Vietin iltapaivan jalleen puistossa. Suunnitelmissa oli testata vihdoin remontista vapautunut Indiana Jones Temple of peril -vuoristorata. Monet vieraat sotkevat Btm:n ja Indyn keskenaan, joten kai se on hyva tuntea ja kokea itsekin. Koska he olivat teknisen vian takia saapuessamme kiinni, jonotimme Peter Paniin puolisen tuntia. Peter Panissa istutaan laivoissa ja leijutaan Lontoon kattojen ja Mikamikamaan ylla. Se olikin paivan kolmesta laitteesta kaikkein yllattavin. Ihan ensimmaiseksi pitaakin todeta, etta nama kaksi hurjempaa laitetta olivat vain vanhan toistoa - hieman eri tarinoilla maustettuna. Indiana Jones on aivan kuin tyopaikkani Btm, ainoana erotuksena on radassa oleva yyksi looping, eli silmukka. Kokonaisuudessaan ei siis kovin kummoinen laite, mutta sinne oli sentaan tosi kiva jonottaa puolisen tuntia, silla jono kulki bambumetsan ja viidakon lapi. Kyyti kesti ehka pari minuuttia ja sisalsi tosissaan vain yhden silmukan, joka pyoraytti meidat ympari. Silmukan ja turvavaljaiden vuoksi laitteeseen on huikea 1,40m pituusraja... Vertauksen vuoksi kerrottakoon etta Btm:aan raja on 1,02m!
Peter Panin jalkeen kavimme Space mountainissa, joka on tunnetusti yksi hurjimpia laitteita seka vaikeimpia tyopaikkoja Disneylandissa. Huikea pettymys. Ja kamala paansarky. En uskaltanut pitaa koko kyydin ajan silmia auki, mutta kun valilla uskaltauduin avaamaan silmat, en nahnyt juuri mitaan pimeytta kummempaa. Laskin kuitenkin kaksi kieppia. Paansarky syntyi, aivan kuten Indiana Jonesissa ja Rock n roll coasterissa junan tarinasta ja paan hakkaamisesta paatukeen. Muutoin kyyti oli rock n roll coasterin tapainen, mukavan sulava. Vain musiikki puuttui.
Kokeilematta on enaa vain pari hurjempaa laitetta Disneyland parcissa ja studioiden puolella. Nayttaa vain silta, etta nama on aika akkia nahty. Ainoa laite, mihin voisi menna kerta toisensa jalkeen, on Buzz lightyear jossa ammutaan maalitauluihin ja kerataan pisteita. Pitaa yrittaa parantaa tulosta viela joku kerta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti