Vierailukohteet oli etukäteen sovitut, mutta myös vapaa-ajalle oli varattuna oma aikansa. Kaikille pienoisena yllätyksenä tullut väsymys kuitenkin esti perinpohjaisen tutustumisen Brysseliin ja Luxembourgiin. Päivät kaikkine vierailuineen ja matkoineen olivat pitkiä mutta sitäkin antoisampia. Onneksi hotellit olivat kuitenkin mukavat. Pientä epäystävällistä, (ranskalaistyyppistä?), asiakaspalvelua oli paikoin havattavissa. Meitä ei esimerkiksi jaksettu palvella hotellin baarissa. Lisäksi Luxembourgissa kassaneiti oli menettää hermonsa, kun ei tarpeeksi nopeasti hoitanut kassa-asioimistaan. Ranskan kuuleminen ja näkeminen kylteissä ilahdutti kovasti - ensimmäinen kertani ranskankielisessä kaupungissa!
Päävierailukohteemme oli Euroopan parlamentti. Sieltä jo samana iltapäivänä bussilla kiiruhdimme kuuntelemaan luentoa Naton päämajalle. Kahden brysseliläisen hotelliyön jälkeen matkasimme sitten aamujunalla Luxembourgiin. Matkalla oli enimmäkseen maaseutua, mitä olinkin odottanut näkeväni. Harmaa keli ei kuitenkaan ollut seudulle eduksi. Luxembourgissa meitä odotti luxustasoinen hotelli, jonne ehdimme hätäisesti jättää vain tavarat, sillä meitä odotettiin jo Euroopan tuomioistuimella.
Luxembourgissa vietimme kaksi päivää tuomioistuimen vieraana (suurin osa matkalaisista oli juuri oikeustieteiden opiskelijoita, ja heitä paikka kiinnosti varmasti enemmän kuin minua). Tutustuimme kuitenkin myös talon kääntäjiin sekä kuuntelimme erään istunnon, jossa oli suomenkielinen tulkkaus. Tulkkauksen kuuntelu oli omasta ammatillisesta näkökulmastani katsoen erittäin tervetullut kokemus. Tuomioistuimessa on, yhtenä viimeisistä isoista organisaatioista, työkielenä ranska. Sinne ei pääse siis edes harjoitteluun, jos ei osaa ranskaa välttävästi. Kielivaatimus karsii siis aika ison joukon suomalaista oikeustieteen osaajia...
Luxembourg oli kaupunkina mielenkiintoinen tuttavuus. Se ei omasta valtion statuksestaan huolimatta ainakaan arkielämässä pahemmin erottunut saksalaisesta, ranskalaisesta tai belgialaisesta kulttuurista. Valtakielenä sielläkin oli, kuten Brysselissä, ranska ja sillä pärjäsi hyvin. Englantia taisimme kuitenkin enimmäkseen käyttää, sitäkin kun niin harvoin pääsen harjoittamaan koti-Suomessa. Vain ravintoloissa minäkin taisin solkottaa enimmäkseen ranskaa, sillä jo ranskankielisten ruokalistojen takia se tuntui tilanteessa luontevammalta.
Niin Belgian kuin Luxembourgin puolella puhuttiin myös maiden omia kieliä, flaamia ja Lëtzebuergeschia. Ne muistuttivat kuitenkin niin erehdyttävästi saksaa, etteivät juurikaan päätäni vaivanneet. Yhden illan taisimme piruuttamme katsoa flaaminkielistä leffaakin hotellihuoneessa. Luxembourgin kieli tosin kuulosti melko vängältä. Kaikki kuitenkin puhuivat hyvin sujuvasti ranskaa ja englantiakin - varsinaisia kieli-ihmisiä nuo luxembourgilaiset! Tilastojen mukaan lähes puolet Luxembourgissa asuvista onkin maahanmuuttajia... Suunnitelmissa oli kavereiden kanssa käydä ranskankielisessä teatteriesityksessä Luxembourgissa, mutta pitkä päivä rasitteenamme oli suunnitelmasta pakko luopua. Olisihan haaskausta mennä saliin vain torkkumaan...Aikanaan tuli myös lä
hdön aika. Aamuviideltä hyppäsimme tilausbussiin ja huristimme kolmisen tuntia motaria Saksan puolelle Frankfurtin lentokentälle. Olin ajatellut, että pieni "etelän" matka Keski-Eurooppaan piristäisi pimeää ja sateista syksyä, mutta eivät ne säät kovin kummoiset olleet reissullamme. Vasta Frankfurtiin saapuessamme aurinko alkoi helottaa niin, että teki mieli jäädä koneesta pois. Kentällä oli muutenkin niin kotoisa olo, sillä saksaa kuuli joka paikassa ja kioskissa oli myynnissä tuttua Life-omenalimpparia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti