Lampotila nousi eilen 31 asteeseen, olin toissa. Edes tyovuoron loppuun mennessa, puoliyon aikoihin, olo ei helpottunut. Hiki valui solkenaan. Hellelukemissa cowboyt saavat avata paidasta ylimman napin ja jattaa huivin pois kaulalta. Eipa paljon helpota, kun jalassa on paksut puuvillaiset farkut ja paitakin on paksua puuvillaa, lisaksi viela liivi. Suureen osaan Ranskaa, ei ilmeisesti kuitenkaan Pariisin alueelle, on asetettu hellevaroitus. Puhutaan 40 asteen lammoista. Menneilta vuosilta muistelen nahneeni uutisia juuri tallaisista lampoaalloista. Talle aallolle koittaa kuitenkin pian loppu, mutta hikoillaan nyt pari paivaa.
En kuitenkaan valita, vaan jaksoin eilen hymyilla koko paivan, vaikka niska vuoti, kaula vuoti, otsa vuoti, jalat vuoti, kainaloista puhumattakaan. Eilen oli siitakin hassu paiva, etta koko paivan paistoi aurinko! Aikamoinen ihme sinansa, silla tana kesana on minun taalla ollessani ollut ehka tasan yksi yhta aurinkoinen paiva.
Tanaan on luvattu, tai oli luvattu, tilanne elaa edelleen, todella kuumaa. 30 astetta ei ainakaan viela ole mennyt rikki, ja taivaanrannassa uumoilee saderintama. Aurinkoisesta kesapaivasta ei siis ole tietoakaan. Mutta jotain kovin kesaista tassa kuitenkin on: jotensakin tulee mieleen joku lapsuuden kesa, kun ulkona oli lammin ja tuuli puhalteli lampimana. Myos yo oli lammin, mika on taalla myos hyvin erikoista. Suomen kesalle tyypillinen trooppinen yo toteutui vihdoin myos taalla... Ei aivan sellainen kesa, mita olin odottanut, mutta eipahan ainakaan paase kyllastymaan, kun koskaan ei tieda, mita tuleman pitaa.
Kesätyöpesti 2011 Pariisin Disneylandissa on yksi tarina lisää tosielämän satukirjaan. Työt alkoivat 18.6. ja takaisin Suomeen palattiin 31.8.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti