Teknologian merkitys

Saksassa jouduin elämään huikeat kolme viikkoa ilman henkilökohtaista verkkopäätettä aka läppäriäni, sillä siitä hajosi kovalevy, ei emolevy, kuten paikallisessa tietokoneliikkeessa epäilivät. Kuten Saksan blogistani voi nyt jälkikäteen lukea, se olikin yllättävän mukavaa aika se koneettomuus. Päivisin riitti paljon tekemistä, ja illatkin sain joten kuten kituutettua yksin kämpälläni. Koulujutut, sähköpostit yms. hoidin joko koulun atk-luokassa tai kavereiden koneita hyödyntäen. Yhteydenpito Suomeen onnistui tekstareiden ja sähköpostein - siis ilman Facebookia...

Koko kesää en kuitenkaan ilman nettiä suostuisi olemaan. Eikä se mikään vaihtoehto olekaan. Aina voi käydä nettikahviloissa yms. Oma kone on kuitenkin aina oma kone. Olen siksi yrittänytkin pohtia, otanko läppärin mukaan Ranskaan vai en. Olin jo päätymässä siihen, että kone saisi jäädä Suomeen, sillä luin jostain, että netin saaminen Disney-asuntolaan on aika lailla työn takana ellei jopa mahdotonta. Pelkällä koneella en tee mitään ilman nettiä. Ja 3 kuukautta on kuitenkin aika lyhyt aika. Toivoa sopii, että tekemistä riittää nytkin niin paljon, ettei konetta ehdi koko ajan kaivata. Mutta jos netin saaminen olisi hyvin tai edes melko helppoa, niin ottaisin enemmän kuin mielläni koneen mukaan. Blogin päivittäminen, kuvien jakaminen ja yhteydenpito poikaystävään helpottuisivat siten huomattavasti.

Mutta ennen kaikkea nettiä kaipaisin itseäni varten. Olen tottunut ottamaan kaikesta selvää ensin netin kautta ja sitten vasta menemään paikan päälle. Niin karttojen tutkiminen, yökerhon valinta kuin matkojen osto on mielestäni niin paljon kätevämpää etukäteen netistä kuin tuhlata kallista aikaa siihen, että paikan päällä pähkäilee, että mihinkäs päin tältä metroasemalta pitikään lähteä. Kai sitä kuitenkin pärjää tarpeen tullen ihan perinteisten karttojen avulla ja tyhmien turistikysymysten avulla.

Uuden kameran voisin kuitenkin ostaa. Entinen on rippilahjaksi saatu, edelleen ihan hyvä Olympus, mutta siinä on aivan liian pieni muistikapasiteetti. Uuden muistikortin osto ei poista kapasiteettiongelmaa, sillä kamera on jo niin vanha, ettei se tunnista uusia, yhä tilavampia kortteja. Lisäksi vanha kamerani on iso ja kömpelö, enkä jaksa kantaa sitä ihan joka paikkaan mukanani. Käytän sitä vain, kun tiedän, että on jotain kuvaamisen arvoista tiedossa. Ranskassa sitä taatusti olisi.

Kännykkää tuskin lähden ostamaan uusiksi, sillä nykyinen on kivan kokoinen ja värinen. Ei mikään teknologian huippu, eikä siinä tietenkään ole ranskan- eikä saksankielistä tekstinsyöttöä. Oli nimittäin äärimmäisen kätevää Saksassa ollessa, että (kaikesta rumuudestaan ja vanhanaikaisuudestaan huolimatta) vanha Nokialaiseni osasi kirjoittaa saksaa. Ehkäpä sama kapula (3510i) saa toimia apupuhelimena tänäkin kesänä? Ranskalaisen kännykkäliittymän (prepaidinkin) hankkiminen kuulostaa ennakkopuheiden mukaan aika haastavalta, mutta mikäpä siellä nyt olisikaan liian helppoa.

Tämä ei ole mitään huipputeknologiaa, vaan Berliinin Sony Centerin lasikatto sisältä päin kuvattuna.