Le premier jour de travail

Big thunder mountain on vaikea laite. Vaarallinen paikka, jossa käy ihan hullusti ihmisiä. Frontierlandin tärkein nähtävyys, johon on fastpass-mahdollisuus sekä baby switch... Equipe (työntekijöistä koostuva tiimi) on iso, ja kaikki puhuu täydellistä ranskaa, on kokeneita työntekijöitä... joten itsellä on tosi tyhmä olo. Ensimmäinen koulutuspäiväni meni tänään ihan hyvin, mutta olen huolissani koulutuksen tulevasta sujumisesta. Opeteltavia asioita on nimittäin miljoona, aina alkaen turvallisuusjutuista ja kustakin positionista (asemasta, joita laitteessani on jotain 11) rotatioon (eli vaihtosysteemiin, jossa jokainen käy vuorollaan kussakin asemassa ja sen jälkeen tauolla).... Pahinta laitteessani lienee se, että vähän väliä pitää soittaa jollekulle kollegalle ja kertoa tai kysyä jotain laitteeseen liittyvää, kuten jonon pituudesta, tauon pyytämistä etc... Olin unohtanut ottaa kynän mukaan tänään, joten en saanut kirjoitettua mitään ylös. Luulen, että sanojen kirjoittaminen ylös auttaa muistamisessa paremmin kuin pelkkä kuuleminen. Näin ainakin minulla. Kaikki tekniset jutut ymmärsi jotenkuten, mutta en minä enää niitä kaikkia osia muista todellakaan ranskaksi.... Parempi ruveta opettelemaan.

Cowboy-asu oli kuuma. Mutta vain lähinnä siksi, että kannoin koko päivän paksua takkia päälläni. Maison blanchella ("työmaakoppi" jossa aamulla tapahtuu briefing, ja kellokortin leimaaminen sekä taukoilu) olevat arvotavaransäilytyslokerot on kaikki varattu, joten omat jutut on kannettava mukana.. Esim rahat ja kännykkä... Vesipullosta puhumattakaan. Rakennuksessa, jossa vaihdetaan vaatteet, on vaatteille omat kopit, mutta sinne on n. vartin matka, joten tauolla ei ehdi käydä siellä.

2x 15 min tauot, sekä 45 minsan lounastauko.

10h ei ollut fyysisesti raskas suoritus. Enemmän kyse on mentaalisesta puolesta... Toistaiseksi menee hyvin... Ja huomenna aikaisin takaisin! Sitten onkin vihdoin pari päivää vapaata.

A bientot.