Toinen flunssa-aalto

Viimeisen viikon olen puhua morissyt hadin tuskin kuuluvalla aanella, rykinyt limaa kurkustani, turistanut nenaani ja tuntenut oloni epatodelliseksi. Mikaan paikka ei varsinaisesti ole ollut kipea, ei edes kurkku, eika ruumiinlampokaan ole noussut kummemmin. Hassuinta on, etta joka toinen tyontekija Disneylla ja melkein muutkin kanssaihmiset busseissa, kaupoissa, kadulla rykii. Eilen yksi tytto meni aivan kalpeaksi lounaan jalkeen, yskahteli, meni First Aidiin, sai laaketta ja jaksoi loppupaivan toissa.

Eras teamleaderi kertoi, etta tallainen kurkkukipuilu on ihan tyypillista nain vaihtelevalle saatyypille. Valilla on kuuma, valilla syksyisen viileaa ja koko ajan tosi kosteaa. Etta ihan saasta muka johtuisi... Itsellani oireet vain alkoivat juuri sattumalta silloin, kun jouduin korottamaan aantani tavallista enemman, asiakkaille tietenkin. Toimenkuvaani kun kuuluu asiakkaille puhuminen, heidan opastaminen, mutta kun valilla sana ei kuulu ja asemalla on kova melu, joutuu ihan oikeasti huutamaan. Kaikki erikoistapaukset, kuten tottelemattomat asiakkaat ja vaaratilanteet ovat sitten erikseen, silloin joutuu kiljumaan. Mukaan luettuna kaikki cowboymaiset kiljahdukset. Aanihuulet on siis kovilla, eika ihme, etta popot tarttuu.

Olo alkaa olla jo paranemaan pain, eilen pystyin taas jo huutamaan. Aamuisin vain pitaa rykia kurkku kayntiin. Huonossa siivossa olevalla huoneellammekin voipi tietenkin olla oma osuutensa aamutukkoisuuteen. Mutta kun ei jaksa siivota kunnolla enaa parin viikon takia.