Patonkia ja byrokratiaa?

Kun asiaa pohtii, niin Ranska aiheuttaa monenlaisia mielikuvia. Ensimmäiseksi monelle tulee varmasti mieleen Pariisi Eiffel-torneineen ja café au laita juovat patonginmussuttajat. Ranska on kuitenkin myös paljon muuta. Hyvän musiikin ja mielenkiintoisten elokuvien kotimaa. Shampanjan ja konjakin kotimaa. Laatusinapin ja huippugastronomian kotimaa. Hovietiketin ja Napoleonin kotimaa.

Kun Ranskaa ja ranskalaisia pohtii vielä hetken pidempään, rupeaa pintaan nousemaan sellaisia ei-niin-iloisia asioita kuin tiukka hiararkia, joustamaton byrokratia ja loputon ylimielisyys.

"Oppilaat jaetaan jo varhain menestyjiin ja epäonnistujiin", kirjoittaa Sara Pietarinen tekstissään ranskalaisen ja suomalaisen koulutussysteemien eroista (Savoir-vivre). Koulutus (onko käynyt "hienoja" kouluja vai jotain ihan tavallisia) määrää jokaiselle oman paikan yhteiskunnan hierarkiassa, ja sen mukaan sitten eletään hautaan asti. Useimmiten perheen varallisuus vaikuttaa siihen, millaiseen kouluun nuoriso laitetaan. Hierarkia näkyy myös teittelysäännöissä: ylempiarvoisempaa teititellään iästä ja sukupuolesta huolimatta. Luin joskus eräästä ylempiarvoisesta ranskalaisherrasta (liekö ollut joku aikaisempi presidentti), jonka mielestä teitittely oli niin tärkeää, että hän teititteli jopa omaa vaimoaansa. Suomalaisen mielestä teitittelysäännöt voivat olla turhankin monimutkaisia, mutta tärkein ohjenuora on teititellä aina ylempiarvoisempaa JA jos ei tiedä, pitäisikö sinutella vai teititellä, niin jälkimmäinen on aina varmempi vaihtoehto...

"Koulujärjestelmää leimaa kurinalaisuus", jatkaa Pietarinen. Suomessa taas ollaan ranskalaisiin verrattuna yllättävänkin luovia, mitä tulee opiskeluun. Ranskalainen yhteiskunta perustuukin sille periaatteelle, että "näin tämä on ennenkin hoidettu". Asiat eivät siis nopeasti muutu, ja muutoksia suorastaan pelätään. Byrokratian hitaus johtuu osittain juuri siitä, ettei järjestelmiä ole haluttu lähteä uudistamaan nykyaikaisiksi. Lisäksi byrokratiaan aiheuttaa kitkaa yhteiskunnan hierarkisuus: tavallinen tiskivirkailija ei voi hoitaa vähäisintäkään toimitusta, vaan kaikkeen pitää pyytää lupa pomolta. Siksi virkailijat usein jättävät tehtävät mieluummin tekemättä, ilmoittavat vain suoraan että No can do, kuin jaksaisivat lähteä hoitamaan asiaa pomon kanssa. Eivät ilmeisesti ole kuulleet sellaisesta sanasta kuin delegointi...

Virkailjoiden nuiva asiakaspalvelu selittyy siis osittain heidän ankeilla pomo-alainen-suhteillaan, mutta on taustalla ihan oikeaa ylimielisyyttäkin. Ranskalainen uskoo ihan oikeasti, että mitä ilkeämmin johonkin vastaa, sitä parempi. Kiltteys on ranskalaisten mielestä naiivia. Vasta paremman tutustumisen jälkeen on mahdollista saada kilttejä vastauksia ja jopa hymyä. Onneksi täällä Suomessa on tottunut jonkinlaiseen kanssaihmisten viileyteen ja siihen, ettei kaikkien tuntemattomien kanssa tarvitse ylintä ystävää ollakaan.

Fakta tuntuu kuitenkin olevan, että ranskalaiset osaavat halutessaan olla maailman kohteliaimpia ja huomaavaisempia ihmisiä. Emmehän turhaan opettele kaikenmaailman koukeroisia korulauseita ranskan tunneilla. Aloite lähtee kuitenkin heiltä, eikä tällaisella ulkomaan non-francophone-pellellä ole paljon mahdollisuutta vaikuttaa asiaan muuten kuin yrittämällä ymmärtää. Ehkä ajan kanssa sitten.