Henkistä valmentautumista II

Jatketaan itsetutkiskelulinjalla...

Vaikka pitempiaikainen ulkomailla oleskelu ei ole minulle uutta puuhaa, pelottaa Ranskaan lähtö ihan hitsun verran. Itsetuntoani suojellakseni lähden matkaan seuraavanlaisin mantroin:

• Olet ensisijaisesti menossa töihin, et lomalle, joten unohda muu.
• Voit tulla Ranskaan myöhemminkin, älä siis stressaa matkailusta.
• Tutustu kuitenkin Pariisiin vapaapäivinäsi. Nauti myös yksinmatkustelusta.
• Älä tuhlaa arvokkaita vapaapäiviä joutenoloon, paitsi jos tilanne sitä vaatii. Tekemättömyyskin on ihan ok.
• Nuku aina kun ehdit, äläkä stressaa ruoasta. Huolehdi itsestäsi.
• Kaksi kuukautta on oikeasti aika lyhyt aika. Vähän kuin opiskelijan pitkä joululoma. Sen ajan nyt seisoo vaikka seipäännokassa.
• Et osaa kieltä täydellisesti, mutta opit joka päivä jotain uutta. Iloitse siitäkin vähästä, mitä osaat.
• Monet asiat ovat vaikeita ja hankalia, mutta olet luultavasti jo kokeneempi hoitamaan asioitasi kuin monet kollegasi. Auta muita tarvittaessa.
• Työpäivästä selviämiseen auttavat hyvät työkaverit: tule toimeen kaikkien kanssa - myös pomojen.
• Älä epäröi pyytää apua: Ranska on byrokratia isolla B:llä. Selvitä epäselvät asiat.
• Lue ohjeet/sopimukset tarkkaan, mielellään sanakirjan avulla ja kirjaa asiat muistiin.
• Et asu loistohotellissa etkä voi aina syödä, miten itse haluat, mutta mitä sitten? Ei aina tarvitse elää niin leveästi.
• Asiakkaat ovat asiakkaita; älä ota mitään henkilökohtaisesti.
• Ketään ei kiinnosta, oletko Suomesta: ranskalaiselle olet aksentilla heikkoa ranskaa mongertava moukka.
• Älä huolehdi gradusta, se odottaa sinua kyllä syksyllä.
• Keskity olennaiseen, pyri nauttimaan päivistä sellaisina kuin ne ovat. Reissun jälkeen arvostat varmasti jokaista kohtaamaasi kokemusta, niin hyvässä kuin pahassa.
• Kesällä on kuuma, muista juoda tarpeeksi. Turha sitten valittaa, että Suomessa kesällä on kylmä.
• Tämä on vain yksi vaihe elämässäsi, ja pian se onkin jo ohi. Voit onnitella itseästi hyvin tehdystä työstä ja taatusti erilaisesta kokemuksesta.

En ole toistaiseksi kokenut mitään voimakkaampaa tunnetta kuin se, kun palaa ulkomailta takaisin Suomeen. Reissun ei tarvitse olla pitkäkään, kun kotimaa tuntuu yhtäkkiä niin erilaiselta mutta samanaikaisesti juuri niin samalta kuin miltä muistikuvissa. Aivan kuin aika ei olisi kulkenut Suomessa yhtään, mutta toisaalta niin moni asia on muuttunut ja mennyt eteenpäin.

Toivon ja uskon hartaasti, että tulen viihtymään Ranskassa, mutta jostain syystä minun on rohkaistava itseäni lähtöön sillä tiedolla, että kotiinpalaaminen on ihanaa. Mutta ei se sitä ainakaan Saksasta palatessa ollut, mikä vain monimutkaistaa tuntemuksiani...

Erityisesti jään kaipaamaan tänä kesänä Suomesta vesimelonin taimiani, jotka ovat juuri alkaneet kukkia!