Saksaan vaihtoon lähtiessäni kävin kuuntelemassa luennon kulttuurishokista. Shokki on kuulemma sitä syvempi mitä erilaisemmat lähtö- ja kohdekulttuuri ovat. Tämä oli jo entuudessaan tiedossa ja ihan ymmärrettävää. Luennon perusteella osasin siis varautua siihen, että jossain vaiheessa vaihtoa tulisi olemaan sellainen olo, että kaikki kaatuu niskaan ja kaikki ärsyttää. Sellaista ei kuitenkaan tullut. Ainakaan kovin vakavana eikä varsinkaan niin, että se olisi jotenkin johtunut siitä, etten ollut kotona. Ärsytti muuten vaan, ihan normaalia siis. Paluukulttuurishokki-käsite oli minulle kuitenkin vieraampi.
Paluukulttuurishokki oli Saksasta palatessani paljon pahempi kuin sinne mennessä. Saksalainen kulttuuri eivätkä ihmiset juurikaan eroa suomalaisista, joten tunsin oloni hyvin kotoisaksi. Kesän aikana tapahtunut ero silloisesta poikaystävästäni aiheutti kuitenkin sen, että takastulo Suomeen oli kaikkea muuta kuin odotettu. Olin alkanut viihtymään Berliinin ilmapiirissä, saanut sieltä kavereita ja kesä oli vielä parhaimmillaan. Suomessa odotti vain koulun alku kandiseminaareineen, pimenevät päivät sekä riitapesäke. Lisäksi suomen kielen kuuleminen ympärillä ärsytti minua suunnattomasti ensimmäisten parin viikon aikana. Se, ettei voinut enää huudella suomeksi mitä sattuu, ärsytti sekä aiheutti jopa pienen tapahtumaketjun, jonka seurauksena olen nyt erittäin onnellisessa parisuhteessa.
Tänä kesänä ei toivottavasti tapahdu mitään noin dramaattista suhderintamalla, mutta kielen kanssa tulee kuitenkin olemaan joka tapauksessa kestämistä. Ensiksi on opittava elämään ympäristössä, jossa ei kaikkea ymmärrä, ja sitten kesän lopuksi pitää taas asennoitua siihen, että ymmärtää sellaistakin mitä ei haluaisi kuulla.
Ranska on muutenkin varmasti erilainen kokemus kuin Saksa. Ainakin minulle, sillä jo heikompi kielitaito asettaa haasteita. Jaksan kuitenkin luottaa siihen, ettei suurempia kulttuurellisia yllätyksiä ole tiedossa. Ja paljonhan jo säästää hermoja, kun pitää ennakkokäsitykset alhaisina, aistit hereillä eikä oleta yhtään mitään, vaan ottaa asioista ihan oikeasti selvää. Ja tyhmiäkin valintoja ja kysymyksiäkin saa tehdä!
Varsovan Kulttuurin ja tieteen palatsi kesällä 2009. Teimme pienen ekskursion kavereiden kesken Puolaan, ja oli pieni shokki törmätä näin korkeaan rakennukseen heti asemalta ulos päästyämme.
Tää oli hyvä tietää! Lueskelin tuota sun vaihtoblogia Saksa-ajoilta, ja mä luulen, että tulen kysymään sulta tulevaisuudessa monista asioista, tuntuu nimittäin että oot kokenut sen mitä mä tulen kokemaan.. Varsinkin tuo paluukulttuurishokki pelottaa; mulla ei tällä hetkellä ole paljoa kavereita, ja jos käy niin, että Saksasta saan kavereita, voi kotiinpaluu olla hyvin vähän odotettu... Parisuhteenkin tulevaisuus vähän pelottaa, neljä kuukautta on kuitenkin pitkä aika, eikä tällä hetkellä elo ole niin tasaista kuin voisi olla.
VastaaPoistaAnteeksi tää avautuminen, mutta kun ottaa huomioon, että olen itsekin luultavasti lähitulevaisuudessa (ehkä jo kesällä 2012) menossa tai ainakin hakemassa töihin Pariisin Disney Landiin, niin jotenkin suhun on helppo samaistua! :)
On vain hienoa, jos voin olla avuksi. Saksa on aina lähellä sydäntäni, ja vaihtoasiat vielä aika kirkkaasti mielessä, vaikka itse vaihdosta onkin kohta jo kaksi vuotta. Vastailen mielelläni kaikenlaisiin kysymyksiin :)
VastaaPoista