Kuukausi ehti vierahtaa ennen kuin aika, voimat ja mielenkiinto antoivat periksi lahtea katselemaan hieman lahikatujen maisemia. Asuntolani sijatsee pienessa kylanomaisessa omakotitalojen tayteisessa Serris-nimisessa kaupinginosassa. Talot ovat melko pienia, mutta pihat valilla erittain korsteellisia ja kaikesta huokuu, etta taalla ei kovin pienilla vuosituloiloilla elella. Loytyi tuolta hieman vanhempaakin talokantaa, jonkinlainen maatila, joka tosin oli jo pahasti rapautunut. Pienena yllatyksena vastaan tuli pieni Chateau de l'eau, eli vesitornintapainen, joka naytti suorittavan enaa lahinna muistomerkin asemaa. Ja koska sattui olemaan sunnuntai, olin vahalla joutua kirkkoon, jonka edustalla pappispukuun pukeutunut herra saatteli kirkkokansaa sisalle. Kirkoksi en olisi muutoin sita rakennusta arvannut...
Kaiken kaikkiaan taalla on erittain kaunista, ellen sanoisi idyllista. Punatiilikattoja, lukemattomia erilaisia kasveja aina banaanipuusta koivuun, pienia kukkien tayttamia takapihoja, kadun varteen parkkeerattuja autoja... Mutta hiljaista taalla on, enka siksi oikein tunne tata kodikseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti