La parades des reves

Olin guest flow'ssa tanaan, eli sain tyopaivani lopuksi "kunnian" lahtea vahtimaan paraatia. Luulen, etta koska olin ensikertalainen, minut nakitettiin kadunvarren vahtimisen sijaan vahtimaan yhta nurmialuetta. Piti vain katsoa, etteivat ihmiset hyppineet nurmelle seuraamaan paraatia. Siinapa tonotin sitten lahes pari tuntia. Itse paraatin olin nahnyt jo kerran aiemminL joten tylsaahan se oli. Mutta kylla se aina Btm:ssa tyoskentelyn voittaa...

Flunssa on kutakuinkin taltutettu, hieman on viela karheutta kurkussa. Muutama paiva meni finrexin ja buranan voimalla, nukuin minka ehdin ja tsemppasin kovasti toissa. Nyt ei ole enaa lampoia, mutta vasymys alkaa kasvaa lahes sietamattomaksi. Meinasi hermo menna tanaan asiakkaisiin, kun ei tuntunut loytyvan yhteista kielta ja heilla oli selkeasti eri mielipide sijoittumisestaan junaan kuin minulla. Jotenkin se sitten lutviutui, kun muut castit tulivat auttamaan, mina vain levittelin kasiani ja kiroilin mielessani. Akkia tilanne kuitenkin sitten aina rauhoittuu, voi vetaa taas hymyn naamalle, madaltaa aantaan ja ryhmittaa uuden junallisen asiakkaita.

Huomaa kuitenkin, kuinka jatkuvasti toistuvat kysymykset ja asiakkaiden hitaus alkavat hiljalleen rassaamaan. Voi olla, etta asiakaspalvelu ei ole vahvin alueeni, vaikka hymyilenkin leveasti ja yritan aina auttaa parhaani mukaan. Alan myos jotenkin ymmartaa ranskalaisten kuuluisaa asiakaspalvelualttiutta... Vahemmastakin menee hermo ja into palvella, kun sasiakkaat nyt ovat mita ovat...

Asiakaspalvelua

Italiainen herra eilen, yritti ihan oikeutetusti takaoven kautta sisaan, hanella oli asianmukainen handicap-kortti. Ongelma: han ei suostunut jonottamaan kuten kaikki muut takaoven kautta tulevat. Jonossa oli lapsia, mutta herra valitteli murtunutta jalkaansa ja epaili, johtuiko jonotuttaminen siita, ettei han ollut ranskalainen. Joo, ei johdu, en minakaan en ole ranskalainen, mutta kun ihan tosi pitaa odottaa toista cowboyta, etta voin saattaa teidat asemalle... Ilmoitti soittavansa jollekin johtajalle ja haukkuvansa minut. Ihan miten vain, mutta silti on odotettava..

Amerikkalainen rouva tanaan, yritti saada takaovivarauksen 6 hengelle, vaikka heidan erikoiskorttinsa oikeutti paasyn ainoastaan yhdelle handicapille ja kolmelle saattajalle. No kun Floridan Disneyworldissakin saa menna koko perhe, Pariisin Disneyland on ihan tyhma kaikkine tyhmine saantoineen. Rouva uhkasi hankin tehda jonkinlaisen valituksen jonnekin, ihan miten vaan. Annoimme sitten kuitenkin erivapauden rouvan perheelle menna kuudestaan...

Perhe poistuu junasta, tytolla on punainen Marimekon unikkokuosinen huivi. Heippa, sanon mina suomeksi, he vastaavat, etta, jee, suomalaisia.

Palkkapaiva

Palkkapaiva on shekkipaiva. Mikali ilmoittaisin Disneyn palkkatoimistoon ranskalaisen tilini tiedot, he ohjaisivat palkan suoraan sinne. En kuitenkaan (ainakaan viela) avannut paikallista tilia. Eri lahteiden mukaan se ei ole edes mahdollista, tooisten mukaan se ei olisi valttamatonta, silla viivyn alle kolme kuukautta... Kaipa tuon voi kayda lunastamassa erillista maksua vastaan melkein missa pankissa vain, en tieda. Saapumispaivana taytimme kylla jonkun lomakkeen Disneyn yhteistyopankkiin. Sielta pitaisi, tai olisi kasittaakseni pitanyt tulla nivaska paperia, joiden kanssa voisi kayda sitten avaamassa tilin. Eipa ole nakynyt eika kuulunut. Taidan siis toistaiseksi vain kuulostella asiaa, tilin avaaminen ei mielestani tassa tilanteessa taida olla vaivan arvoista. Tietty jos ei-asiakkaiden lunastamismaksut alkavat hipoa useita kymmenia euroja, pieni vaiva saattaa saattaa olla tarpeen.

Mikali yhtaan osaan lukea shekin ohessa tullutta bulletin de paie -lappua, shekki kattaa vasta 4 ensimmaista tyopaivaani, joista 3 oli siis yleiskoulutusta. Tanaan oli kuitenkin jo kuudes paivani BTM:lla. Emme saaneet vielakaan checkoutiani suoritettua, vaan kokeen kaytantoosuus jai seuraavaan tyopaivaani, joka on vasta kolmen paivan paasta tiistaina. Hetkeksi saan viela siis taas hengahtaa. Tanaan minua testattiin teorian osaamisesta yhteensa jonkun 4 tunnin verran. Ensimmainen pari sivua oli monivalintakoetta, loput suullista tenttaamista. Tilannetta auttaa kovin tenttaajan mukava luonne, huumorintaju jne. Kaikkeen tarvinnut osata vastata taysin oikein, mutta tuskin vaikutti hyvalta jos vastaa heti, etta ei tieda. Omasta mielestani muistin asioita aivan loistavan hyvin, yllatyin hieman itsekin. Vahan toki sai valilla kaivella muistia, missa tenttaaja auttoi johdattelevilla kysymyksilla. Lopuksi han sanoi, etta teoriaoosuus meni hyvin ja paasin siita lapi. Jaljella on siis viela kaytanto, jossa teen kutakin positiota jonkun 5 minuuttia osoittaakseni hallitsevani ne. Kaytanto on periaatteessa helpompi, mutta ei sitakaan voi olla jannittamatta, silla varsinkin kun kyse on Big thunder Mountainista, mita tahansa voi sattua... Parin paivan kokemuksella voi olla hieman hankala osata reagoida akkitilanteisiin, vaikka miten hyvin tietaisi tieoriassa, mita tehda.

On tarkeaa tulevankin varalta tulla toimeen muiden tyontekijoiden kanssa, silla hehan juuri paattavat, voinko jaada toihin viela koeajan jalkeen, haluavatko he tehda yhteistyota kanssani vai tehda kesastani Disneylandissa yhta helvettia. Uskon saaneeni jo jokusen kannattajan itselleni, tai sitten he vain osaavat tsempata kaikkia uusia yhta hyvin. Joka tapauksessa uusia kesatyolaisia aloittaa meilla nyt lahes paivittain, tanaankin joku irlantilaispoika, joka puhui irlantilaiseksi yllattavn selkeaa ranskaa... Mina olen sitten varmaan joskus heinakuussa se, joka kutakuinkin hallitsee laitteen ja neuvoo myohemmin aloittaneita!

P.s. BTM:n toinen suomalainen tytto, joka siis ei saanut koettaan lapi, oli saanut toita yhdesta puiston ravintoloista. Ihan loistava juttu.

Big thunder mountain

Apua.

Tanaan alkoi koulutukseni laitteemme vaikeimpaan positioon eli tyopisteeseen. Tyopisteita on yhteensa jotain 8, joita kierretaan ja kierroksen paatteeksi paasee tauolle. Positiot on jaettu kahteen kierrokseen, kahden juna-aseman mukaan. On vastaanottotyolaisia, ihmisten penkkiin jakajoita, junan vastaanottajaa ja lahettajaa, taukolistan yllapitajaa seka La Tour. La tour eli ingenieur valvoo laitteen ja junien toimintaa miljoonan videoruudun ja tsiljoonan napin konsolin aarella, vastailee puhelimeen, on kaiken keskipopisteena. Oudointa ja ahdistavinta tassa on se, etta kahta samaan aikaan aloittanutta tyttoa ei koulutettu La Touriin... Toinen naista tytoista suoritti eilen hyvaksytysti check-outinsa, joka siis maarittaa sen, saako jaada toihin laitteelle vai ei. Toinen tytoista, suomalainen, ei saanut testiaan lapi... Toivon niin hartaasti, etta hanelle tarjotaan puistosta jotain muuta tyota. Casting on kuitenkin kuulemma tana vuonna jo aika pitkalti tehty, joten huonolta nayttaa.

Huomenna on toinen paiva La tour-koulutustani, ja sen jalkeen on koe. Lahes koko paiva meni tanaan ahtaassa kopissa harjoitellessa, paa oli aivan taynna tietoa ja vasyttaa sikana. Mutta huomenna skarppina, hyvin nukkuneena ja muistiinpanot lukeneena... Joo varmaan...

Big thunder mountainissa on siis joko 4 tai 5 paivaa koulutusta, kun lahes kaikissa muissa laitteissa on koulutuusta hadin tuskin 3 paivaa... Kertoo varmaan jotain laitteen koosta, turvallisuusjuttujen maarasta ja vaarallisuudesta! Toivon todella, etta lapaisen check-outin huomenna, silla en todellakaan halua palata viela Suomeen. Vaihtaisin kylla miellani tyopaikkaa, mutta haluan myos nayttaa pystyvani tahan. Vaikeassa laitteessa tyoskentely on niin paljon antoisampaa, kielitaito karttuu vakisinkin, ja onhan meilla kylla tosi mukava tiimikin! Suuri osa on ranskalaisia, paljon on myos italialaisia, ja kaikki puhuvat todella hyvaa ranskaa. Kiva siella sitten solkottaa kankeroranskaa. Mutta ainakin yritan. Kovasti.

Big thunder mountainissa eli BTM:ssa on kaksi asemaa, viisi junaa ja tyontekijoita todella paljon. Junassa on viisi vaunua, vaunuissa kolme penkkirivia. Kullekin riville mahtuu kaksi aikuista, tai kaksi aikuista ja yksi lapsi. Lisaksi laitteessamme on fastpass-, baby switch- ja easy access-mahdollisuudet. Nama eivat ole mitaan vaikeita juttuja, mutta silti asioita, jotka pitaa hallita. Junat ajetaan aamulla garagesta ensin yhdelle asemalle, ja paivan mittaan kun asiakkaita tulee lisaa, lisataan junien maaraa. Illalla junat ajetaan takaisin garageen. Ah tata ihanaa ranska-englanti-sekasotkua...

Tyota tai oikeastaan kouluttamista hankaloittaa laitteessa kaytettavat koodit. Kuulutuksissahan ei tietenkaan kailoteta, etta moooi, taalla on tulipalo, tai heeei, tuolla on kadonnut lapsi. Kaytetaan koodeja, joita on aikamoinen lista. Yleisin lienee 101 (joka jostain syysta sanotaan englanniksi toisin kuin muut koodit, one ou one), joka tarkoittaa, ettta laite on suljettu jostain syysta. Syita voi olla useita: kolari, tulipalo, epailyttava laukku, tappelu, tekninen vika, ihmisia raiteilla... 101 aiheuttaa yleensa evakuointitilanteen, laitteen sulkemisen vahintaan tunniksi ja uusien tarkistus- ja testauskierrosten teon... Toisaalta, saapahan hetken olla ilman vieraita...