Olin guest flow'ssa tanaan, eli sain tyopaivani lopuksi "kunnian" lahtea vahtimaan paraatia. Luulen, etta koska olin ensikertalainen, minut nakitettiin kadunvarren vahtimisen sijaan vahtimaan yhta nurmialuetta. Piti vain katsoa, etteivat ihmiset hyppineet nurmelle seuraamaan paraatia. Siinapa tonotin sitten lahes pari tuntia. Itse paraatin olin nahnyt jo kerran aiemminL joten tylsaahan se oli. Mutta kylla se aina Btm:ssa tyoskentelyn voittaa...
Flunssa on kutakuinkin taltutettu, hieman on viela karheutta kurkussa. Muutama paiva meni finrexin ja buranan voimalla, nukuin minka ehdin ja tsemppasin kovasti toissa. Nyt ei ole enaa lampoia, mutta vasymys alkaa kasvaa lahes sietamattomaksi. Meinasi hermo menna tanaan asiakkaisiin, kun ei tuntunut loytyvan yhteista kielta ja heilla oli selkeasti eri mielipide sijoittumisestaan junaan kuin minulla. Jotenkin se sitten lutviutui, kun muut castit tulivat auttamaan, mina vain levittelin kasiani ja kiroilin mielessani. Akkia tilanne kuitenkin sitten aina rauhoittuu, voi vetaa taas hymyn naamalle, madaltaa aantaan ja ryhmittaa uuden junallisen asiakkaita.
Huomaa kuitenkin, kuinka jatkuvasti toistuvat kysymykset ja asiakkaiden hitaus alkavat hiljalleen rassaamaan. Voi olla, etta asiakaspalvelu ei ole vahvin alueeni, vaikka hymyilenkin leveasti ja yritan aina auttaa parhaani mukaan. Alan myos jotenkin ymmartaa ranskalaisten kuuluisaa asiakaspalvelualttiutta... Vahemmastakin menee hermo ja into palvella, kun sasiakkaat nyt ovat mita ovat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti