Big thunder mountain

Apua.

Tanaan alkoi koulutukseni laitteemme vaikeimpaan positioon eli tyopisteeseen. Tyopisteita on yhteensa jotain 8, joita kierretaan ja kierroksen paatteeksi paasee tauolle. Positiot on jaettu kahteen kierrokseen, kahden juna-aseman mukaan. On vastaanottotyolaisia, ihmisten penkkiin jakajoita, junan vastaanottajaa ja lahettajaa, taukolistan yllapitajaa seka La Tour. La tour eli ingenieur valvoo laitteen ja junien toimintaa miljoonan videoruudun ja tsiljoonan napin konsolin aarella, vastailee puhelimeen, on kaiken keskipopisteena. Oudointa ja ahdistavinta tassa on se, etta kahta samaan aikaan aloittanutta tyttoa ei koulutettu La Touriin... Toinen naista tytoista suoritti eilen hyvaksytysti check-outinsa, joka siis maarittaa sen, saako jaada toihin laitteelle vai ei. Toinen tytoista, suomalainen, ei saanut testiaan lapi... Toivon niin hartaasti, etta hanelle tarjotaan puistosta jotain muuta tyota. Casting on kuitenkin kuulemma tana vuonna jo aika pitkalti tehty, joten huonolta nayttaa.

Huomenna on toinen paiva La tour-koulutustani, ja sen jalkeen on koe. Lahes koko paiva meni tanaan ahtaassa kopissa harjoitellessa, paa oli aivan taynna tietoa ja vasyttaa sikana. Mutta huomenna skarppina, hyvin nukkuneena ja muistiinpanot lukeneena... Joo varmaan...

Big thunder mountainissa on siis joko 4 tai 5 paivaa koulutusta, kun lahes kaikissa muissa laitteissa on koulutuusta hadin tuskin 3 paivaa... Kertoo varmaan jotain laitteen koosta, turvallisuusjuttujen maarasta ja vaarallisuudesta! Toivon todella, etta lapaisen check-outin huomenna, silla en todellakaan halua palata viela Suomeen. Vaihtaisin kylla miellani tyopaikkaa, mutta haluan myos nayttaa pystyvani tahan. Vaikeassa laitteessa tyoskentely on niin paljon antoisampaa, kielitaito karttuu vakisinkin, ja onhan meilla kylla tosi mukava tiimikin! Suuri osa on ranskalaisia, paljon on myos italialaisia, ja kaikki puhuvat todella hyvaa ranskaa. Kiva siella sitten solkottaa kankeroranskaa. Mutta ainakin yritan. Kovasti.

Big thunder mountainissa eli BTM:ssa on kaksi asemaa, viisi junaa ja tyontekijoita todella paljon. Junassa on viisi vaunua, vaunuissa kolme penkkirivia. Kullekin riville mahtuu kaksi aikuista, tai kaksi aikuista ja yksi lapsi. Lisaksi laitteessamme on fastpass-, baby switch- ja easy access-mahdollisuudet. Nama eivat ole mitaan vaikeita juttuja, mutta silti asioita, jotka pitaa hallita. Junat ajetaan aamulla garagesta ensin yhdelle asemalle, ja paivan mittaan kun asiakkaita tulee lisaa, lisataan junien maaraa. Illalla junat ajetaan takaisin garageen. Ah tata ihanaa ranska-englanti-sekasotkua...

Tyota tai oikeastaan kouluttamista hankaloittaa laitteessa kaytettavat koodit. Kuulutuksissahan ei tietenkaan kailoteta, etta moooi, taalla on tulipalo, tai heeei, tuolla on kadonnut lapsi. Kaytetaan koodeja, joita on aikamoinen lista. Yleisin lienee 101 (joka jostain syysta sanotaan englanniksi toisin kuin muut koodit, one ou one), joka tarkoittaa, ettta laite on suljettu jostain syysta. Syita voi olla useita: kolari, tulipalo, epailyttava laukku, tappelu, tekninen vika, ihmisia raiteilla... 101 aiheuttaa yleensa evakuointitilanteen, laitteen sulkemisen vahintaan tunniksi ja uusien tarkistus- ja testauskierrosten teon... Toisaalta, saapahan hetken olla ilman vieraita...