Tulkki-identiteetti

Eilen oli neljä tuntia simultaanitulkkausta. Kaksi esitelmää saksa-suomea ja kaksi suomi-saksaa. Luulin selvinneeni järjissäni, mutta illalla kotona alkoi kuitenkin jumittaa. Minttukaakaolla se setviytyi. Kohta vain pitää ruveta valmistautumaan ensi viikon koitoksiin. Tulkkaamme eräässä kääntäjä- ja tulkkiammattilaisten symbosiumissa, ja se on meille vähän kuin lopputyö.

On olemassa eri määritelmiä hyvälle tulkkaukselle:

Paras tulkki on sellainen, jonka käyttöä ei edes huomaa. Kuuntelija siis luulee ikään kuin ymmärtävänsä ja kuuntelevansa varsinaista puheen pitäjää. Onnistunut tulkkaus on siis näkymätöntä. Tulkki on usein näkymätön ihan fyysisestikin, sillä hän istuu tulkkauskopissa kaikkien selkien takana. Tulkki ottaa tulkatessaan roolin, vähän kuten näyttelijä mennessään lavalle esiintymään. Oma persoona ei saa näkyä/kuulua turhan paljon.

Ainahan alkuperäispuheet eivät suinkaan ole helppoja ja ymmärrettäviä - edes samankielisille kuutelijoille. Tällöin voidaan puhua niin sanotusta garbage-in-garbage-out-tilanteesta, jossa huono puhe tekee tulkkauksestakin huonoa. Hyvä tulkki kuitenkin pistää itsensä sen verran likoon, että parantaa huononkin puheen kuuntelukelpoiseksi; lisää esimerkiksi intonaatiota monotoniseen suomalaispuheeseen. Usein siis vieraskieliset kuuntelijat saavat enemmän irti huonosta puhujasta, kun tulkki on suodattamassa heille vain tärkeimmän tiedon ja vieläpä mukavankuuloisesti.

Erilaisia puhujia on olemassa yhtä paljon kuin eri puheenaiheita. Eniten ongelmia eivät suinkaan tuota vaikeat puheenaiheet, vaan erilaiset puhujat. Pahimpia tulkkaustilanteita ovat ne, jossa puhuja lukee suoraan paperista, kirjalliseksi teokseksi tarkoitettua tekstiä, ja vielä niin, ettei tulkille ole toimitettu tuota paperia hyvissä ajoin ennen tilaisuutta. Sellaista on lähes mahdoton tulkata, sillä kirjoitetun kielen informaatiotiheys on niin korkea, ettei ihmismieli ja -kieli pysy mukana, edes tulkeilla. Tuolloin puheesta pyritään nappaamaan oleellisin ja tulkataan se. Myöskään laulun tai runon sanoja tai videopätkiä on turha olettaa tulkkien tulkkaavan, ellei niitä ole toimitettu tulkille etukäteen. Pieni tiivistäminen on tässäkin usein paikallaan. Erilaisiin tilanteisiin pitää olla valmiit ratkaisumallit.

Mukavia puhujia arvostetaan. Heidän puheensa ovat mukavan rentoja, mutta sisältävät kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoista tietoa, jota välittää. He myös lähettävät pp-diat ajoissa, eivätkä juuri poikkea niistä.

Tulkin ammattinimikettä ei ole suojeltu, eli kuka tahansa voi väittää olevansa tulkki. Monissa harvinaisissa kielissä, varsinkin asioimistulkkauksen puolella, tämä on ihan hyvä asia, sillä kaikkiin kieliin ei ole mahdollista järjestää koulutusta. Konferenssitulkkien maailma on kuitenkin erilainen. Yhteisö on tiivis ja lojaali. Ylpeänä omasta osaamisestani olen astumassa tähän piiriin, vaikka matka on vielä pitkä.