loputonta puistoa altaineen, kukkaistutuksineen, muotoon leikattuine pensaineen ja sokkelokujineen. Aurinko alkoi kuumottaa toden teolla, mutta urheasti kiersin noin puolet puistosta. Puiston toiselle laidalle jaavat Trianonit ja Marie Antoinetten 'kesamokki' jaivat viela ainakin toistaiseksi nakematta, silla ei makeaa mahan taydelta (laiska olin).

En ollut ajatellut kayda linnan sisatiloissa, mutta koska sain tuhlattua vain reilun tunnin samoilemalla puistossa, olisi tuntunut oudolta vain lahtea takaisin. Ja koska tiesin linnan sisaanpaasyn olevan ilmainen alle 26-vuotiaille, kavin sitten kuitenkin kiertamassa linnan komeat salit lapi. Linna tuntui mielestani melko pienelta, tokihan kaikkiin tiloihin ei yleisolla ollut paasya... Huomautettakoon, etta Potsdamissa sijaitseva Park Sanssouci puistoineen ja linnoineen on rakennettu Versailles'ta esikuvana kayttaen. Nainpa Versailles ei sinansa ollut minulle mikaan uusi ja upea elamys. Esikuva on toki kopiotaan suurempi, ja sen historiakin on komeampi... Molemmissa saa kuitenkin mukavasti vietettya paivan, ja olihan tuollakin ihan reilusti vieraita...

Kylma kaunis Luxembrg

Ei tata lampotilaeroa meinaa edes uskoa. Olen juuri palellut kaksi paivaa ja heti kun palaan takaisin Pariisiin, taalla on lahes helteista ja aurinko paistaa! Luxembourgin reissu ei saan osalta kauheasti eronnut viime lokakuisesta reissustani sinne! Aurinko hadin tuskin nayttaytyi, vettakin tuhkutti valilla ja lampotila ei noussut edes 15 asteeseen...

Muutoin matka sujui erinomaisesti. Juna-bussi-matka sujui aikataulujen mukaisesti, ja vaihto Lorrainessa onnistui pienesta epailyksesta huolimatta. Asema kun oli niin pieni, keskella peltoja, eika siella juuri ollut busseja saati asiakkaitakaan. Saavuin Luxiin kuitenkin perjantai-iltapaivasta ja vielapa reilusti etuajassa. Kaverin kamppis lainasi pyoraansa ja kavimme tutustumassa tarkemmin kaupunkia halkovaan rotkoon, laaksoon. Maisemat olivat jo paalipuolin tutut, mutta oli oma kokemuksensa poikkoilla liikenteen seassa, ylos ja alas jyrkkia rinteita pyoralla, jonka jarrut hadin tuskin toimivat! Ilta taas meni yoelamassa, ja kavimme nukkumaan 4n maissa...

Lauantai taas alkoi hieman huonosti, kun kaverin taloon oli iskenyt jonkinlainen sahkovika, ja mina kaadoin viela kahvit sankyyn... Kaikesta tasta ja uskomattomasta vasymyksesta huolimatta saimme vietettya koko iltapaivan kappaillen kaupunkia ristiin rastiin. Iltapaivapatonkien virkistamana jaksoimme jopa taidemuseoon, joka oli mukavan virkistavan erilainen. Eika siella ollut meidan lisaksemme kuin pari hassua muuta asiakasta. Illalla kavimme syomassa hyvin, ja nautimme ilmaisesta ulkoilmaleffanaytoksesta hyytavan kylmasta ilmasta ja kevyesta tihkusateesta huolimatta. Aamulla koitti aikainen heratys ja parin tunnin matka takaisin lampimaan Marne La Valleen...

Aivan lahelta ei loydy Luxembourgin monikielisyytta vastaavaa paikkaa.. Paikalliset puhuvat uskomattoman sujuvasti niin omaa kieltaan, ranskaa ja saksaakin! Taydellinen paikka siis minullle... Eika Lux ole yleisesta mielipiteesta poiketen edes niin kauhean kalliskaan - ainakaan nain suomalaiseen ja nyt myos pariisilaiseen hintatasoon tottuneelle...

Laukku on lastattu

Laukkuun on lastattu
kenkia
salmiakkia
puurohiutaleita
valokuvia
teemuki
kynsilakkoja
mustia sukka
nudeja sukkahousuja
kynia ja paperia
osoitetietoja
musiikkia
purukumia
kahvijauhetta
pesuainetta
mukavia olovaatteita
yosukat

Laukku on lastattu
odotuksilla
avoimella mielella
pienella ikavalla
kielitaidolla ja kielietaidottomuudella
kokemuksella ja kokeilunhaluisuudella
lapsen mielella ja aikuisen tiedoilla

Laukku on nyt lastattu ja hyvan matkaa kohti Pariisia junassa menossa. Huomenna lento.

Viikko lähtöön

Muut reissuun liittyvät asiat alkavat olla niin kunnossa kuin ne vain voivat olla. Sosiaaliturvajutut edelleen mietityttävät, mutta ehkä niitäkään ei kannata pohtia liikaa. On siis pakkaamisen aika. Uskollinen matkalaukkuni jo odottelee nurkassa, mutta varsinaisen pakkaamisen aloittanen vasta aivan viimeisinä päivinä. Tiedän kuitenkin jo melko tarkkaan (vaatteita lukuun ottamatta), mitä tulen ottamaan mukaan: kaikkea neulasta ja langasta kännykän laturiin ja teippirullaan.

Alla lista asioista, jotka helpottavat ja perässä lista asioista, jotka vaikeuttavat pakkaamista. Plussalistasta tuli hieman lyhyempi, mutta ne ovatkin mielestäni tärkeämpiä ja laajempia asioita, ja näin ollen pakkaaminen on ainakin tässä tapauksessa helppo juttu. (Voi olla että mielipide muuttuu ensi viikolla, kunhan huomaan, että eihän nämä mahdukaan laukkuun.)

• On kätevää, kun tiedän olevani Ranskassa vain yhden sesongin: kesävaatteita laukkuun siis pääasiassa.
• Suuren osan oleskelusta vietän töissä, mikä tarkoittaa, että kuljen firman tarjoamissa työvaatteet.
  
• Käytännössä kaiken voi ostaa myös paikan päältä, ellei halua ottaa Suomesta mukaan jotain tiettyä. Tämä koskee erityisesti kosmetiikkaa.
  
• Pari kuukautta on niin lyhyt aika, ettei siinä ehdi edes kyllästyä suppeaan valikoimaan vaatteitansa.
• Tiedän, että matkalaukkuni on juuri sen kokoinen, ettei siihen saa hyvin tiivistämälläkään paljoa yli 20 kiloa tavaraa. Eli vaikka pakkaisin sen täyteen, se ei ylitä painorajaa. Isoimmillaan olen saanut siihen muistaakseni juuri ja juuri sen 22 kg.
  
• Olen ennenkin viettänyt kuukausia pelkän matkalaukun sisällön turvin, joten tiedän, mitkä vaatteet/tavarat ovat monikäyttöisiä ja millä ei tee mitään.
  

• Ehdoton viimeinen raja tavaran määrälle on tietenkin lentoyhtiön painorajoitus 23 kg, jonka lisäksi on otettava huomioon se, että niitä tavaroita pitää jaksaa ihan itse kantaa! Eli käsimatkatavaroihinkaan ei kannata kaikkea sulloa.
• Käsimatkatavaroihin pitää kuitenkin ottaa niin paljon tavaraa, että niillä selviää tarvittaessa pari ensimmäistä päivää, jos matkalaukku jää jostain syystä matkan varrelle ja saapuu myöhässä. Lomamatkalla tämä ei niin haittaa, mutta jos heti seuraavana päivänä pitää olla casual, niin pakkaa käsimatkatavaroihin tarvittavat vaatteet - ainahan eivät vaatekaupatkaan ole auki tai käden ulottuvilla juuri silloin kun niitä tarvitsisi.
  
• Entäs jos on sateinen ja kylmä kesä? Pitkiäkään vaatteita ei sovi unohtaa, vaikka ne vievätkin laukussa vähän eri tavalla tilaa.
  
• Kengät painavat ja vievät paljon tilaa, mutta niitä olisi kuitenkin hyvä olla erilaisia eri tarkoituksiin.
• Ei voi etukäteen tietää, millaisiin tilaisuuksiin on menossa: tarviiko juhlavaatteita, ja millaisia ja miten paljon? Niitäkin voi onneksi ostaa ja niitä on ihan kivakin ostaa ulkomailta.
  
• Asuntoloilla on kyllä vaatteidenpesumahdollisuus, mutta miten kätevä se loppujen lopuksi on? Vaihtovaatteita pitää olla reilusti, ettei koko ajan tarvitse juosta pesutuvalla.
  
• Vapaa-ajan laadun ja määrän tarvetta on vaikea ennustaa, joten tarvittavan viihteen haaliminen on vaikeaa (kirjat, lehdet... )
• On parempi lähteä hieman tyhjemmällä laukulla, sillä kyllä se siitä täyttyy paluumatkalle!
  

Suomenkielisen pokkarin otan mukaan tylsiä vapaailtoja varten. Paikan päältä aion hankkia myös ranskankielisiä kirjoja.

Lääkelaukkuun tulee mm. tavallisia laastareita, rakkolaastareita, flunssalääkettä sekä perusburanaa... ettei tarvitse heti ensimmäisenä juosta apteekkiin.

Toiminnallinen maatilaviikonloppu

Perjantai

Palautin kirjan 11:ksi, ja suuntasin uimahallille. Tällä kertaa vuorossa oli myös kuntosalikäynti kaverin kanssa. Rokotuksesta vielä hieman arka käsi ei estänyt punttien nostelua. Kummasti vain hiki tuli treenaillessa, vaikkei yhtään hengästyttänyt. Saliahan voisi kokeilla joskus uudestaankin, viime kerrasta on ties miten monta vuotta. Mukava oli myös jutella niitä näitä sporttailun lomassa; kaveri on lähdössä Luxembourgiin kääntäjäharjoitteluun kaksi viikkoa minun ranskaanlähtöni jälkeen ja vannoi tulevansa käymään Pariisissa kesän aikana.

Illalla kiinalainen ravintola oli täynnä, joten päädyimme syömään vietnamilaista torilla. Hyvää ja kohtuuhintaista. Illaksi huristelimme sitten ukon kotitilalle, sillä hänen vanhempansa olivat lähdössä lauantaiaamuna Karjalaan ja olimme sopineet, että olisimme talonvahteina. Vastaan tuli kaveri, joka oli etsiskelemässä koiraansa - tunnin jo ollut teillä tuntemattomilla. Vartin päästä tuli soitto, että kotipihaltaanhan se löytyi.



Lauantai

Ukko heitti vanhempansa läheisen huoltoaseman pihaan seitsemäksi ja kävi ruokkimassa naudat. Minäkin kömmin viimein 8lta ylös, söimme aamupalaa ja lähdimme pellolle noukkimaan kiviä. Ajoin itsekin muutaman pätkän traktorilla. Kuumahan siinä tuli monikiloisia kiviä nostellessa ja kannellessa samalla kun aurinko jo porotti kuumasti.

Pikainen suihku ja välipala, ja sitten klo 13 alkoivat kolmoissynttärit. Sää oli aurinkoinen, mutta kovin tuulinen. Voileipäkakku ja kakku maistuivat, mutta Star wars -konsolipeli alkoi ärsyttää.

Viiden aikaan piti palata takaisin navetalle. Lainakumpparit jalkaan ja ruokaa levittämään mylvivien elukoiden eteen. Ukko sai hoitaa jälkituotokset. Minä juttelin mulkosilmäisille, uteliaille mutta arkaileville kantturoille. Itse navetassa tuoksu ei ole niinkään erityisen paha, mutta sitäkin voimakkaampi. On siis syytä tarkoin valita vaatteet, joita siellä käyttää. Ja sitten saunaan.

Siellä oli näitä pikkuisia...

... ja sitten näitä isompia.

Utelias elukka tuo lehmä

Illalla grillasimme vielä kanaa, possua ja makkaraakin kera kavereiden. Ihana, miten ulkona tarkeni vain istuskella ja nautiskella.

Sunnuntai

Aamu alkoi kuten edellinen aamu, eli ukko kävi navetalla ennen seitsemää, minä koisailin vielä kahdeksaan... Puoli kymmeneltä olimme jo järven rannalla, jossa meitä odotti pikkuyllätys: katiskaan oli eksynyt vajaa kiloinen hauki. Turhan kolea viima ja aallokko estivät meitä lähtemästä soutelemaan järvelle, joten kala sankoon ja takaisin tilalle. Hauen filerointi näytti viime viikolla ammattilaisen tekemänä melko simppeliltä hommalta, mutta kokemuksestaan huolimatta ukko kaipailisi vielä enemmän harjoitusta sillä saralla. Mutta kivat fileet tuli kuitenkin.

Saunalautta

Ei ihan hirvee mötkö, mutta hauki kuitenkin

Puolen päivän aikoihin surautimme takaisin samaan pihaan, missä edellisenä päivänä oli ollut synttärit. Tällä kertaa vuorossa oli ratsastusta. Koppa päähän ja satulaan. Ensimmäistä kertaa "ratsastin" vapaasti, ilman taluttajaa. Vauhti ei päätä huimannut, mutta kun on ensi kertaa pappia kyydissä, niin eikös tuo riittänyt. Hevonenkaan ei ollut kaikkein suopeliaimmalla päällä. Myös kolmevuotiaat kaksostytöt kävivät vuorollaan ratsastamassa - talutettuna tietenkin. Aika hurjan näköistä, kun ison hevosen päällä kymmenkiloinen pikkutyttö!

Tämä tyttö ei ole kymmenkiloinen, mutta heppa ei silti välillä suostunut liikkumaan. Liekö ratsastajassa vika?

Jonkin aikaa yritimme ottaa kiinni haasta karannutta hevosta, joka oli vehreämmän nurmen perään.

Palasimme pihaan, ukko pesi autonsa ja minä otin aurinkoa MeNaisia lueskellen. Sitten oli vuorossa taas navettakäynti, joka sujuikin jo hieman näpsäkämmin kuin edellisenä päivänä. Pehkujen levittäminen talikolla tosin kipeytti tottumattoman selän aika tehokkaasti. Ja sitten taas saunaan. Kotiväki saapui seitsemän aikoihin iltasella, ja me pakkasimme kamamme ja suuntasimme takaisin kaupunkiin. Ukko vain unohti hammasharjansa ja tahnan, joten lähdimme vielä käymään lähikaupassa, josta sitten ostimmekin kaikkea muuta paitsi sitä, mitä lähdettiin hakemaan.

Lentäen käy hän pian matkaan

Varasin lennot. Lennän Helsingistä Pariisiin aikaisin työsopimusta edeltävänä päivänä, kuten pyydettiin, sillä silloin pääsee jo asettumaan asuntolaan. Takaisin lennän sitten joskus hamassa tulevaisuudessa syyskuun ensimmäinen päivä. Käsittääkseni asuntolalla saa olla yön tai pari vielä sopimuksen päättämisen jälkeen, joten hyödynnän tämän mahdollisuuden. Olisihan siinä vielä ollut koko loppuviikko aikaa jäädä hengailee Pariisiin tai muualle Eurooppaan, ennen kuin koulu alkaa maanantaina 5. päivä!

Päädyin nyt tällaiseen ratkaisuun, vaikka mielessä on käynyt kaikki Nantesin, Kuopion ja Berliinin kautta kulkevat vaihtoehdot. Ongelman aiheutti nimenomaan se, että Disneyllä pitää olla perjantai-iltapäivänä viimeistään klo 17, ja siihen ei ehdi mitenkään, jos lähtisin aamulla junalla Joensuusta Helsinkiin ja sitten vielä melkein 3 tuntia koneella, lisäksi kulku Pariisista 30 kilometrin päähän Disneylle. Piti siis järjestää majoittuminen joko Helsingin tai Pariisin päähän. Valitsin Helsingin, jonka lähellä asustelee useampiakin avuliaita ystäviäni. Erään tutun tarjous kyydistä lentokentälle ratkaisi tilanteen. Aikaisesta lennosta (8:30) johtuen on mukavampi kulkea omalla kyydillä kentälle, niin ei ole riippuvainen joukkoliikenteestä. Toisaalta tuo on juuri pahin ruuhka-aika kehäteillä, eli aikainen herätys tiedossa!

Tokihan lennot Joensuusta Helsingin kautta Pariisiin olisi ollut yksi vaihtoehto. Kallis sellainen. Toiseksi lähimmältä kentältä, Kuopiosta olisi lähtenyt hyvinkin edullinen lentoyhteys, mutta sen aikainen aikataulu ei oikein maittanut. Blue1:n nuorisohinnoiteltu yhteys Hki-CDG-Hki (189e) sopii nyt tähän hätään, eiköhän näillä pääse. Näytti vaan siltä, että mitä lähemmäs ajankohta tulee, sitä halvemmaksi tuo hinta meni... 4 viikkoa lähtöön enää, joten en uskaltanut enää jättää ostamattakaan. (Tosin viime vuonna Berliiniin varasimme lennot+hostellin extempore 3 viikkoa ennen matkaa! Eikä muistaakseni ollut mitenkään kallista.)

Viime aikoina on kyllä tullut matkusteltua ulkomailla ennätyksellisen paljon. Siis ei mitenkään hurjasti, mutta mielestäni 5 eurooppalaisessa pääkaupungissa käynti viimeisen 11 kuukauden aikana on ihan kivasti. Siihen päälle vielä Pariisi, niin onpas tullut kierreltyä Eurooppaa!

1. Tasan tarkalleen vuosi aiemmin kuin, mitä nyt lähden Pariisiin, olimme Berliinissä lomailemassa. Se oli ukon ihkaensimmäinen ulkomaanmatka ja lento samaten, joten oli kiva päästä näyttämään hänelle paikkoja.

2. Syyskuun aluksi käytimme ukon viimeiset lomaviikot käymällä ruotsinristeilyn yhteydessä Tukholmassa. Hassua oli käydä siellä ensimmäistä kertaa ihan vain "kaveriporukalla" - siis täysi-ikäisenä ja ilman valvovia aikuisia!

3.+4. Lokakuun valopilkkuna oli tietenkin Brysselin- ja Luxemburginmatka.

5. Tämä nyt ei ole virallinen valtionpääkaupunki, mutta vuoden 2011 eurooppalainen kulttuuripääkaupunki kuitenkin: eli Turku, jossa kävimme tammikuussa. Siellä sain ensimmäisen todellisen kosketuksen Disneyhyn!

+6. Joulun alla olisi ollut ilmainen mahdollisuus käydä tallinnanristeilylläkin ukon työporukan kanssa. Jouduin ensimmäistä kertaa kieltäytymään ulkomaanreissusta, sillä kouluhommat olisivat muuten kaatuneet niskaan. Ja Tallinna nyt oli muutenkin jo tarpeeksi tuttu. Lisäksi 8 tunnin bussimatka ei juurikaan houkutellut...

+7. Perheessämme on jo jonkin aikaa ollut puheena lähteä käymään Lontoossa, jossa serkkutyttö asustelee perheensä kanssa. Matkaan oli tarkoitus lähteä tänä keväänä, mutta se kuitenkin lykkääntyy vielä toistaiseksi äidin terveydentilan yllättävän huonontumisen vuoksi.

EDIT: +8+9. No, kai Helsinki ja Kööpenhaminakin lasketaan pääkaupungeiksi. Niissä tosin tuli tällä kertaa käytyä vain ohikulkien.

Tämä kone vei meidät Kööpenhaminasta Berliiniin, mutta laukku ei ehtinytkään mukaan...

Akateemiset linnanjuhlat

Ylioppilaskuntamme vietti 1-vuotissynttäreitään Olavinlinnassa. Tässä matkakertomus sekä kuvasatoa:

Joensuusta ja Kuopiosta oli bussikuljetukset Savonlinnaan. Halukkaille oli tarjolla koulumajoitus. Monet eivät kuitenkaan nukkuneet silmällistäkään tuona yönä. Itselleni retkipatja kelpasi peräti 4 tunnin ajaksi. Ja korvatulpat takasivat jälleen makeat unet.


Savonlinnassa oltiin vähän klo 16 jälkeen. Nopeasti mekko päälle, ja sitten oltiin Olavinlinnalla jo klo 17, jossa alkoi tervehdysten vastaanotto. Itse vein tervehdyksen yliopistomme saksan opiskelijoiden ainejärjestöltä.

Sattumoisin juhlapäivä oli myös Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, joten Suomen lippu oli komeasti salossa saapuessamme linnaan.






Juhlavieraita oli 110, ja me kaikki mahduimme illalliselle isoon saliin kahden pitkän pöydän ääreen. Ruokajuomaksi oli viinejä ja vettä. Ja näitähän luonnollisesti kului, kun jokaisen laulun päätteeksi piti skoolata. Laulaa sai taas tarpeekseen, mutta syömäänkin ehti. Kahvin kanssa ei ollut avecia, sillä Olavinlinnan catering-taksat olivat aikastalailla korkeat...

Menu:
Kalalautanen
- hiillostettua muikkua, savusärkeä ja vaniljanieriää
- linnan perunasalaattia
***
Linnanpaistia
- ohrattoa
- uunijuureksia
- tummaa sienikastiketta
***
Suklaapannacotta
Kahvi/tee

Illallisen ja useiden puheiden jälkeen siirryttiin takaisin saliin, jossa alkumaljat oli nostettu. Oli akateemisten tanssien vuoro. Poloneesia, cicapoa ja kehruuvalssia oli säestämässä yliopistomme yhteydessä toimiva Rytmihäiriköt-yhtye.


Jatkoille Savonlinnan lyseon liikuntasaliin siirryttiin yhden maissa illalla. Siellä meitä tanssitti asiansa tunteva dj aina klo 4 saakka, jolloin pistettiin pyörimään stereot. Jatkopaikka oli käytössä aamukymmeneen saakka, mutta viimeiset kuulemma hipsivät sieltä pois jo klo 7 aikoihin. Itse kävelin kavereiden kanssa majoituskoululle jo ennen viittä.


Brunssi alkoi klo 10, jolloin mekin olimme jo ehtineet raahautua Happy time -baariin syömään. Tarjolla oli leipää, lihapullia, prinssinakkeja ja perunasalaattia. Istuimme brunssilla aina klo 14 saakka, jolloin bussit lähtivät paluumatkalle.

Reissu EU:n ytimeen

Kun elo-syyskuussa sain kuulla mahdollisuudesta matkata Brysseliin ja Luxemburgiin syyslomaviikolla lokakuussa, en heti innostunut ideasta. Kaverien pyynnöstä ilmoittauduin kuitenkin mukaan yliopiston oikeustietelijöiden ja eurooppanuorten yhteiselle matkalle. Onneksi ilmoittauduin. Hyvänä houkuttimena oli parlamentin myöntämä vierailutuki, jonka turvin kunkin matkalaisen matkakulut puolittuivat! 300 euroa 5 päivän reissusta kahdessa maassa huipputason hotelleissa yöpyen ei ollut mikään huono diili. Lisäksi kirjoitin reissusta matkaraportin ja sain ranskan opintoihini 3 op:n suorituksen. Paras lisä reissuun oli kuitenkin live-kokemus ranskan kielestä.


Vierailukohteet oli etukäteen sovitut, mutta myös vapaa-ajalle oli varattuna oma aikansa. Kaikille pienoisena yllätyksenä tullut väsymys kuitenkin esti perinpohjaisen tutustumisen Brysseliin ja Luxembourgiin. Päivät kaikkine vierailuineen ja matkoineen olivat pitkiä mutta sitäkin antoisampia. Onneksi hotellit olivat kuitenkin mukavat. Pientä epäystävällistä, (ranskalaistyyppistä?), asiakaspalvelua oli paikoin havattavissa. Meitä ei esimerkiksi jaksettu palvella hotellin baarissa. Lisäksi Luxembourgissa kassaneiti oli menettää hermonsa, kun ei tarpeeksi nopeasti hoitanut kassa-asioimistaan. Ranskan kuuleminen ja näkeminen kylteissä ilahdutti kovasti - ensimmäinen kertani ranskankielisessä kaupungissa!


Päävierailukohteemme oli Euroopan parlamentti. Sieltä jo samana iltapäivänä bussilla kiiruhdimme kuuntelemaan luentoa Naton päämajalle. Kahden brysseliläisen hotelliyön jälkeen matkasimme sitten aamujunalla Luxembourgiin. Matkalla oli enimmäkseen maaseutua, mitä olinkin odottanut näkeväni. Harmaa keli ei kuitenkaan ollut seudulle eduksi. Luxembourgissa meitä odotti luxustasoinen hotelli, jonne ehdimme hätäisesti jättää vain tavarat, sillä meitä odotettiin jo Euroopan tuomioistuimella.


Luxembourgissa vietimme kaksi päivää tuomioistuimen vieraana (suurin osa matkalaisista oli juuri oikeustieteiden opiskelijoita, ja heitä paikka kiinnosti varmasti enemmän kuin minua). Tutustuimme kuitenkin myös talon kääntäjiin sekä kuuntelimme erään istunnon, jossa oli suomenkielinen tulkkaus. Tulkkauksen kuuntelu oli omasta ammatillisesta näkökulmastani katsoen erittäin tervetullut kokemus. Tuomioistuimessa on, yhtenä viimeisistä isoista organisaatioista, työkielenä ranska. Sinne ei pääse siis edes harjoitteluun, jos ei osaa ranskaa välttävästi. Kielivaatimus karsii siis aika ison joukon suomalaista oikeustieteen osaajia...


Luxembourg oli kaupunkina mielenkiintoinen tuttavuus. Se ei omasta valtion statuksestaan huolimatta ainakaan arkielämässä pahemmin erottunut saksalaisesta, ranskalaisesta tai belgialaisesta kulttuurista. Valtakielenä sielläkin oli, kuten Brysselissä, ranska ja sillä pärjäsi hyvin. Englantia taisimme kuitenkin enimmäkseen käyttää, sitäkin kun niin harvoin pääsen harjoittamaan koti-Suomessa. Vain ravintoloissa minäkin taisin solkottaa enimmäkseen ranskaa, sillä jo ranskankielisten ruokalistojen takia se tuntui tilanteessa luontevammalta.

Niin Belgian kuin Luxembourgin puolella puhuttiin myös maiden omia kieliä, flaamia ja Lëtzebuergeschia. Ne muistuttivat kuitenkin niin erehdyttävästi saksaa, etteivät juurikaan päätäni vaivanneet. Yhden illan taisimme piruuttamme katsoa flaaminkielistä leffaakin hotellihuoneessa. Luxembourgin kieli tosin kuulosti melko vängältä. Kaikki kuitenkin puhuivat hyvin sujuvasti ranskaa ja englantiakin - varsinaisia kieli-ihmisiä nuo luxembourgilaiset! Tilastojen mukaan lähes puolet Luxembourgissa asuvista onkin maahanmuuttajia... Suunnitelmissa oli kavereiden kanssa käydä ranskankielisessä teatteriesityksessä Luxembourgissa, mutta pitkä päivä rasitteenamme oli suunnitelmasta pakko luopua. Olisihan haaskausta mennä saliin vain torkkumaan...


Aikanaan tuli myös lähdön aika. Aamuviideltä hyppäsimme tilausbussiin ja huristimme kolmisen tuntia motaria Saksan puolelle Frankfurtin lentokentälle. Olin ajatellut, että pieni "etelän" matka Keski-Eurooppaan piristäisi pimeää ja sateista syksyä, mutta eivät ne säät kovin kummoiset olleet reissullamme. Vasta Frankfurtiin saapuessamme aurinko alkoi helottaa niin, että teki mieli jäädä koneesta pois. Kentällä oli muutenkin niin kotoisa olo, sillä saksaa kuuli joka paikassa ja kioskissa oli myynnissä tuttua Life-omenalimpparia...