Kielikysymys

Ranskaan lähden ensisijaisesti oppimaan ranskaa. Siis sen suullista käyttöä.

Väitän ymmärtäväni ranskaa sujuvasti, ja luenkin sitä melko näppärästi. Vain (formaalisemman) tekstin tuottaminen sekä sujuva puhe tuottavat hankaluuksia. Suurin heikkoukseni lienee sanaston puute; parin vuoden lukio-opinnoissa ei sanasto ehtinyt kovin hyvin imeytyä, joten yliopisto-opintojen alkaessa olin aika lailla hukassa. En osannut yksinkertaisiakaan, konkreettisia sanoja kuten "puu" l'arbre. Yliopistossa on kuitenkin joutunut istumaan tuntikausia ranskankielisillä luennoilla, pitämään pari esitelmääkin ja toistamaan äänteitä, sanoja, lauseita, joten kaikenlaista sanastoa on alkanut kertyä. Erityisen kiitollinen olen siitä, että toinen ranskan opettajistamme on natiivi, jonka intonaatiota on ilo kuunnella. Myös ranskalle niin ominaiset interjektiot ja täytesanat (alors que, ben oui, tiens) ovat tulleet tutuiksi, joten suullinen itseilmaisu on periaatteessa hallussa.

Kesällä koittava tulikoe ranskan kielen taidoistani on kieltämättä antanut hieman uutta potkua opiskeluun. Yritän tosissani painaa niitä viimeisiäkin sanoja päähäni, mitä en vielä aktiivisesti osaa. En vielä syksyllä ollut varma, otanko ranskan aineopintojen kursseja tälle vuodelle (niitä ei tosin montaa enää ole tarjollakaan), mutta onneksi meille järjestettiin ranskan mediakurssi juuri sopivasti tässä keväällä. Käsittelemme kurssilla relity-tv:tä ja sitä, miten eri mediat Ranskassa siitä tiedottavat. Kurssin aihe on ihanan leppoisa ja arkikielinen, mutta erityisen hyvää kielisparrausta se on minulle, jolla tuo ranskan puhuminen on jäänyt vähän vähemmälle. Mikäli olisin päättänyt lähteä Disneylle jo viime kesänä, viime keväänä järjestetty ranskan sosiolingvistisen kurssin ei olisi ollut yhtä hyödyllinen ranskan kielen herättelyksi kuin tämäkeväinen mediakurssi.

Täytyy vielä sanoa, että espanjan opiskelukin sai aivan uuden ulottuvuuden. Luin nimittäin jostain, että puistossa käy paljon italiaisia ja espanjalaisia turisteja, jotka eivät oman äidinkielensä lisäksi juuri muuta puhu. Heidän kanssaan kommunikointi onkin oiva motivaattori opetella espanjan sanoja ja sanontoja. Käyn nyt toista kurssia espanjaa, eikä siinä ole ilmennyt (ainakaan vielä) mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Espanja ei kielenä taida muutenkaan olla mistään vaikeimmasta päästä. Lisäksi ranskan osaaminen on huomattava etu, kun opetellaan esimerkiksi uusia verbejä (ovat aika samannäköisiä näissä kielissä). Kielioppiasiat omaksun myös nopeasti, monet kielioppiin liittyvät termit kun ovat tuttuja muista kielistä ja kielitieteen opinnoista.

Venäjän kurssitkin olen yliopiston kielikeskuksella suorittanut, mutta niillä ei ole pahemmin kehumista. Rehellisesti voin sanoa, että en muista juuri yhtään mitään. Kirjaimet ehkä joten kuten ja ääntämisen. Ja jotain ihan pieniä juttuja, kuten verbien etuliitteitä... Jo venäjän kurssien loppuvaiheessa huomasin, että kaikki sanat alkoivat kuulostaa ja näyttää silmissäni aivan samoilta. Ei siis ihmekään, etteivät ne kovin hyvin ole jääneet mieleen. Uskon (ja toivon) kuitenkin, että tarvittaessa voin palautella huomattavastikin asioita mieleeni, jos vain tahdon. Tahtominen onkin sitten toinen juttu. Esimerkiksi Pariisissa venäjään tuskin törmää yhtä tiheästi kuin täällä Itä-Suomessa, joten parempi jättää se niille, jotka sitä oikeasti osaavat.

Haitaksi ei liene kuitenkaan, että voisin muutaman venäjän sanan tahi fraasin ulkoa opetella. Voisi vaikkapa raapustaa jonkinlaisen muistilistan, mihin kerätä eri kielillä yleisimpiä asiakaspalvelussa tarvittavia lauseita. Sanalistat ovatkin tulleet tässä tämän talven aikana tutuksi, kun lähes joka tulkkaustunnille pitää jonkinmoinen lista pykätä. Ja hyvä niin. Kun on valmistautunut, ja jotain on paperillakin, itse (suorittamis)tilanne jännittää paljon vähemmän ja kaikki sujuu omalla painollaan. Tämän lähestymistavan voisi ottaa mukaan Disneylandiinkiin.