Tarte de pomme Luxembourgissa lokakuussa 2010Olen aina ollut hyvin kaikkiruokainen. Voisi myös sanoa, että "olen ollut ruoka-aikoina kotona". Voisin kirjoittaa ruoasta vaikka kuinka paljon, sillä se on erittäin tärkeä asia elämässäni. Kaikki kuitenkin muuttui abikeväänä, kun ensimmäistä kertaa 12 vuoteen ei enää tarvinnut syödä säännöllisesti koululla. Laihduin 15 kiloa. Sen jälkeen suhteeni ruokaan ollut, sanotaanko, mutkikkaampi.
Kotona ruoanlaitosta huolehti aina äitini, isäni tai siskoni. Ruokaa oli aina runsaasti, niin kuin 7-henkisessä perheessä olettaa sopii. Omasta osuudestaan sai kuitenkin välillä suorastaan taistella. Kuka ottaa viimeisen pihvin tai kuka saa nuolla jäätelöpaketin kuoret? Minä en tehnyt ruokaa koskaan, vaan tulin vain suoraan valmiiseen pöytään. Toinen dramaattinen muutos ruokapolitiikkaani tuli, kun muutin omaan asuntoon pois äidin ruokataloudesta. Minusta ilmeni asioita, joita kukaan ei olisi osannut odottaa: osasin laittaa ruokaa. Vain itsenäisen asumisen alussa vilkuilin hieman ruokareseptejä, mutta hyvin pian aloin soveltaa, ja nykyään laitan ruokaa vain oman mieleni mukaan ja ulkoaopeteltujen kikkojen avulla. Rakastan ruoanlaittoa, ja siihen kuuluu tuntikausia joka viikko. Saksassa ollessani kaipasin Suomesta eniten omaa keittiötäni, ja jälleennäkemisen riemu oli suunnaton.
En voi sille mitään, mutta jopa matkoilla ollessani mietin koko ajan, missä syön seuraavaksi ja mitä. Ruoka-ajat ovat minulle tärkeitä, sillä verensokerin laskeminen tekee minusta väsyneen ja kärttyisän. Ruokailujen välinen tauko ei saa venyä hirveän paljon yli 3 tuntia.
Kanavartaita Potsdamissa kesällä 2010Itse tehdyssä ruoassa on kaksi hyvää puolta: voi itse päättää sen sisältämästä kalorimäärästä, sekä siitä, millaisia aineksia siihen käyttää. Pyrin tekemään ruoastani mahdollisimman täyttävää, terveellistä ja maistuvaa. Nämä ovat mielestäni hyvän ruoan kriteerit. Ulkona syödessä kriteerit eivät kuitenkaan useinkaan täyty, ellei sitten ole valmis maksamaan tyyriisti. En kuitenkaan hetkeäkään epäile, ettenkö voisi pitää rotia ruoan suhteen myös Ranskassa. Se on loppujen lopuksi aika pitkälle itsestä kiinni, miten itsensä ruokkii. Disney-ruokalassakin voi varmasti tehdä valintoja.
MadCook on kirja, jota suosittelen kaikille terveellisestä ja luonnollisesta ruoasta kiinnostuneille. Ja niillekin, jotka eivät siitä ole kiinnostuneet, sillä olisi syytä alkaa kiinnostaa. Kirja ei koostu vain ällöttävän oloisista resepteistä, vaan sisältää ihan oikeaa asiaa modernista ruokakulttuurista. On aivan käsittämätöntä, millaista moskaa nykyihmiset suostuvat kurkuistaan alas työntämään. Eikä syy yksin ole ihmisessä itsessään: joskus on mahdoton tietää, mitä (valmis)ruoka sisältää. Useimmat valmisruoat eivät ole oikeaa ruokaa nähneetkään. Madventuresin pojat syyttävätkin etunenässä ruokateollisuutta, lääketeollisuutta ja ylipäätään kaikkea teollista, joiden tärkeimpänä motiivina on raha.
Ruoka on kuitenkin veden ohella tärkein ihmisen tarvitsema asia, joten ei suinkaan ole ihan sama, millä itsensä ravitsee. Niin sanotusta huonosta ruoasta saa kyllä pahimpaan hätää tarvittavan energian, mutta entä muuta? Mielestäni nykyaikaisen ruokakulttuurin pitkäaikaiset jäljet eivät vielä näy kunnolla yhteiskunnassamme. Diabeteksen, ylipainoisten ja korkea kolesterolin lisääntyminen ovat vain pientä esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Hyvä ruoka tekee ihmisestä parhaimmillaan terveen, elinvoimaisen ja pitkäikäisen.
En osta luomutuotteita, enkä suosi suomalaista sesongin ulkopuolella, ihan jo taloudellisista syistä. Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että minun on mahdollista käyttää alkuperäisessä muodossaan olevia ruokia: saamme vihannekset, marjat, omenat, kalaa, jopa lihaa, ternimaitoa ja kananmunia itse kasvattamalla, keräämällä tai lähipiiristä. Välillä poikaystävän äiti lähettää meille itse tekemiään suolakurkkuja, lanttukukkoa, ruisleipää, piirakoita, mitä milloinkin. Poikaystäväni kalastaa mielellään. Joskus kaupasta tarvitsee ostaa vain jogurttia ja maitoa. Itse en leivo usein, sillä kahden hengen taloudessa se ei ole kovin järkevää. Ja aina voi mennä sukulaisten luo herkuttelemaan.
Isänpäiväkakku à la Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti