Satumaista elämää V

Tämä satu kertoo olosuhteiden äkillisestä muuttumisesta.

Mikään ei ole ikuista

Asuipa kerran kaukaisessa maassa nuori, komea talonpoika. Poika oli kovin ihastunut maata hallitsevan kuninkaan tyttäreen mutta oli liian köyhä naimaan oikeaa prinsessaa. Eräänä päivänä prinsessaa ajatellessaan poika ajatui vanhan noidan majalle. -Miksi noin apeana? kumaraselkäinen ja ryppynaamainen noita kysyi. Pojan kerrottua ihastuksestaan noita teki pojalle ehdotuksen, josta oli vaikea kieltäytyä. -Annan sinulle niin paljon rahaa kuin vain tarvitset, jos vain tulet joka aamu kukon laulun aikaan luokseni rahoja hakemaan ja autat minua kotiaskareissani.

Poika teki työtä käskettyä, ja hänen omaisuutensa alkoi hiljalleen kertyä. Pian prinsessakin sai kuulla nopeasti rikastuvasta, komeasta talonpojasta, ja halusi tutustua tähän paremmin. Vain aikaiset herätykset ja se, että poika viipyi poissa koko päivän, kummastutti prinsessaa. Tasainen rahan tulo oli kuitenkin hyvä asia ja olipa poika muutoinkin prinssessan mieleen, joten pian suunniteltiinkin jo häitä.

Vuosia häiden jälkeen vanha noita kuoli, ja tämän loitsimat rahat katosivat kuin tuhka tuuleen. Noidan voimien ehdyttyä poika oli jälleen aivan tavallinen köyhä talonpoika. Rahojen häviämisestä huolimatta prinsessa ei kuitenkaan lakannut rakastamasta poikaa, sillä nyt pojan ei enää tarvinnut nousta aikaisin tekemään töitä noidalle.