Sivustaseuraaja

Tiimissamme on todella paljon nuoria, kauniita, komeita, hauskoja, huumorintajuisia, alykkaita ja menevia ihmisia. Menimme eilen illalla eraan yli 10-henkisen porukan kanssa ravintolaan illalla. Osanottajat olivat kaikki suurin piirtein ikaisiani, oli joukossa pari, jonka nimea en edes tiennyt. En voinut kieltaytya kutsusta, kun kerrankin jonnekin pyydetaan. Vasytti aivan kamalasti, ja flunssakin koetteli kovin (kylla, olen toista kertaa sairaana taalla ollessani, eilen ei meinannut tulla aamulla lahes ollenkaan).

Annoin itsestani varmastio hyvin hiljaisen kuvan, silla en pizzanmussuttamisen valissa enka jalkeen juuri puhua pukahtanut. Valilla naureskelin mukana muiden vitseille. Voisin syyttaa hiljaisuudestani vasymysta, kurkkukipua tai vaikka sita, etta istuin poydan paassa parin vahan minulle tuntemattoman tyypin vieressa tai etta en uskalla kayttaa ranskaa keskustelukielena. Mutta ei. Suurin syy siihen, etten juttele ihmisten kanssa vapaa-ajalla on luultavasti se, etta en vain jaksa tutustua uusiin ihmisiin... Niin kylmalta kuin se kuulostaakin, en vain jaksa kiinnostua ymparillani olevista ihmisista. Kuten jo asken luettelin, tyokaverini ovat kaikki erittain mukavia ja taatusti tutustumisen arvoisia, mutta jotenkin en vain jaksa nahda vaivaa... On kivempi vain seurata heita vieresta. Seurata poydassa iloisesti juttelevia, kauniita ihmisia. Onko silla loppujen lopuksi juurikaan valia, vaikka he pitaisivat minua vain hiljaisena ja ujona?