On jotenkin tyhja olo. Melkein toivon, etta olisi enemman sanottavaa, vaan kun ei ole. Lahto ei tunnu miltaan. Melkein meinasi tuntua joltain, kun kavin viela ohimennen viimeisen kerran BTM:ssa asiakkaana ja moikkasin tyokavereita. Lahinna tuntui vasyneelta ja flunssaiselta (jo kolmas flunssa tana kesana!) Osaa tyokavereista en edes jaksanut moikata. Olen huono tunteilemaan puolituntemattomien kanssa... Miksi moikata, hyvastella ihmisia, jotka nakevat joka kesa kymmenien kesatyolaisten saapumisen ja lahdon. Jotkut ovat toki surullisia siita, etta hyva tiimi hajoaa. Kylla tuolla kaverisuhteitakin on joidenkin valille ehtinyt syntymaan.
Itse en meneta juuri mitaan. En ehtinyt kiintya naihin ihmisiin viela niin kovasti. Pari kuukautta lisaa niin tilanne saattaisi olla erilainen - myos kielitaidon kannalta. Voisi sanoa, etta olin tana kesana erittain epasosiaalinen. En pida ajatuksesta, mutta toisaalta naina viikkoina tuntui vain niin kauhean kompelolta ja raskaalta sosialisoida ihmisten kanssa vapaa-ajalla. Tyonteko veti veronsa, eika bilettamiseen riittanyt energiaa saati aikaa.
En kadu sita, etta tulin tanne. Toisaalta aika harvoin koskaan kadun mitaan tekemisiani. Tehty mika tehty. Paasepahan elamassa taas askeleen eteenpain. Kaiken kaikkiaan on todettava, etta olipahan taas melkoisen opettava kokemus. Kotimatka alkaa huomenna klo 7 aamulla. Kassi on taynna raskaalla tyolla ansaittua kylmaa kateista, ja Suomen paassa poikaystava on luvannut tulla kentalle vastaan. Hotelliyo odottaa viela ennen kotiin ja arkeen palaamista.
Kesätyöpesti 2011 Pariisin Disneylandissa on yksi tarina lisää tosielämän satukirjaan. Työt alkoivat 18.6. ja takaisin Suomeen palattiin 31.8.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti