Kuin viimeista paivaa...

Hei hei turvakengat.
Hei hei hassut ranskalaiset tyokaverit.
Hei hei irlantilainen Hugh, puolalainen Iwona, saksalainen Katja, kaikki espanjalaiset ja italialaiset tyokaverit.
Hei hei reilut teamleaderit.
Hei hei iloiset, vihaiset, kivat, hankalat asiakkaat.
Hei hei junalaiturit Annexe ja Principal.
Hei hei backstagella pomppivat Woody, Tigru, Mikki.
Hei hei jatkuva vasymys.
Hei hei stetsoni.
Hei hei 2 euron lounaat.
Hei hei automaattikahvi.
Hei hei iltavuorot.

Ikava tuskin tulee, mutta olette taatusti mielessani viela pitkaan.

C'est fini.

On a eu un problem technique...

Suunnitelmissa oli kirjoitella Big thunder mountainia kesatyopaikkana ylistava teksti, mutta viime paivien ja eritoten taman paivaisen jalkeen joudun hieman pyortamaan sanojani. Alan olla aika kurkkuani myoten tuota paikkaa. En tieda, onko kyse enemman kyllastymisesta vai vain levon puutteesta. Valilla tuntuu, etta pari ylimaaraista vapaapaivaa tekisi teraa. Jaljella on kuitenkin huomisen jalkeen viela nelja taytta ja yksi vajaa tyoviikko. Tuntuu loputtomalta tyosaralta, olen aivan poikki jo nyt.

Seuraavat tyopaivat kuitenkin nayttavat tulevaisuuden kulun, silla minut maarattiin suorittamaan kertauskoulutus valvomoon, la touriin, jossa en oikein loistanut tanaan. Luultavasti aion pyytaa, etta voisin vain jattaa valvomon tekemisen valiin; niin tekevat monet pitkaaikaisetkin tyontekijat, joilla ei ole valvomokoulutusta. Muut posititot laitteessa ovat kuitenkin paljon helpompia ja vahemman vastuuta vaativia. Syytan koulutuksen vajavaisuutta siita, etten kyennyt toimimaan tanaan taysin itsenaisesti tiukan paikan tullen. Kyse ei ollut siita, etta olisin unohtanut, miten toimitaan, vaan siita, etten ikina ollut tiennytkaan, mita tarkalleen ottaen pitaa tehda kun tulee 101-tilanne. Kokeneemman tyontekijan piti olla avustamassa/neuvomassa minua, ja niinhan ei tietrnkaan saisi olla. Ei-disneylaisille tiedoksi, 101 tarkoittaa laitteen valiaikaista sulkemista esimerkiksi teknisen, turvallisuutta koskevan tai inhimillisen syyn takia. BTM:ssa 101:a tulee jatkuvasti, viime paivina liian paljon... useimmiten juuri asiakkaiden itsensa takia, he kun eivat aina ihan ymmarra oman turvallisuutensa peraan. Muut asiakkaat eivat luonnollisesti ole tyytyvaisia, kun jaavat tunnin jonotuksen jalkeen vailla kyytia, mutta hiljalleen myos tyontekijoiden pinna alkaa kiristya. Huonoa tekniikkaa, jos suoraan sanotaan.

Jottei taysin menisi tyopaikkani mollaamiseksi, tassa niita positiivisia puolia:

kuten olin toivonut, saan viettaa kesani ulkona (huom. Disneylandissa on myos sisavuoristoratoja)...
meilla on aika coolit ja kaiken lisaksi mukavat tyoasut...
stetson pelastaa auringolta seka sateelta ja vielapa nayttaa hyvalta...
kaikki tykkaa cowboysta, joten paasen vahan valia ikuistetuksi perhealbumeihin...
BTM:lla on ison ja vaikean laitteen maine, joten on kunnia olla toissa siella...
tyoporukka on iso, joten mukaan mahtuu monta mukavaa kaveria...
meilla on turvakengat, joten ei kulu omat kengat...
tyo on erittain fyysista, joten saan syoda vaikka miten paljon herkkuja tana kesana...
tyo vaatii hyvaa ranskan kielen taitoa, joten kielitaitoni kehittymisen kannalta tama on taatusti parempi paikka kuin esim. kassa...
taman laitteen jalkeen tyoskentely missa vain laitteessa missa tahansa huvipuistossa on lasten leikkia (on muka niin vaikea, vaittavat)...

Le premier jour de travail

Big thunder mountain on vaikea laite. Vaarallinen paikka, jossa käy ihan hullusti ihmisiä. Frontierlandin tärkein nähtävyys, johon on fastpass-mahdollisuus sekä baby switch... Equipe (työntekijöistä koostuva tiimi) on iso, ja kaikki puhuu täydellistä ranskaa, on kokeneita työntekijöitä... joten itsellä on tosi tyhmä olo. Ensimmäinen koulutuspäiväni meni tänään ihan hyvin, mutta olen huolissani koulutuksen tulevasta sujumisesta. Opeteltavia asioita on nimittäin miljoona, aina alkaen turvallisuusjutuista ja kustakin positionista (asemasta, joita laitteessani on jotain 11) rotatioon (eli vaihtosysteemiin, jossa jokainen käy vuorollaan kussakin asemassa ja sen jälkeen tauolla).... Pahinta laitteessani lienee se, että vähän väliä pitää soittaa jollekulle kollegalle ja kertoa tai kysyä jotain laitteeseen liittyvää, kuten jonon pituudesta, tauon pyytämistä etc... Olin unohtanut ottaa kynän mukaan tänään, joten en saanut kirjoitettua mitään ylös. Luulen, että sanojen kirjoittaminen ylös auttaa muistamisessa paremmin kuin pelkkä kuuleminen. Näin ainakin minulla. Kaikki tekniset jutut ymmärsi jotenkuten, mutta en minä enää niitä kaikkia osia muista todellakaan ranskaksi.... Parempi ruveta opettelemaan.

Cowboy-asu oli kuuma. Mutta vain lähinnä siksi, että kannoin koko päivän paksua takkia päälläni. Maison blanchella ("työmaakoppi" jossa aamulla tapahtuu briefing, ja kellokortin leimaaminen sekä taukoilu) olevat arvotavaransäilytyslokerot on kaikki varattu, joten omat jutut on kannettava mukana.. Esim rahat ja kännykkä... Vesipullosta puhumattakaan. Rakennuksessa, jossa vaihdetaan vaatteet, on vaatteille omat kopit, mutta sinne on n. vartin matka, joten tauolla ei ehdi käydä siellä.

2x 15 min tauot, sekä 45 minsan lounastauko.

10h ei ollut fyysisesti raskas suoritus. Enemmän kyse on mentaalisesta puolesta... Toistaiseksi menee hyvin... Ja huomenna aikaisin takaisin! Sitten onkin vihdoin pari päivää vapaata.

A bientot.

Työsopimus

Eilen vastaanottamani kirjeen mukana tuli työsopimus kolmena (??) kappaleena. Kaksi kappaletta jäi siis minulle... Muu informaatio tuli kyllä sekä englanniksi että ranskaksi, mutta soppari on ainoastaan ranskaksi. Pieneksi käännösharjoitukseksi selostan seuraavaksi teille joitain hieman hilpeyttä herättäneitä kohtia. Huom. kyseessä on melko sanasanainen, lyhennelty versio eikä suinkaan suomalaisia normeja noudattava käännös, sillä näin se on hauskempaa. Ei ole ensimmäinen kertani, kun eteen lätkäistään ranskankielinen muodollinen teksti.

Työsopimus sisältää kaikessa lyhykäisyydessään (4 sivua) seuraavanlaisia kohtia:

Rakas Sanna,
meillä on ilo vahvistaa teille, että teidät on valittu määräaikaiseen pestiin alkaen 18.6.2011

Kohta 1 - Yleistä läpinää siitä, mihin lakeihin tässä nyt pohjataan.

Kohta 2 - Työnimike: Tulette harjoittamaan laitteiden käyttäjä(ttäre)n/vetäjä(ttäre)n tointa kertoimella 150, ilman johtajan asemaa. Sitoudutte käyttäytymään ammattimaisesti ja viihdeyrityksemme mukaisesti.

Kohta 3 - Sopimuksen motiivit ja kesto: Kausityösopimus solmitaan sesongin aikaisen asiakasmäärän nostamisen vuoksi. Sopimus on voimassa 18.6.-31.8.2011

Kohta 4 - Koeaika 12 päivää, jonka aikana osapuolet voivat purkaa sopimuksen ilman hyvityksiä ottaen kuitenkin huomioon tietyn kohteliaisuusajan.

Kohta 5 - Palkkio: kuukausipalkkanne on kiinteä xxxx,65 euroa korvaukseksi 151,67 työtunnista, ja tämä pitää sisällään ylimääräisen 4/39 osaa ennakoitua korvausta muuttuvista tai vähentyvistä työtunneista...
Yhtiömme toimialan luonteesta johtuen hyväksytte, että teitä valokuvataan, äänitetään ja/tai kuvataan työssänne tai toimissanne. Yhtiömme voi ilman erillistä rahapalkkiota käyttää näitä mahdollisia nauhoituksia ja/tai kuvauksia mainostukseen kaikissa mahdollisissa kirjallisissa tai audiovisuaalisissa kanavissa, tunnetuissa tai tuntemattomissa, kaikkialla maailmassa työsopimuksenne aikana tai seuraavien kolmenkymmennen (30) vuoden ajan sen jälkeen.

Kohta 5 -Lisähuomio kirjoittajan luovutusoikeudesta: tärkemmin listattu edellisessä kohdassa mainittujen oikeuksien luovutusehdoista.

Kohta 6 - Työajat: Eurodisneyn toimialan luonteen sekä sen vuoksi, että puisto on avoinna 365 päivää vuodessa, saatatte joutua työskentelemään minä viikonpäivänä tai mihin kellonaikaan tahansa kello 00 ja 24 välillä niin lauantaisin, sunnuntaisin kuin juhlapyhinä. Työaikanne määräytyvät tavanomaisten käytäntöjen mukaisesti.

Kohta 7 - Työn sijainti ja liikkuvuus: Teidät voidaan sijoittaa minne tahansa Pariisiin tai Eurodisneyn alueelle joko väliaikaisesti tai vakituisesti. Ammattisyistä saatatte joutua myös matkustamaan Ranskassa tai ulkomaille.

Kohta 8 - Luottamuksellisuus: Sitoudutte olemaan levittämättä yritystä koskevia/sille kuuluvia tietoja tai dokumentteja kolmannelle osapuolelle.

Kohta 9 - Sosiaaliturvajärjestelmä: Kansallisuutenne ollessa suomalainen olette ilmoittaneet meille olevanne rekisteröity sosiaaliturvajärjestelmään numerolla xxxxxxx... (ööh, anteeks mitä?!)

Kohta 10 - Eläke- ja avustuskassa: .... (ei koske minua)

Kohta 11 - Tietoa yksilöllisestä oikeudesta koulutukseen: Määräaikaisen sopimuksenne nimissä teillä on yksilöllinen oikeus koulutukseen sillä ehdolla, että työskentelette 4 kuukautta peräkkäin määräaikaisen sopimuksen 12 viimeisen kuukauden aikana. (tämäkään ei koske minua, sillä en ole niin pitkään töissä)

Kohta 12 -Yhtiöllä tulee ilmoittaa välittömästi muutoksista siviilisäädyssä tai lasten saamisesta. Myös väliaikaisista osoitteenmuutoksista tulee ilmoittaa mahdollisimman pian.


Ranskalaiseen tapaan jokaisen sivun alakulmaan tuli laittaa puumerkki sekä viimeisen sivun allekirjoituskohtaan allekirjoitus + lu et approuvé todisteena siitä, että allekirjoittaja todellakin on lukenut, ymmärtänyt ja hyväksynyt sopimuksen sellaisenaan.

Welcome to the Team!

Kuoreen painettu urgent lähinnä nauratti, kun vajaan 4 viikon odottelun jälkeen luukusta rämähti rähjääntyneen näköinen, kulmista lähes aukinainen iso kirjekuori. Kuoren ulkonäön perusteella soppari infolappuineen ja muineen on kiertänyt puoli Eurooppaa ennen saapumistaan oikeaan osoitteeseensa - kaikkine kirjoitusvirheineen. Miten vaikeaa on kopioida osoite- ja nimitiedot kirjallisesta muodosta kirjain kirjaimelta?

Kaikesta huolimatta pienoinen kivi vierähti pois sydämeltä, kun kirjekuori vihdoin toi mukanaan kaiken tämän:


Sopimuspaperi, asuntolasopimus sekä passikopio lähtivät paluupostissa jo samana päivänä. Nyt eikun laukkuja pakkailemaan!!

Ulkoisesti pätevä

Viime viikolla tulleessa työtarjoussähköpostissa oli saapumisajan ja -paikan lisäksi vielä eräs toive. Disneyn työntekijöille tarjotaan vaatteet ja pesulapalvelut työn puolesta, mutta mukaan pitää ottaa mustat kengät ja sukat. Erikseen on vielä maininta, että kengät eivät saa olla sandaalit eivätkä lenkkarit.

En ole varma, tarkoittaako tämä vaatimus vain kolmea ensimmäistä työhönorientoitumispäivää, jolloin liikutaan vielä omissa vaatteissa ympäri huvipuistoaluetta. Todennäköistä on, että kengät pitää olla työntekijän omat myös koko työsopimuksen ajan. Tämä aiheuttaa minulle ongelmia, sillä en tiedä, millaiset kenkien pitäisi olla! Joudun mitä ilmeisemmin ostamaan itselleni Disney-pätevät kengät, sillä minulla on kenkävalikoimassani vain kahdet mustat kesäkengät - molemmat nahkaisia juhlakenkiä. Talvikenkien kanssa ei olisi ongelmaa.

Tällaiset mustat kengät minulla on jo, ja voisin harkita ottavani ne mukaan. Näihin vaan supermukavat pohjalliset, niin täyttävät jo joitain vaatimuksia.

Jotta en päätyisi tekemään huonoa kenkäostosta, seuraavaksi pieni lista, mitkä kaikki ominaisuudet kengillä pitäisi olla:
- tarpeeksi mukavat, että niillä voi tarvittaessa työskennellä koko kesän (?!) ulkona, vesisateessa (olenhan laitteilla töissä, enkä tiedä, saammeko muita kenkiä)
- tarpeeksi siistit, että niillä voi kulkea myös omien vaatteiden kanssa ensimmäisinä päivinä
- ei liian kuumat, sillä kesällä jalkani eivät hengitä muuten
- ei liian avonaiset, että täyttävät Disneyn vaatimukset (ei sandaaleja...)
- mustat. Ei siis tumman ruskeat, kirkkaan punaiset tai beiget, vaan mustat
- niiden kanssa pitää pystyä käyttämään sukkia
- mahdollisesti niin siistit ja kestävät, että niillä voisi liikkua myös vapaa-ajalla (ei tarvitsisi ottaa niin monia eria kenkäpareja mukaan)

Näillä vaatimuksilla päätynen siis joko balleriinoihin, pienellä korolla varustettuihin nahkaisiin korkokenkiin tai nauhallisiin kävelykenkiin (esim Ecco).

Esim. tällaiset Eccot. Aika buenot, eikös! (Sori, melko iso kuva)

PS. Ulkoisesti pätevyydestä vielä vähän: Vain omaksi motivaatiokseni kirjaan tähän nyt julkisesti, että lupaan/aion/haluan laihtua 3-4 kiloa ennen töiden alkua. Näin pääsisin kutakuinkin ihannepainooni ja seuraavalle kymmenluvulle. Painon seuranta vaa'alla on reissussa kuitenkin mahdotonta, joten tämä on lähinnä vain tällaista itsensä haastamista.

Työtaistelu

Tämän kesän suomalaisten Disney-rekrytoitujen facebook-palstalta bongasin juuri, että osa haastatteluiden jälkeen myöntävän vastauksen saaneet ovat nyt vastaanottaneet viestin, jonka mukaan he eivät saakaan töitä kesällä.

Uutisesta tyrmistyneet asianomaiset ovat jo laittaneet viestiä kansallisiin lehtiin, Disneylle, Euresille, Turun te-keskukseen...

Ongelma tässä tietenkin on se, että alustava myöntävä vastaus todellakin oli alustava, eikä todellinen tae työnsaannista. Tuskin kukaan kuitenkaan on edes hakenut mitään muuta työtä kuin Disneylle, sillä meille uskoteltiin, että heillä olisi todella suuri tarve suomalaisille työntekijöille. Suomalaisten nuorten, joista suurin osa tämän kevään abeja, on enää tässä vaiheessa kevättä hyvin vaikea löytää mitään muuta kesätyötä. Disney-työttömäksi jääneitä on luultavasti useita kymmeniä nuoria, joten aivan pienestä vääryydestä ei ole kyse.

Todella harmillista.

Ja mikä pahinta, tämä heikentää myös Disneylle töihin "pääsevien" työmoraalia, sillä Disneyn maine on nyt ainakin joksikin aikaa täysin romahtanut.

Mikki lähetti uutisia!

Nyt voin kirjoittaa asiasta, jota tämä blogi oikeasti käsittelee: Disneyltä tuli eilen työtarjous!

Työnkuva: laitteilla.
Työsopimus: 18.6.-31.8.

Ensin minulle ilmoitettiin, että toimenkuva olisi vendeuse boutique, mutta jatkoviestissä lähettäjä korjasi "kirjoitusvirheensä", että työni onkin laitteilla. Olin jo ehtinyt hetken makustella puotipuksun työtä, ja innostunut siitä hieman, joten nyt laitteille pääseminen onkin laitteille joutumista! Viestissä pyydettiin saapumaan Fantasia Buildingille päivää ennen työsopparin alkamista, eli minun tapauksessani 17.6., joka on perjantai. En ole vielä katsellut lentojen hintoja, mutta veikkaan, että perjantait ovat suht hintavia. Lisäksi tapauksessani lisäharmia aiheuttaa se, että jos vasta samana päivänä lähden kotoa, saan lähteä melkoisen aikaiseen, että ehdin Fantasialle Pariisiin ennen klo 17. Esittelen eri matkustusvaihtoehtoni myöhemmin.

Olin tosissaan ilmoittanut herra Hiirelle, että olisin käytettävissä jo toukokuun puolelta lähtien. Olen kuitenkin iloinen ilmoitetusta aloituspäivästä, sillä nyt ehdin kuin ehdinkin siskoni lakkiaisiin sekä viettämään hieman lomaa ennen töiden alkua! Kaksi ja puoli kuukautta on uskoakseni oikein täydellinen aika viettää kesätöissä - itse Pariisissa varmaan viihtyisi pidempäänkin.

Eilen sattumoisin oli myös päätöstunti kenties viimeiselle ranskan kurssilleni. Vielä on kurssin lopputyö, dissertation kirjoittava parin viikon päähän. Mutta sitten kun palaan kieliharjoittelusta Pariisista ja kirjoitan siitä raportin, ranskan opintoni ovat aika lailla paketissa. En ole aivan varma aineopintojen kokonaisuuden koostumisesta, mutta ensi vuodeksi on korkeintaan enää yksi kurssi käytävänä, ellen sitten kirjoittele sitäkin jo nyt keväällä tenttimällä pois.

Tour Eiffel, je viens!

Tulkki-identiteetti

Eilen oli neljä tuntia simultaanitulkkausta. Kaksi esitelmää saksa-suomea ja kaksi suomi-saksaa. Luulin selvinneeni järjissäni, mutta illalla kotona alkoi kuitenkin jumittaa. Minttukaakaolla se setviytyi. Kohta vain pitää ruveta valmistautumaan ensi viikon koitoksiin. Tulkkaamme eräässä kääntäjä- ja tulkkiammattilaisten symbosiumissa, ja se on meille vähän kuin lopputyö.

On olemassa eri määritelmiä hyvälle tulkkaukselle:

Paras tulkki on sellainen, jonka käyttöä ei edes huomaa. Kuuntelija siis luulee ikään kuin ymmärtävänsä ja kuuntelevansa varsinaista puheen pitäjää. Onnistunut tulkkaus on siis näkymätöntä. Tulkki on usein näkymätön ihan fyysisestikin, sillä hän istuu tulkkauskopissa kaikkien selkien takana. Tulkki ottaa tulkatessaan roolin, vähän kuten näyttelijä mennessään lavalle esiintymään. Oma persoona ei saa näkyä/kuulua turhan paljon.

Ainahan alkuperäispuheet eivät suinkaan ole helppoja ja ymmärrettäviä - edes samankielisille kuutelijoille. Tällöin voidaan puhua niin sanotusta garbage-in-garbage-out-tilanteesta, jossa huono puhe tekee tulkkauksestakin huonoa. Hyvä tulkki kuitenkin pistää itsensä sen verran likoon, että parantaa huononkin puheen kuuntelukelpoiseksi; lisää esimerkiksi intonaatiota monotoniseen suomalaispuheeseen. Usein siis vieraskieliset kuuntelijat saavat enemmän irti huonosta puhujasta, kun tulkki on suodattamassa heille vain tärkeimmän tiedon ja vieläpä mukavankuuloisesti.

Erilaisia puhujia on olemassa yhtä paljon kuin eri puheenaiheita. Eniten ongelmia eivät suinkaan tuota vaikeat puheenaiheet, vaan erilaiset puhujat. Pahimpia tulkkaustilanteita ovat ne, jossa puhuja lukee suoraan paperista, kirjalliseksi teokseksi tarkoitettua tekstiä, ja vielä niin, ettei tulkille ole toimitettu tuota paperia hyvissä ajoin ennen tilaisuutta. Sellaista on lähes mahdoton tulkata, sillä kirjoitetun kielen informaatiotiheys on niin korkea, ettei ihmismieli ja -kieli pysy mukana, edes tulkeilla. Tuolloin puheesta pyritään nappaamaan oleellisin ja tulkataan se. Myöskään laulun tai runon sanoja tai videopätkiä on turha olettaa tulkkien tulkkaavan, ellei niitä ole toimitettu tulkille etukäteen. Pieni tiivistäminen on tässäkin usein paikallaan. Erilaisiin tilanteisiin pitää olla valmiit ratkaisumallit.

Mukavia puhujia arvostetaan. Heidän puheensa ovat mukavan rentoja, mutta sisältävät kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoista tietoa, jota välittää. He myös lähettävät pp-diat ajoissa, eivätkä juuri poikkea niistä.

Tulkin ammattinimikettä ei ole suojeltu, eli kuka tahansa voi väittää olevansa tulkki. Monissa harvinaisissa kielissä, varsinkin asioimistulkkauksen puolella, tämä on ihan hyvä asia, sillä kaikkiin kieliin ei ole mahdollista järjestää koulutusta. Konferenssitulkkien maailma on kuitenkin erilainen. Yhteisö on tiivis ja lojaali. Ylpeänä omasta osaamisestani olen astumassa tähän piiriin, vaikka matka on vielä pitkä.

Innoittavia työtarjouksia

Sain työtarjouksen ruveta ranskan kielen opettajaksi eräälle paikalliselle äidille ja tämän tyttärelle... Olin otettu tästä tarjouksesta, sillä se tuli minulle ranskan opettajani suosituksesta. Päädyin kuitenkin kieltäytymään useammastakin syystä:

Ensinnäkään en ollut koskaan ajatellutkaan, että opettajaisin yhtään ketään yhtään missään. Minulta puuttuu opettajaidentiteetti. Opettaminen ei kuitenkaan ole poissuljettu vaihtoehto joskus tulevaisuudessa, JOS en työllisty siinä missä haluan, eli kääntäjänä tai tulkkina. Jotain kaveria tai muuta tuttavaa voisin opettaa silleen iha kivasti vähäse, tuntemattomien kanssa on vähän eri juttu.

Toisekseen minulla ei ole opettajan pätevyyttä. Tässä tilanteessa sitä ei tietenkään edes vaadittaisi, mutta kyllä se asettaa melko paljon vaatimuksia opettajana toimivalle henkilölle, jos ei yhtään tiedä, mistä aloittaa, mitä tehdä ja miten edetä. Oppimistulos ei siis olisi taattu. Joutuisin perehtymään ja paneutumaan opettamiseen liiaksi, ennen kuin voisin opettaa.

Kolmanneksi tämän hetkinen "työllistymistilanteeni" aiheuttaa sen, että en kovin mielelläni ottaisi yhtään mitään ylimääräistä tehtävää. Lisäksi tuosta hommasta ei varmaan kovin paljon saisi palkkaakaan, jos ollenkaan (??). Ja vaikka palkka olisikin ihan ok, en sitä tällä hetkellä tarvitse niin kipeästi, että lähtisin venyttämään aikataulujani.

Kaiken kaikkiaan keskityn tällä hetkellä kääntämiseen. Ja "oikean työn" tekeminen on vaikuttanut ihan kivalta, ainakin toistaiseksi kun ei ole vielä kiirettä deadlinen kanssa... Katsotaan fiiliksiä uudestaan ensi viikolla. Muun muassa karhunmetsästys, ketunpyynti, kantele, runonlaulanta ja Ilomantsilainen luonto ovat käännöksen aiheita. Käytän hirveän paljon aikaa niiden tutkiskeluun. En ole aivan varma, onko innostunut tiedonhaku vain osa kääntäjän ammattitaitoa vai onko minulla kenties päässä vikaa, kun innostun aina lähes aiheesta kuin aiheesta.

Hassua lienee myös se, että graduseminaarikin saa minut aina innostumaan - päässäni tuntuu pulppuavan ideoita ja innostun vähänkin kiinnostavista aiheista, "tästä voisin tehdä graduni!" Opiskelijakollegani taas tuntuu olevan täysin eri maata, hänellä on enemmän sellaisia aihealueita, joista ei ainakaan tee graduaan. Tiedä sitten, kumpi tilanne on parempi. Haluaisin kovasti tarrautua johonkin aiheeseen tarkemminkin, mutta niin kauan kuin ohjaajamme ei anna positiivista kannustinta jonkun tietyn aiheen valintaan, kellun vain epämääräisten ideoiden meressä.

Saimme tänään koulussa synnytysvalmennusta. Heh. Liittyen autenttiseen käännöstehtävään eräällä käännöskurssilla kuuntelimme pari tuntia kätilö Eija Pessistä, joka on keksinyt mullistavan tuen avuksi synnyttämiseen. Innostuin kovasti siitä, että naisten on synnytystuen myötä mahdollista nopeuttaa ja helpottaa synnyttämistä. Aivan mieletön innovaatio, jonka maailmallemarkkinoinnissa me saamme kääntäjinä olla mukana kääntämällä nettisivut ja esitteitä saksaksi saksankielisille markkinoille.

Disneyltä ei ole kuulunut (vieläkään) mitään. Odotellaan kuitenkin vielä melko rauhallisin mielin. Mahdollista on, että en pääsekään sinne ihan heti kesäkuun alusta, kuten olin toivonut. Mutta jos nyt edes jossain vaiheessa...

Aamulla oli maassa 10 senttiä !! vitivalkoista, pehmeää puuterilunta, mutta joskos se kevät sieltä tulla jolkottaisi. Tänä keväänä pääsiäinen on niin myöhään, että silloin on maassa jo aitoakin ruohoa, joten tässä maaliskuun piristykseksi hieman vihreää ikkunalaudalta:

Kääntäjän arki

Vihdoin ja viimein saimme hommattua selkäni kipeästi kaipaaman työtuolin. Ongelmana oli se, että en halunnut olohuoneeseemme, jossa työpöytä koneineen, "työpisteeni", sijaitsee, mitään rumaa mustaa työtuolia. Muu sisustus on nähkääs hyvin vaalea, kuten oli myös aikaisempi työtuolin virkaa toimittanut jakkara. Mutta pakko oli sisustuksesta tinkiä selän takia; kun päivässä viettää 5-6 tuntia koneen ääressä, ergonomian on syytä olla kunnossa. Ja ennen kaikkea nyt, kun sain ihan oikean työn tehtäväkseni, ajattelin hieman panostaa työolosuhteisiin.

Tärkein perusominaisuus tuolille oli korkeuden säätömahdollisuus. Sen kummempia pohtimatta nappasimme (puoleen hintaan) Jyskistä mukaan tällaisen:

On sentään edes vähän läpikuultava selästä ja jalat metallia, niin ei tule niin tunkkaista fiilistä. Toistaiseksi on vaikuttanut ihan hyvältä. Muutokset alaselän kipeytymisessä huomaa varmaan vasta seuraavien viikkojen aikana. Nyt on lihakset muuten vain uinnin takia kipeät, niin vaikea arvioida istuvuusmukavuutta.

Uimahallilta tullessani minun piti poiketa Suomalaisessa ostamassa sanakirja-muistitikku, mutta enpäs nälissäni enää sitä muistanut. Ehkä käyn ostamassa sen ensi viikolla, kunhan olen aloittanut käännöstyön ja kyrsiintynyt tarpeeksi paperisen sanakirjan selailuun. Suomi-saksa-suomi-sanakirjaa minulla ei ole sähköisessä muodossa, eikä yliopiston tarjoama MOT-sanakirja ole kovin luotettava, joten pitänee (jatkonkin kannalta ajatellen) hankkia vähän ajankohtaisempia työvälineitä. Ranska-suomi-ranska minulta kyllä löytyy sähköisenä, ja se on ihan verraton apu, kun pitää kääntää tai vain lukea tekstejä ranskaksi. WSOY:n sanakirja-muistitikun ostaessa saa samaan syssyyn kolme eri kieltä, ja tikku kulkee kätevästi paikasta toiseen.


Sähköiset sanakirjat, olivatpa ne netissä, cd:lä tai tikulla, ovat mielestäni sata kertaa kätevämpiä kuin paperiset - jo ihan ajankäytön kannalta. Jos jokaista yksittäistä sanaa joutuu pläräämään kirjasta n. 30 sekuntia, käännöksessä olevaa 50 vierasta sanaa joutuu hakemaan yhteensä 25 minuuttia. Sähköisestä sanakirjasta yksittäisen sanan hakemiseen menee 5 sekuntia, joten 50 sanaa haettassa aikaa tuhrautuu vain 4 minuuttia. Mikä ero! Koska hyvä kääntäminen ei tapahdu sanakirja- vaan kääntäjänlähtöisesti, on äärimmäisen tärkeää, ettei sanojen hakemiseen tuhraudu kallisarvoista ajatteluaikaa. Ainahan sanakirjavastine ei ole se oikea, vaan lähes jokaisen sanan todellinen merkitys tietyssä kontektissa pitää tarkistaa vielä jossain muualla (esim. yksikielisestä sanakirjasta, tai googlettamalla).

Kääntäjillä on olemassa liuta kääntämistä helpottavia ohjelmia, ns. käännösteknologisia työvälineitä, mutta niitä minä en onneksi vielä työn alla olevaan tehtävääni tarvitse. Tehtävän materiaalin pitäisi tulla sähköpostiin maanantaina ja deadline on parin viikon päästä siitä. Hektiseltähän tuo tahti vaikuttaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Loistava tilaisuus harjoitella aikataulunsa järjestelemistä.

Ruususen herätys

Siis apuva. Sähköpostilaatikkooni oli eilen tullut osuuskunnalta työtarjous. Siis ihan oikea työtarjous, josta voisi saada rahaa. Tehtävänä on kääntää saksaksi n. 17 sivua esitetekstejä ja kylttitekstejä paikalliselle matkailuyritykselle. Ihan mielettömän hieno tilaisuus näyttää taitonsa! Juuri tätähän olen odottanut...

Ensimmäinen ajatukseni ei kuitenkaan ollut positiivinen, sillä aikatauluni on tällä hetkellä jo nyt niin tiukka, että en tiedä, miten selviän keväästä. Deadline olisi jo tässä kuussa... Hetken pohdittuni päädyin priorisointiin ja aikataulujen kiristämiseen. Vuorokaudessa riittää kyllä tunteja, minä vain käytän niitä liian löyhästi!

Uusi elämä

Kävimme viikonloppuna moikkaamassa kaveripariskuntaa, joka oli juuri muuttanut hieman isompaan asuntoon ja odottaa ensimmäistä lastaan. Lapsi ei kaikesta päätelleen ollut erityisemmin suunniteltu, mutta toivon tulevalle perheelle kaikkea hyvää.

Omat tulevaisuudensuunnitelmat tuntuvat olevan huomattavasti enemmän auki. En ole sidottu mihinkään enkä kehenkään - en varsinkaan niin tiiviisti kuin mitä perhettä perustavat nuoret kaverini. Ei minusta olisi siihen vielä tässä vaiheessa. Vaikka luulin pitkään, että minulle riittäisi simppeli perhe-elämä, minusta on alkanut tuntua, että haluaisin sittenkin vähän enemmän. Haluan ottaa edes selvää, mihin minusta on. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kaukaisemmalta ajatukselta lapset tuntuvat. Ehkä maailmassa on jotain muutakin kuin lisääntyminen.

Perhesuunnitelmien tilalle on tullut yhä selkeämmäksi muuttuva tulevaisuudenkuva siitä, että joku päivä ihan oikeasti työskentelisin simultaanitulkkina jossain isossa organisaatiossa tai firmassa. Tulkkaus on mukavaa touhua, joskin älyttömän raskasta. Väsymistä ei kuitenkaan huomaa tse tilanteessa vaan vasta sen jälkeen. Simultaanitulkkausta ei koskaan tehdä yli 30 minuuttia kerrallaan: seuraa tulkinvaihto tai tauko. Muutamankin tunnin ahkera aivojen käyttö väsyttää niin, että on vaikea latautua takaisin normaalitilaan ja loppupäivä saattaa helposti olla pilalla. Aivojumiin on syytä kehitellä palauttamiskikkoja - keilaamisen olen jo todennut melko hyväksi keinoksi saada ajatukset taas kirkkaiksi. Myös muu liikunta tai käsillä tekeminen voisi auttaa. Tulkkauksessa tehtyjen virheiden pohdiskelu tai seuraavaan tehtävään keskittyminen on ehdottoman kiellettyä, ne vain pahentavat tilannetta.

Kesällä on tiedossa aikamoinen arjesta irrottautuminen, kun työrytmi muuttuu aivan erilaiseksi kuin mitä se minulla on viimeiset pari vuotta ollut. Joku voisi kai sanoa, että en tiedä mitään oikeasta työnteosta. Siis sellaisesta työnteosta, että aamulla menet klo se ja se sinne ja sinne, teet ahkerasti työsi ja pääset sitten vapaaksi klo se ja se ja that's it. Tavallisesti en pysty tekemään työtä yhtämittaisesti montaa tuntia kerrallaan, tai ainakin siihen tulokseen ollut tullut. Työntekoa häiritsee milloin yllättävä nälkä, milloin luovat ajatuskatkot, selän kipeutuminen tai varpaiden paleleminen. Myös työaikani ovat liukuvia: herään milloin herään ja saatan tehdä jotain pieniä juttuja vielä illalla samalla kun katson Salkkareita.

Olennainen ero oman "työni" (eli tällä hetkellä koulutehtävien teko) ja niin sanottujen oikeiden töiden välillä onkin työn luonne. Kyllä minäkin pystyisin tekemään yksinkertaista, mekaanista työtä vaikka koko päivän ja tauotta, mutta luovaa ajatustyötä eivät aivot yksinkertaisesti kestä - ilman taukoja. Tietenkin Disneylläkin on taukoja (ainakin tunnin lounastauko on tiedossa). On kuitenkin hyvin mahdollista, että olen tottunut liian vapaaseen työaikatauluun ja Disneyn rytmiin tottuminen tulee taatusti viemään oman aikansa. Työ "tavallisissa hommissa" tekee joka tapauksessa taatusti hyvää tällaiselle humanistihihhulille!

Askel tuntemattomaan on kuin kastautuminen hyiseen avantoon: se jännittää etukäteen mutta voi olla kokemuksena unohtumaton!

Mikki Hiiren alaisena?

En ollut tähän aiemmin kiinnittänyt huomiota tähän, mutta nyt Disneystä kiinnostuneena, tämmöinen Disneylandissa tapahtuneista itsemurhista kertova uutinen löytyi googlettamalla. Aika mielenkiintoista. Kyse on kuitenkin pitkäaikaisella työsopimuksella Disneyllä työskennelleistä - itsemurha-ajatuksia tuskin herää kovin monella kesäduunarilla, joka tietää, että pian pääsee takaisin kotiin. Työ monikansallisella suuryhtiöllä voi kuitenkin olla henkisesti raastavaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tähän on varauduttava.

Hain ensisijaisesti työskentelemään laitteilla tai nähtävyyksillä (mitä attractions nyt sitten Disneyn tapauksessa meinaakaan). Toisena vaihtoehtona pyysin vente eli myyntityötä kaupoissa. Hakemukseen laitoin kolmanneksi vielä accueil eli vastaanotto, mikä pitää sisällään kaikenlaista vastaanottotyötä niin hotelleilla kuin puiston porteillakin tai lipunmyynnissä. Loppujen lopuksi minulle on oikeastaan aika sama, mitä siellä teen, palkka on kuitenkin kaikille kesäduunareille sama ja kaikissa hommissa on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Siivoushommatkin on kuulemma ihan jees, pääsee siinäkin tekemisiin asiakkaiden kanssa ja lisäksi saa olla ulkona...

Siinä vaiheessa, kun tieto työnimikkeestä (joskus) tulee, ei ole väliä mikä se nimike on, sillä pieni paniikki siinä iskenee joka tapauksessa. Ehkä mieluiten työskentelisin ulkotiloissa (kuka muka haluaisi viettää ranskalaisen kesän sisällä, koneellisesti ilmastoiduissa, tasalämpöisissä sisätiloissa kun voi hikoilla ulkona?) Asiakaspalvelutyö on taatusti monen haaveena, mutta itse en tiedä, kuinka siitä selviän. Kielitaidostani on toki paljon hyötyä, mutta kun hermot ovat sitä luokkaa mitä ovat, eikä kokemusta vaativista tilanteista ole, niin en voi vannoa selviytyväni kunnialla espanjalaisten turistien palvelemisesta.

Löysin viime vuonna Disneyllä töissä olleen tamperelaistytön blogin, joka on kuitenkin harmillisen suppeaksi jäänyt. Onneksi, sillä vähäinen tekstimäärä osoittaa vain sen, että kesä Disneyllä menee nopeasti eikä ehdi edes blogia päivittelemään! Tärkeimmät pointit blogista kuitenkin löytyvät, eli että töitä on riittänyt, on tutustunut uusiin ihmisiin ja kaikki on mennyt kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Lohdullista luettavaa. Sääkin näemmä vaihteli kesällä 2010. Siihen pitänee varautua tänäkin kesänä: voipi olla viileää mutta sitten loppukesästä saapi hikoilla oikein urakalla.

Vielä yritetään kuitenkin "nauttia" hetki näistä meidän kotimaisista äärisäistä, eli 30 asteen pakkasista...

Kielikysymys

Ranskaan lähden ensisijaisesti oppimaan ranskaa. Siis sen suullista käyttöä.

Väitän ymmärtäväni ranskaa sujuvasti, ja luenkin sitä melko näppärästi. Vain (formaalisemman) tekstin tuottaminen sekä sujuva puhe tuottavat hankaluuksia. Suurin heikkoukseni lienee sanaston puute; parin vuoden lukio-opinnoissa ei sanasto ehtinyt kovin hyvin imeytyä, joten yliopisto-opintojen alkaessa olin aika lailla hukassa. En osannut yksinkertaisiakaan, konkreettisia sanoja kuten "puu" l'arbre. Yliopistossa on kuitenkin joutunut istumaan tuntikausia ranskankielisillä luennoilla, pitämään pari esitelmääkin ja toistamaan äänteitä, sanoja, lauseita, joten kaikenlaista sanastoa on alkanut kertyä. Erityisen kiitollinen olen siitä, että toinen ranskan opettajistamme on natiivi, jonka intonaatiota on ilo kuunnella. Myös ranskalle niin ominaiset interjektiot ja täytesanat (alors que, ben oui, tiens) ovat tulleet tutuiksi, joten suullinen itseilmaisu on periaatteessa hallussa.

Kesällä koittava tulikoe ranskan kielen taidoistani on kieltämättä antanut hieman uutta potkua opiskeluun. Yritän tosissani painaa niitä viimeisiäkin sanoja päähäni, mitä en vielä aktiivisesti osaa. En vielä syksyllä ollut varma, otanko ranskan aineopintojen kursseja tälle vuodelle (niitä ei tosin montaa enää ole tarjollakaan), mutta onneksi meille järjestettiin ranskan mediakurssi juuri sopivasti tässä keväällä. Käsittelemme kurssilla relity-tv:tä ja sitä, miten eri mediat Ranskassa siitä tiedottavat. Kurssin aihe on ihanan leppoisa ja arkikielinen, mutta erityisen hyvää kielisparrausta se on minulle, jolla tuo ranskan puhuminen on jäänyt vähän vähemmälle. Mikäli olisin päättänyt lähteä Disneylle jo viime kesänä, viime keväänä järjestetty ranskan sosiolingvistisen kurssin ei olisi ollut yhtä hyödyllinen ranskan kielen herättelyksi kuin tämäkeväinen mediakurssi.

Täytyy vielä sanoa, että espanjan opiskelukin sai aivan uuden ulottuvuuden. Luin nimittäin jostain, että puistossa käy paljon italiaisia ja espanjalaisia turisteja, jotka eivät oman äidinkielensä lisäksi juuri muuta puhu. Heidän kanssaan kommunikointi onkin oiva motivaattori opetella espanjan sanoja ja sanontoja. Käyn nyt toista kurssia espanjaa, eikä siinä ole ilmennyt (ainakaan vielä) mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Espanja ei kielenä taida muutenkaan olla mistään vaikeimmasta päästä. Lisäksi ranskan osaaminen on huomattava etu, kun opetellaan esimerkiksi uusia verbejä (ovat aika samannäköisiä näissä kielissä). Kielioppiasiat omaksun myös nopeasti, monet kielioppiin liittyvät termit kun ovat tuttuja muista kielistä ja kielitieteen opinnoista.

Venäjän kurssitkin olen yliopiston kielikeskuksella suorittanut, mutta niillä ei ole pahemmin kehumista. Rehellisesti voin sanoa, että en muista juuri yhtään mitään. Kirjaimet ehkä joten kuten ja ääntämisen. Ja jotain ihan pieniä juttuja, kuten verbien etuliitteitä... Jo venäjän kurssien loppuvaiheessa huomasin, että kaikki sanat alkoivat kuulostaa ja näyttää silmissäni aivan samoilta. Ei siis ihmekään, etteivät ne kovin hyvin ole jääneet mieleen. Uskon (ja toivon) kuitenkin, että tarvittaessa voin palautella huomattavastikin asioita mieleeni, jos vain tahdon. Tahtominen onkin sitten toinen juttu. Esimerkiksi Pariisissa venäjään tuskin törmää yhtä tiheästi kuin täällä Itä-Suomessa, joten parempi jättää se niille, jotka sitä oikeasti osaavat.

Haitaksi ei liene kuitenkaan, että voisin muutaman venäjän sanan tahi fraasin ulkoa opetella. Voisi vaikkapa raapustaa jonkinlaisen muistilistan, mihin kerätä eri kielillä yleisimpiä asiakaspalvelussa tarvittavia lauseita. Sanalistat ovatkin tulleet tässä tämän talven aikana tutuksi, kun lähes joka tulkkaustunnille pitää jonkinmoinen lista pykätä. Ja hyvä niin. Kun on valmistautunut, ja jotain on paperillakin, itse (suorittamis)tilanne jännittää paljon vähemmän ja kaikki sujuu omalla painollaan. Tämän lähestymistavan voisi ottaa mukaan Disneylandiinkiin.

Miksi hain ja mitä sitten tapahtui?

Harkitsin Disneylle töihin hakeutumista jo viime vuonna (kesäksi 2010), mutta syystä tai toisesta en sitten hakenutkaan. Liekö mennyt pupu pöksyyn, tai odottelinko jotain parempaa työtarjousta. Ranskan kieli harjoittelun suorittaakseni harkitsin nähkääs myös Eu-komission 5 kuukauden kääntäjäharjoittelua Brysselissä, mutta se ei olisi ollut mahdollista ennen kuin sain kandin paperit käteen joulukuussa. Kääntäjäharjoittelu on siis edelleen harkinnan alla, mutta ehkä joskus myöhemmin sitten...

Merkittävin syy lähteä Ranskaan tänä kesänä on siis ehdottomasti ranskan opintoihini kuuluva pakollinen kieliharjoittelu. Toisin kuin monet muut opiskelijakollegani, minä en harjoittelua vielä ole suorittanut, vaikka muutoin ranskan opinnot alkavat olla pulkassa. Kaiken järjen mukaan, ja myös opettajien mielestä, kielitaidon kannalta opettavaisinta olisi käydä kieliharjoittelussa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Minulta se on kuitenkin jäänyt pyörimään jalkoihin - osittain uskalluksen puutteesta.

Eniten Ranskassa pelottaa kieli, byrokratia ja ihmiset. Nyt on kuitenkin korkea aika ottaa loikka tyhjyyteen ja katsoa, lämähdänkö päistikkää pärställeni vai lähteekö ranskainnostukseni nousukiitoon. Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut kielestä, erilaisista kulttuureista ja täten myös kulttuurien eroavaisuuksista. Eikä Ranska nyt oikeasti ole niin koviin kummoinen paikka, etteikö siellä uskaltaisi hetken aikaa asua. Kunhan vain kaikki on valmiiksi järjestetty!

Ja järjestelyjen helppous minut oikeastaan Disneylle ajavatkin. Työhaastattelut olivat Suomessa, matkakustannuksia tuetaan ja duunarit saavat asuntolapaikan työpaikan läheltä. Maahan asettautumistakin tuetaan; työläiset käytetään pankissa tiliä avaamassa ym. Toisaalta Disneyssä houkuttaa myös kansainvälinen ilmapiiri. Ei niin, etteikö ranskalaisissa piireissä olisi tarpeeksi säpinää, mutta ajatus siitä, että pääsen käyttämään saksaani (englantiani, espanjaani jne) on lohduttava. Huono juttu ei myöskään ole se, että Disneyllä pääsee melko helposti tällainen ei-koskaan-kunnon-duunia-tehnyt oikeisiin asiakaspalvelutöihin toisin kuin rakkaassa Suomenmaassa. Kansainvälisen tason asiakaspalvelu on mukava lisä CV:hen, eikö totta?!

Haastattelu Turussa perjantaina 28. tammikuuta oli oma reissunsa ja kokemuksensa sinällään. Junalla matkustettiin ensin 8 tuntia Turkuun, haastattelua odottelin seuraavana päivänä rauhassa semmoiset 5 tuntia, ja sitten taas takaisin kotiin junalla 7 tuntia. Matka-aikojen ja pöhnäisen olotilan perusteella tuntui, kuin olisimme käyneet ulkomaanreissulla. Matka oli pitkä, ja perillä puhuttiin vieraita kieliä (turkua ja ruotsia!) Turun reissu olikin meille lomareissu: yövyimme A:n kanssa hotellissa ja söimme hyvin. Harmikseni en ehtinyt tutustumaan kulttuuripääkaupunkiin sen tarkemmin, sillä päivät venyivät pitkiksi.

Paikalla oli myös mediaa: Iltalehden juttu rekrytapahtumasta. Haastattelu itsessään kesti ehkä 10 minuuttia. Ei voi välttyä ajattelemasta, oliko monen tunnin jonottamisella tarkoitus testata hakijoita tulevaa varten: huvipuistossa kun jonottaa niin vähemmästäkin hermo kiristyy. Disney kaipaakin riveihinsä juuri iloisia, hymyileväisiä, asiakaspalveluhenkisiä nuoria. Minä olin vanhimmasta päästä, sillä suurin osa hakijoista oli juuri valkolakkia tavoittelevia abiturientteja. Hiljaa mielessäni hieman säälin nuorempiani, kun eivät tiedä, mihin ovat ryhtymässä, mutta toisaalta tiedän, että rankka työkokemus vieraassa maassa, vieraalla kielellä tulee olemaan varmasti yksi ikimuistoisimmista kesistä.

En lähtenyt rynnimään haastateltavaksi. Ja kun lopulta pitkien kahvittelujen, parin sudokun ja lähes-torkkujen jälkeen pääsin mieshaastattelijan puheille erään turkulaisen espanjan opiskelijan kanssa, haastattelu meni nopeasti ja kivuttomasti. Puhuimme ranskaa toisin kuin kuulemma monet muut. Englanti on yksi vaatimuksista, mutta sen kuittasimme muutamalla lauseella. Saksaa väitin osaavani jopa paremmin kuin englantia, mikä pitääkin osittain paikkansa.

Vain hetken verran ehdin ajatella, ettei minua hyväksyttäisi Cast memberiksi. Tajusin nimittäin kotiin palattuani, etten ollut allekirjoittanut Dossier de candidature-hakemusta. Muutoin olin erittäin luottavaisin mielin, ja pianhan tuolta sitten tulikin mailia hyväksymisestä.