Ominaiseen tapaani nousin jo aikaisin aamulla (yhdeksan aikoihin, taalla se on aikaista iltavuorolaiselle!) ja aamupalan jalkeen suuntasin RERiin. Toteutin nyt suunnitelma B:n, jonka kehittelin siis viimeviikkoisen Versailles'n vierailun vaihtoehdoksi. Lisasin siihen viela pari vierailukohdetta, kun alkavat nuo vapaapaivat jo hieman vaheta...
Saavuin Chateau Rougen asemalle, josta oli opasteet Montmarten kukkulalle ja siella kokottavalle Sacre Caeurille. Nousu oli jyrkka, portaita monta, mutta maisemat sen arvoiset. Hetken jonotin kirkkoon sisaan, napsin maisemakuvia satojen muiden turistien tavoin ja siirryin viereiselle Place du Tertrelle. Montmartren kaupunginosa on ollut ja nayttaa yha olevan boheemin elaman, taiteilijoiden koti. Aukiolla oli ravintoloita, mutta mika hienointa, taiteilijoita myymassa JA ttekemassa taidettaan! Oli maisemamaalaria, silhuetinleikkaajaa ja muotokuvanpiirtajaa. Pienen taideteoksen saattoi ostaa itselleen kymmenella eurolla, isoimmista pyydettiin satoja euroja. Tuntuivat monet taitelijat hyvaksyvan luottokortitkin maksuvalineena...
Laskeuduin kukkulalta alas idyllisia pikkukujia pitkin aina maineikkaalle Boulevad de Clichylle asti, jossa minut yllatti eraan tietyn alan liikkeiden runsas tarjonta. Samaisella kadulla seisoo myos Moulin Rouge, josta nappasin vain nopean kuvan ennen kuin painuin viereiseen ruokakauppaan ostamaan lounasta. Salaattini ja kolmioleipani kanssa siirryimme metrolla Eiffel tornin kohdalle Seinen vastakkaiselle rannalle, Palais de Chaillot'lle, josta saa komeimmat kuvat Eiffelista.
Sitten suuntasinkin jo paivan varsinaista vierailukohta kohti eli Centre Pompidoulle. Museokeskuksen pihalla ja lahimaastossa oli monenlaista katutaiteilijaa. Aurinko hieman paistoi, joten jain itsekin hieman paistattelemaan ja ihmettelemaan pihalle. Ja kuin sattumalta, eras koomikko-miimikko-taikuri, mika lie, oli aloittamassa show'taan. Ihmisia kertyi ymparille yha enemman ja ukko todella oli hauska. Heitinpa sitten parieurosen vaivan palkaksi halle, kun tiesin, etten joutuisi kuitenkaan maksamaan sisaanpaasymaksua Pompidouhun.
Itse Pompidou-keskus on rakennuksena jo hieman poikkeava museo, se kun ei ole mikaan vuosisatojen takainen polyttynyt kivikasa, vaan kiiltelevaa lasia. Hauskinta rakennuksessa on se, etta liukuportaat on sijoitettu rakennuksen ulkopinnalle ja niin myos suurin osa putkista. Ideana on pitaa rakennuksen sisatilat mahdollisimman tyhjina itse taiteelle. Ja kyllahan sielta loytyikin ihmeteltavaa... Hieman eri meininki kuin Louvressa! Loytyi Picassoa, Matissea ja monta muuta kuuluisaa modernistia. Pongasimpa pari suomalaista suunnittelijaakin ja heidan tuolinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti