Big thunder mountain

Apua.

Tanaan alkoi koulutukseni laitteemme vaikeimpaan positioon eli tyopisteeseen. Tyopisteita on yhteensa jotain 8, joita kierretaan ja kierroksen paatteeksi paasee tauolle. Positiot on jaettu kahteen kierrokseen, kahden juna-aseman mukaan. On vastaanottotyolaisia, ihmisten penkkiin jakajoita, junan vastaanottajaa ja lahettajaa, taukolistan yllapitajaa seka La Tour. La tour eli ingenieur valvoo laitteen ja junien toimintaa miljoonan videoruudun ja tsiljoonan napin konsolin aarella, vastailee puhelimeen, on kaiken keskipopisteena. Oudointa ja ahdistavinta tassa on se, etta kahta samaan aikaan aloittanutta tyttoa ei koulutettu La Touriin... Toinen naista tytoista suoritti eilen hyvaksytysti check-outinsa, joka siis maarittaa sen, saako jaada toihin laitteelle vai ei. Toinen tytoista, suomalainen, ei saanut testiaan lapi... Toivon niin hartaasti, etta hanelle tarjotaan puistosta jotain muuta tyota. Casting on kuitenkin kuulemma tana vuonna jo aika pitkalti tehty, joten huonolta nayttaa.

Huomenna on toinen paiva La tour-koulutustani, ja sen jalkeen on koe. Lahes koko paiva meni tanaan ahtaassa kopissa harjoitellessa, paa oli aivan taynna tietoa ja vasyttaa sikana. Mutta huomenna skarppina, hyvin nukkuneena ja muistiinpanot lukeneena... Joo varmaan...

Big thunder mountainissa on siis joko 4 tai 5 paivaa koulutusta, kun lahes kaikissa muissa laitteissa on koulutuusta hadin tuskin 3 paivaa... Kertoo varmaan jotain laitteen koosta, turvallisuusjuttujen maarasta ja vaarallisuudesta! Toivon todella, etta lapaisen check-outin huomenna, silla en todellakaan halua palata viela Suomeen. Vaihtaisin kylla miellani tyopaikkaa, mutta haluan myos nayttaa pystyvani tahan. Vaikeassa laitteessa tyoskentely on niin paljon antoisampaa, kielitaito karttuu vakisinkin, ja onhan meilla kylla tosi mukava tiimikin! Suuri osa on ranskalaisia, paljon on myos italialaisia, ja kaikki puhuvat todella hyvaa ranskaa. Kiva siella sitten solkottaa kankeroranskaa. Mutta ainakin yritan. Kovasti.

Big thunder mountainissa eli BTM:ssa on kaksi asemaa, viisi junaa ja tyontekijoita todella paljon. Junassa on viisi vaunua, vaunuissa kolme penkkirivia. Kullekin riville mahtuu kaksi aikuista, tai kaksi aikuista ja yksi lapsi. Lisaksi laitteessamme on fastpass-, baby switch- ja easy access-mahdollisuudet. Nama eivat ole mitaan vaikeita juttuja, mutta silti asioita, jotka pitaa hallita. Junat ajetaan aamulla garagesta ensin yhdelle asemalle, ja paivan mittaan kun asiakkaita tulee lisaa, lisataan junien maaraa. Illalla junat ajetaan takaisin garageen. Ah tata ihanaa ranska-englanti-sekasotkua...

Tyota tai oikeastaan kouluttamista hankaloittaa laitteessa kaytettavat koodit. Kuulutuksissahan ei tietenkaan kailoteta, etta moooi, taalla on tulipalo, tai heeei, tuolla on kadonnut lapsi. Kaytetaan koodeja, joita on aikamoinen lista. Yleisin lienee 101 (joka jostain syysta sanotaan englanniksi toisin kuin muut koodit, one ou one), joka tarkoittaa, ettta laite on suljettu jostain syysta. Syita voi olla useita: kolari, tulipalo, epailyttava laukku, tappelu, tekninen vika, ihmisia raiteilla... 101 aiheuttaa yleensa evakuointitilanteen, laitteen sulkemisen vahintaan tunniksi ja uusien tarkistus- ja testauskierrosten teon... Toisaalta, saapahan hetken olla ilman vieraita...

Maistiaisia puistosta

Aamulla herasimme ukkosmyrskyyn, mutta se ei viela paljoa lampotiloja heilauttanut. Hiki on valunut solkenaan, ja varsinkin bussissa on erityisen tukalaa. Vetta juomalla parjaa aika hyvin. Disneylandin asiakkaat nayttavat aina punaisilta, hikisilta ja janoisilta tallaisen paivan jalkeen. Vaikea kuvitella, miten tuskaiselta lapsista tuntuu..

Tama paiva kului puistossa, aivan kuten toissapaivainenkin. Cast memberit voivat katevasti luikkia backsyagen kautta puistoihin, joten on mukava liikkua ja kayda laitteissa, kun ei ole mikaan kiire. Kiireen kanssa ei kannata Disneylandiin lahtea, silla monissa suosituimmissa laitteessa on lahes aina vahintaan 30, yleensa n. 50-60, jopa 90 minuutin jonotusaika. Jonottaminen ei ole kivaa, joten isoimpiin laitteisiin on olemassa fastpass-jarje

stelma, jossa asiakas kayda hakemassa lippuaan vastaan ilmaiseksi tietyn kellonajan, jolloin han paasee vaivaisen 5-10 minuutin jonottamisella sisaaan. Fastpassien huono puoli on se, etta vilkkaina paivina jonotusajat sijoittuvat vasta monien tuntien paahan fastpassin lunastamisesta. Toisaalta siina on se hyva puoli, etta sen valiajan voi tehda jotain muuta. Fastpasseja voi olla kullakin vain yksi kerrallaan, mita joidenkin asiakkaiden tuntuu olevan vaikea ymmartaa. Saa sitten selitella espanjaksi ja englanniksi, etta no, no, no possible.

Disneyland parkin ja studiosin laitteet eivat sinansa ole kovin erikoisia; on vuoristorataa, junia, kummtustaloja,leikkipaikkoja ja sen sellaisia. Disneyn magia syntyykin tarinoista ja tutuista hahmoista. Joka laitteella ja puiston alueella on oma tarinansa kerrottavana. En kuitenkaan usko, etta monikaan vieras valittaa muusta kuin siita, etta saa paan tai vatsan sekaisin vuoristoradassa... Joka tapauksessa meidan cast membereiden pitaa elaa tarinassa mukana.

Disneylandin tekee erityiseksi sen monet spektaakkelit, Disney-hahmojen vierailut ja paraatit. Tanaan kavimme katsomassa patkan Cinemagiquessa, toissapaivana oli upea esitys Animagiquessa. Esityksia naytetaan paivittain, joitain jopa monta kertaa paivassa. Ei tarvitse lahtea teatteriin Pariisiin, kun Disneylandissa on tanssia, laulua, filmeja, akrobatiaa... Kaikkea. Kaikesta huomaa myos, etta niin kulisseihin, aanimaailmaan, siisteyteen, erikoistehosteisiin on kaytetty todella paljon aikaa, vaivaa ja erityisesti rahaa. Itse en vain paljoa tykkaa muovisista kulisseista, mutta pienemmille lapsille ja varmasti monille aikuisillekin Disneyland on yhta satumaata. On hauskaa olla osa tata kaikkea, silla monet asiakkaat ovat aivan innoissaan ihan kaikesta, mita taalla nakee ja kuulee.

Asuntolani, Les Pleiades

Anteeksi nurinkurin oleva kuva... Ei ole helppoa taman puhelimen kanssa saataminen. Alimmainen kuva esittaa asuntoni keittion varustelua, joka on yllattavan erinomainen asuntoloiden yleiseen tasoon nahden. Astioita on kivasti kaikkia kolmet kappaleet, joten huoneen kaksi asukkia voivat kutsua joskus vaikka vieraankin tai jattaa joku paiva tiskaamatta!

Jannin seikka kuvassa on kuitenkin kulttuuriero erilaisten keittiovaliden tarvittavuudessa. Kuinka monessa suomalaisessa kodissa, asuntoloista puhumattakaan, on pastasihvilaa saatika raastinrautaa? Voisimme vetaa tasta jonkinlaisen yleistyksen ranskalaisten ruokailutottumuksista: pastaa syodaan usein ja onhan sen paalle kiva raastaa hieman juustoa. Vain pullonavaaja puuttuu!

Asuntola on aidoin ymparoity ja kellon ympari vartioitu. Vieraita saa kukin tuoda vain yhden kerrallaan, yovieraita ei olevinaan saisi olla. Portilla pitaa nayttaa vartijalle kulkukorttinsa paastakseen sisaan. Vuokra on 281 euroa kuussa, ja asun jaetussa yksiossa. Sangyt ovat ihanan leveat ja ihan mukavat. Kaikin puolin kiva asunto. Ainakaan meille ei oisin kuulu alamoloa asuntola-alueen takanurkassa sijatsevalta grilipaikalta. Eli rauhallista on.

Asuntoloiden reception sijaitsee aivan talomme vieressa, joten pystyn kayttamaan respan ilmaista langatonta verkkoa omassa huoneessani! Respasta voi ostaa myos ns. nettikortteja, puhelinkortteja, lainata siivous- tai pelivalineita, hengailla, surffailla netissa jne. Pesula on 24/7 auki, ja yksi pesukerta maksaa 4,3 euroa sisaltaen pesuaineen. Kuivausrummut ovat ilmaisia.

Alueella on 12 taloa, lentopallo- ja koripallokentta, pingispoytia ja paljon nurmikkoa ja puita. Vain uima-allas puuttuu!

PS. Taalla on vissiin nyt 34 astetta lamminta... Huoneessa on tunkkaista, kun ulkoilmakin vain seisoo. Huomenna kuulemma jo helpottaa, kun helteet paattyvat ukkosmyrskyyn.

Disneyland Paris resort aka DLPR

Selvitellaanpa hieman millaiseen paikkaan olen paassyt tai joutunut toihin. Disneyn maailmaan ja ideologiaan tutustuminen oli osa kolmipaivaista yleiskoulutusta.

Ensinnakin opimme sen, etta Walt Disneylla oli visio paikasta, jonne olisi helppo menna viettamaan aikaa omien lastensa kanssa. Syntyi Kalifornian Disneyland vuonna 55. Waltilla oli veli, Roi, joka oli enemman bisnessmiehia. Naiden veljesten yhteistyosta syntyi kansainvalinen miljardibisnes, jonka tuotteet ovat tunnettuja lahes kaikissa maailman kolkissa. Pariisiin perustettiin Disneyland lahes 20 vuotta sitten, vuonna 92. Puiston toinen osa, Walt Disney Studios perustettiin 2002. Lisaksi on Disney village.

Puistossamme noudatetaan seuraavia standardeja niiden jarjestyksen mukaan: turvallisuus, kohteliaisuus, spektaakkeli , tehokkuus ja vihreat arvot. Turvallisuus menee siis aina kaiken muun edelle, mutta esimerkiksi shown eli spektaakkelin yllapitaminen on-stagella on tarkeampaa kuin tehokkuus. Tama tarkoittaa kaytannossa sita, etta tyontekijoiden pitaa olla puiston alueisiin sopivissa tamineissa, ja jos haluavat siirtya toiselle alueelle, tulee heidan vaihtaa vaatteet... Vaatteiden pitaa olla myos ehdottoman siistit, puhtaat ja asiallisesti puettu. Tatuoinnit pitaa peittaa, raikeita meikkeja ja hiusvareja valttaa seka pitkat hiukset on hyva pitaa kiinni (turvallisuuden takia).

Yksi hyva periaate meille myos opetettiin: yksi onnellinen lapsi tarkoittaa yleensa kahta onnellista aikuista! Meille on painotettu, etta koska asiakkaat maksavat itsensa kipeaksi paastakseen puistoon, tulee heita kohdella kultahansikkain. Tai siis ei ihan, silla asiakkaisiin ei saa koskaan koskea. Mutta ymmarratte kai, etta vieraat, ei siis asiakkaat, ovat kuninkaita taalla...

Turvallisuuskoulutusta, -saantoja ja proseduureja on paljon, mika on ihan ymmarrettavaa kun paivan aikana vieraita saattaa olla 50.000 ja siihen viela paalle tuhannet cast memberit. Vieraiden turvallisuus menee luonnollisesti tyontekijoiden turvallisuus edelle.

J'ai visité Paris

Toisen vapaapaivan ohjelmassa oli kaynti keskustassa. Koska bussikortteihin, Navigoihimme, on ladattu zonet 4 ja 5, hankimme paivalipu, mobilikset, zoneille 1-3. Viikolla se maksaa vahan paalle 8 euroa, viikonloppuisin on mahdollista ostaa nuorililippuja (3,4 e). Hyppasimme junaan ja n. 45 min paasta pysahdyimme Les Hallesilla. Ylitimme Seinen Pont Neufin kohdalta, ja paatimme hypata joen rannassa odottelevaan jokiristeilyalukseen (13 e/ 1 tunti). Saa oli jo melko lammin ja puolipilvinen, joten oli todella mukavaa vain istua ja antaa oppaan selittaa, mita kaikkia upeita rakennuksia ydinkeskustassa on Seinen varrella.

Suunnitelmissa oli kiiveta Eiffel torniin, joten ostimme kioskista patongit ja mussutimme ne joen rannalla, luten monet muutkin turistit ja paikallisetkin. Kuljimme pienen junalla, ja maan alta noustuamme rautarouva oli aivan vieressa. Ikava kylla moni muukin oli loytanyt paikalle, olihan perjantai-iltapaiva jo pitkalla. Tiesimme jo etukateen, etta hissijonot olisivat pitkat, mutta talla kertaa myos portaisiin oli kohtuuttoman pitkan nakoinen jono. Eiffeltornissa kaynti jaakoon siis seuraavaan kertaan... Hissilla ylos paasy maksaa muuten joku 11 e ja portaat nuorilta joku 3,4 e!

Sitten kappailimme hetken Champ de Marsilla, joka ymparoi Eiffelia. Olimme sopineet suomalaisen kaverini, joka on vaihdossa Saksassa mutta vierailulla Pariisissa tana viiikonloppuna, etta tapaisimme. Han oli kaynyt musee d'armeessa, joten istahdimme hetkeksi taman valtavan armeijateemaisen museon liepeilla sijaitsevaan kahvilaravintolaan. Tilasin mojiton ja tarjoilija suositteli sita shampanjalla; sain siis Royal mojiton (10 e).

Lahdimme takaisin Val d'Europen suuntaan, silla emme olleet varmoja, milloin viimeiset junavuorot ajettaisiin. Kavi myos ilmi, etta rer-junien aikatauluja ei enaa julkaista lainkaan paperiversioina... Kummallista toimintaa valtiossa, jossa kaikki muu tuntuu olevan viela niin takapajuista... Junien aikataulut voi pantata asemien tauluilta tai netista. Joku alypuhelinsovellus voisi olla kiva...

Koska oli juhannusaatto, toisella Disneylandin asuntolalla suomalaiset viettivat ilmeisesti jonkinlaisia kekkereita. Ja niin ilmeisesti meidankin grillipaikalla. Itsellanihan oli tietty toita lauantaiaamuna, joten kuuliaisena painelin sankyyn jo puoliltaoin.

Arjen pienia ihanuuksia

Vapaapaivan voi viettaa kaymalla ostarilla. Kyseessa ei ole mika tahansa kioski vaan valtava kompleksi, jossa on kymmenia vaatekauppoja ja ravintoloita. Ulkomaisissa vaatekaupoissa viehattaa erityisesti kirkkaat varit ja uudet tuulet. Suomessa on ihan turha yrittaa saatua myydyksi mitaan muuta kuin mustaa tai tummansinista. Jostain syysta saan kuitenkin taallakin osakseni pitkia katseita, kun liikun ulkona kirkkaankeltaisessa takissani. Ostinpa sen seuraksi siis oranssin hameen Promod-nimisesta liikkeesta. Taalla on alennusmyynnit menossa, joten hame irtosi puoleen hintaan. Tullee kayttoon, kunhan saat lampenevat.

Paivalliseksi vasasin tanaan kanakastiketta. Suikalekanaa ei kaupoista loydy, mutta uudella veitsella fileet silpoutuivat akkia. Kaikkea muutakin yleispatevaa tavaraa tuli ostettua, saimmehan Disney-alennusta. Ihanaa on myos, etta taalla voi maksaa kaikkialla ihan vaan visa electronilla, kateista ei kulu muuhun kuin kahviautomaattiin.

Ranskalainen poskisuudelma...

... Ja muita huomioita ja ensivaikutelmia ranskalaisista.

Sain ensimmaiset ranskalaiset poskisuudelmat eilen. Puolituntemattomilta ja viela silloin tuntemattomilta ihmisilta. Poskisuudelmat eivat sinansa ole minulle mitaan uutta, silla Saksassakin niita muistaakseni jokunen vaihdettiin. Hauskoja tilanteita syntyy, kun lasnaolijat suukottelevat jonossa toisensa riippumatta siita, iketa jonon jatkeeksi loytyy. On outoa, jos samassa tilassa oleva yksi henkilo jatetaan huomioimatta. Ja siinahan sita tutustuu.

Kovasti ovat kiinnostuneita uusista naamoista. Ja suomalaisista. Onneksi meilla tuntuu olevan taalla ihan hyva maine, kuten Saksassakin. Olen saanut kertoa nimeni, kansallisuuteni, opiskeluni, asuntolani ja ikanikin moneen kertaa. Eras tumma herra uteli poikaystavastakin ensimmaisena paivana.

Paiva aloitetaan poskisuudelmin ja iloisin Bonjourein. Pitkin paivaa tervehditaan jo kertaalleen tervehdittyja iloisella Salut'lla. Paiva lopetetaan milloin millakin, mutta Bonne soiree tuntuu olevan suosittu, kun ei oikein ole varma, sattuuko milloin seuraavan kerran sama tyovuoro.

Lounaalla on aika levottomia puheita. Kai se on-stage nayttely sen verran kasaa paineita, jotka sitten purkaantuvat iloisina ja outoinakin lounaskeskusteluina. Mina olen toistaiseksi tyytynyt keskittymaan syomaan (rakastan noita ruokaloita, eika maksa paljon!), hymyilemaan ja hymisemaan mukana. Ruokalassa moikataan kaikki tutut, ja niita tuntuu nailla pidempaan Disneylla olevilla loytyvan.

Ensimmaisen vapaapaivan kunniaksi aion maata sangyn pohjalla kunnes paansarky loppuu. Sitten suuntaan Val d'Europissa sijaitsevaan jattimaiseen tavarataloon, silla sielta saa tanaan 10 % alennusta Disneyn kayntikorttia vilauttamalla!

Huomenna jos jaksaisi Eiffelia katsomaan... Tosin matkalippujen osto on aika hamaran peitossa. Parempi kai suunnata lippuluukulle automaattien sijaan.