Oliko mummolle tulossa kylään lapsenlapsia, joille kupliva värjätty sokeriliemi maistuisi? Oliko mummo kenties jo unohtanut miltä lapsuuden herkku Jaffa maistui? (Miksei siis ostanut Hartwallin aitoa Jaffaa vaan monikansallisen kolajätin Fantaa?) Oliko vaari sairastunut, eihän vaari koskaan sairastu, mutta kun sairastuu, niin jaffallahan sitä paranee? Oliko mummo kauhistunut lukemastaan lisäainekeskustelusta niin, että päätti ostaa lisäaineetonta tuotetta vain osoittaakseen, että kyllä sokeri on paras makeutusaine. Entä mahtaako mummi tietää, että limonadi on oivallinen puhdistusaine tekohampaille?
Takapihamme on taas mullistunut kovin. Routa repii pihaa kahtia. Puolet pihasta nousee monta kymmentä senttiä korkeammalle, ja väliin muodostuu melkoisen raadollisen näköinen syvänne. Paikkailivat vahinkoja viimekin keväänä, mutta ongelma taitaa piillä syvemmällä. En muista, että routavahinkoja olisi tässä pihassa ollut vielä kaksi vuotta sitten. Jos sama meno jatkuu, roskakatos keikkaa naapurin pihan puolelle hetkellä minä hyvänsä, ja pihan autot vajoavat maan uumeniin.
Voiko iloisempaa veikkosta ollakaan? Kymmensenttinen, pieni punainen Buddha-patsas. Koko pitkän, kylmän, lumisen talven se on seissyt välillä hangessa, välillä mattotelineellä. Joku sen on sinne hyljännyt. Se tuskin jäi keneltäkään huomaamatta, punainen kun loistaa hyvin vitivalkoseilla, mutta se ei siltikään kelvannut kenellekään. Minä kävin pelastamassa sen pihalta. Se on ihan märkä, no yllättäen, joten saa kuivua rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti