Taiteiden tayteinen vapaapaiva

Ominaiseen tapaani nousin jo aikaisin aamulla (yhdeksan aikoihin, taalla se on aikaista iltavuorolaiselle!) ja aamupalan jalkeen suuntasin RERiin. Toteutin nyt suunnitelma B:n, jonka kehittelin siis viimeviikkoisen Versailles'n vierailun vaihtoehdoksi. Lisasin siihen viela pari vierailukohdetta, kun alkavat nuo vapaapaivat jo hieman vaheta...

Saavuin Chateau Rougen asemalle, josta oli opasteet Montmarten kukkulalle ja siella kokottavalle Sacre Caeurille. Nousu oli jyrkka, portaita monta, mutta maisemat sen arvoiset. Hetken jonotin kirkkoon sisaan, napsin maisemakuvia satojen muiden turistien tavoin ja siirryin viereiselle Place du Tertrelle. Montmartren kaupunginosa on ollut ja nayttaa yha olevan boheemin elaman, taiteilijoiden koti. Aukiolla oli ravintoloita, mutta mika hienointa, taiteilijoita myymassa JA ttekemassa taidettaan! Oli maisemamaalaria, silhuetinleikkaajaa ja muotokuvanpiirtajaa. Pienen taideteoksen saattoi ostaa itselleen kymmenella eurolla, isoimmista pyydettiin satoja euroja. Tuntuivat monet taitelijat hyvaksyvan luottokortitkin maksuvalineena...

Laskeuduin kukkulalta alas idyllisia pikkukujia pitkin aina maineikkaalle Boulevad de Clichylle asti, jossa minut yllatti eraan tietyn alan liikkeiden runsas tarjonta. Samaisella kadulla seisoo myos Moulin Rouge, josta nappasin vain nopean kuvan ennen kuin painuin viereiseen ruokakauppaan ostamaan lounasta. Salaattini ja kolmioleipani kanssa siirryimme metrolla Eiffel tornin kohdalle Seinen vastakkaiselle rannalle, Palais de Chaillot'lle, josta saa komeimmat kuvat Eiffelista.

Sitten suuntasinkin jo paivan varsinaista vierailukohta kohti eli Centre Pompidoulle. Museokeskuksen pihalla ja lahimaastossa oli monenlaista katutaiteilijaa. Aurinko hieman paistoi, joten jain itsekin hieman paistattelemaan ja ihmettelemaan pihalle. Ja kuin sattumalta, eras koomikko-miimikko-taikuri, mika lie, oli aloittamassa show'taan. Ihmisia kertyi ymparille yha enemman ja ukko todella oli hauska. Heitinpa sitten parieurosen vaivan palkaksi halle, kun tiesin, etten joutuisi kuitenkaan maksamaan sisaanpaasymaksua Pompidouhun.

Itse Pompidou-keskus on rakennuksena jo hieman poikkeava museo, se kun ei ole mikaan vuosisatojen takainen polyttynyt kivikasa, vaan kiiltelevaa lasia. Hauskinta rakennuksessa on se, etta liukuportaat on sijoitettu rakennuksen ulkopinnalle ja niin myos suurin osa putkista. Ideana on pitaa rakennuksen sisatilat mahdollisimman tyhjina itse taiteelle. Ja kyllahan sielta loytyikin ihmeteltavaa... Hieman eri meininki kuin Louvressa! Loytyi Picassoa, Matissea ja monta muuta kuuluisaa modernistia. Pongasimpa pari suomalaista suunnittelijaakin ja heidan tuolinsa.

Erikoistehosteiden Disney

Vapaapaivan aamulla ponkaisin aikaisin ylos ja suuntasin Studios-puistoon. Suunnitelmissa oli kayda katsomassa Moteurs... Actions stunt show spectacular -stunttishow ja ehdinkin paikalle juuri parahiksi. Valtavan kokoinen katettu katsomo oli jo lahes taynna ja silmien eteen kantautui iso lavastettu satamamaisema. Kolmen vartin aikana stunttiohjaajat esittelivat itsensa, tyotaan, lavalla porisi niin moottoripyoraa, rekkaa kuin stunttiautoja. Kaiken pyorittelyn, kuminpolttamisen, kuoleman uhmaamisen, kiihdyttelyn ja kauniin koreografian kruunasivat tietenkin nayttavat ja oikeasti lampoa antavat tuliefektit. Kuinka hieno duuni mahtaakaan olla ajaa kolme kertaa paivassa tulivallin lapi moottoripyoralla, palaa hetki ja odottaa etta palomiehet sammuttavat tulen vaatteiltasi?

Kohtuuttoman pitkasta jonosta huolimatta kavin myos "laitteessa" nimelta Studio tram tour, jossa istutaan junan kyydissa, kuunnellaan selostusta lavastajien yms tyosta ja katsellaan samalla oikeissa elokuvissa kaytettyja lavasteita, koristeita ja autoja. Yhdessa kohtaa rataa paastiin elamaan lavastemaailma oikein lahelta, kun maa alkaa olevinaan tarista ja juna sen mukana, viereiset oljytynnyrit syttyvat leimahtaen tuleen ja hetken paasta vettakin valuu tonnikaupalla aivan paidemme vieresta... Melkoisen vaikuttava kokemus, vaikka naen tasta lavastehassakasta nousevat lieksat paivittain tyomatkallani backstagella...

Eivathan nama mitaan hurjia, perinteisia huvipuistolaitteita ole, mutta Disney Studiosin idea lieneekin enemman esitella Disneyta itseaan ja sen leffoja. Samalla tarjotaan myos hieman elamyksia. Ja viela jotkut jaksavat valittaa paivalippujen hinnoista, kaikesta nakee ettei taalla ihan nappikauppaa pyoriteta...

Sivustaseuraaja

Tiimissamme on todella paljon nuoria, kauniita, komeita, hauskoja, huumorintajuisia, alykkaita ja menevia ihmisia. Menimme eilen illalla eraan yli 10-henkisen porukan kanssa ravintolaan illalla. Osanottajat olivat kaikki suurin piirtein ikaisiani, oli joukossa pari, jonka nimea en edes tiennyt. En voinut kieltaytya kutsusta, kun kerrankin jonnekin pyydetaan. Vasytti aivan kamalasti, ja flunssakin koetteli kovin (kylla, olen toista kertaa sairaana taalla ollessani, eilen ei meinannut tulla aamulla lahes ollenkaan).

Annoin itsestani varmastio hyvin hiljaisen kuvan, silla en pizzanmussuttamisen valissa enka jalkeen juuri puhua pukahtanut. Valilla naureskelin mukana muiden vitseille. Voisin syyttaa hiljaisuudestani vasymysta, kurkkukipua tai vaikka sita, etta istuin poydan paassa parin vahan minulle tuntemattoman tyypin vieressa tai etta en uskalla kayttaa ranskaa keskustelukielena. Mutta ei. Suurin syy siihen, etten juttele ihmisten kanssa vapaa-ajalla on luultavasti se, etta en vain jaksa tutustua uusiin ihmisiin... Niin kylmalta kuin se kuulostaakin, en vain jaksa kiinnostua ymparillani olevista ihmisista. Kuten jo asken luettelin, tyokaverini ovat kaikki erittain mukavia ja taatusti tutustumisen arvoisia, mutta jotenkin en vain jaksa nahda vaivaa... On kivempi vain seurata heita vieresta. Seurata poydassa iloisesti juttelevia, kauniita ihmisia. Onko silla loppujen lopuksi juurikaan valia, vaikka he pitaisivat minua vain hiljaisena ja ujona?

Valintojen Versailles

Viela junassa istuessanikaan en ollut aivan varma, paatyisinko suunnitelmaan A vai B. A-vaihtoehto oli Versailles, jonne taalta matkaa lahes pari tuntia (matkan varrella tiesin olevan RER C:n korjaustyomaa). Huonosta saaennusteesta johtuen B-vaihtoehto taas olisi ollut Sacre Caeur seka Centre Pompidou -kombinaatio. Onneksi menin alkuperaisen suunnitelman mukaan: uhkaavista pilvista huolimatta paiva oli todella kostean kuuma ja aurinkokin porotti. Vasta takaisin keskustaan palattuani roiskautti vetta ja isommalti: vetta satoi vartin sisaan aivan alyttomasti ja katu lainehti, kun vilkuilin Galeries Lafayetten ovilta ulos. Ostin siis aikani kuluksi, ja toki myos oivana matkapuistona, itselleni huivin kaupungin kuuluisimmasta ostoskeskuksesta, jonka katolla olin hetki aiemmin kaynyt ihailemassa kaupungin kattoja ja saapuvaa saderintamaa (ai etta kun vihaan naita isoja liikkeita, joista ei meinaa loytaa ulos!). Mutta takaisin Versailles'hin...

Kyseessa on oma itsenainen kaupunginosa kaupungintaloineen, asemineen, ravintoloineen.. Heti saavuttuani marssin lahimpaan kebab-ravintolaan ja otin donerin evaaksi. Sitten alkoi lahestyminen kohti linnaa ja sen loputonta puistoa altaineen, kukkaistutuksineen, muotoon leikattuine pensaineen ja sokkelokujineen. Aurinko alkoi kuumottaa toden teolla, mutta urheasti kiersin noin puolet puistosta. Puiston toiselle laidalle jaavat Trianonit ja Marie Antoinetten 'kesamokki' jaivat viela ainakin toistaiseksi nakematta, silla ei makeaa mahan taydelta (laiska olin).

En ollut ajatellut kayda linnan sisatiloissa, mutta koska sain tuhlattua vain reilun tunnin samoilemalla puistossa, olisi tuntunut oudolta vain lahtea takaisin. Ja koska tiesin linnan sisaanpaasyn olevan ilmainen alle 26-vuotiaille, kavin sitten kuitenkin kiertamassa linnan komeat salit lapi. Linna tuntui mielestani melko pienelta, tokihan kaikkiin tiloihin ei yleisolla ollut paasya... Huomautettakoon, etta Potsdamissa sijaitseva Park Sanssouci puistoineen ja linnoineen on rakennettu Versailles'ta esikuvana kayttaen. Nainpa Versailles ei sinansa ollut minulle mikaan uusi ja upea elamys. Esikuva on toki kopiotaan suurempi, ja sen historiakin on komeampi... Molemmissa saa kuitenkin mukavasti vietettya paivan, ja olihan tuollakin ihan reilusti vieraita...

Koeajossa Pirates of the Caribbean

Aamu alkoi kauniina ja aurinkoisena joskin hyvin tuulisena. Puistolle paastyamme sateli jo iloisesti. Lampoon luottaen olin lahtenyt liikenteeseen ilman pitkahihaista, joten ensi toikseni ostin Mikki Hiiri -koristellun neuleen backstagen ylijaamamyymalasta... Jee. Suunnitelmissa oli pyorahtaa muutamassa laitteessa vapaapaivan kunniaksi.

Ensimmaiseksi, lounaspatongit nautittuamme, suuntasimme Pirates of the Caribbean -nimiseen laitteeseen, jonka kerrotaan innoittaneen samannimisen leffan tekoon! Ei siis toisinpain, kuten puistossa ja maailmalla on tapana... Olipa laitteessa havaittavissa joitain kertomuksia, jotka todella loytyvat ko. leffoista... En saanut aikaiseksi hyvia kuvia, mutta jokainen voinee sielunsa silmin kuvitella milta pimeassa poikkoileva vesirata kaikkine teemaan liittyvine kulisseineen nayttaa. Sielta loytyi luurankoja, aarrekasoja, juopottelevia piraatteja, palavia taloja, ilotyttoja, palmuja ja satamia... Kyse ei siis ole mistaan vuoristoratameiningista, vaan jalleen Disneylandin tavasta luoda tarinoita, illuusioita, kivoja kuvia koko perheen ihailtavaksi. Olin kuullut laitteesta niin paljon kehuja, etta odotukseni olivat korkealla. En vakuuttunut taysin, vaikka ihan nattihan se oli...

Kaverini suuntasivat jo kotia, mutta minulla ei yhdessa laitteessa kaynti riittanyt. Painelin siis suorinta reittia lempilaitteeseeni, Buzz Lightyeriin ammuskelemaan jalleen laserpyssylla. Pyysin paasta fastpass-jonon kautta, ja Disneyn kulkukorttia nayttamalla valtyin jonottamasta 60 minuuttia... Ja tein kuin teinkin uuden henkkoht ennatyksen! Vain hieman jain enaa 100.000 pisteesta, mutta ehka ensi kerralla mennaan kirkkaasti yli...

Paivan kolmanneksi laitteeksi valitsin Space Mountainin, joka ei tunnu enaa yhtaan missaan, vaikka vierustoverit kiljuvat kuoleman kourissa... Ostelin sitten myos pari tuliaista ja lompsutin asemalle. Olimme suunnitelleet menevamme katsomaan Harry Potteria huomisaamuna originaaliversiona, mutta backstagella myytavat Disney-alennuksella myytavat liput olivat kaikki jo menneet... Lisaksi paivan ohjelmaan kuului postitoimistolla kaynti: lunastimme palkkashekkimme, ja heilta kun naemma loppuivat muut setelit, sain valtavan kasan 10 eurosia...

Asiakkaiden kysymykset TOP 10

Huomautettakoon, etta suurin osa asiakkaista ei kysele mitaan, vaan he osaavat lukea karttaa, opasteita ja tuntevat puiston kaytannot. Mutta sitten on naita, jotka ovat aivan pihalla kaikesta, kyselevat ilmiselvyyksia tai ovat liian laiskoja selvittamaan asian itse. Kaikkiin kysymyksiin on enempi vahempi helpot vastaukset, mutta kun kysymys toistuu 100 kertaa paivassa, voidaan jo miettia, mika on vialla... onko esimerkiksi puiston kartta epaselva, ovatko opasteet epaselvat, puisto epaselva jne?

1 Onko tama Indiana Jones? V: Ei ole, tama on Big Thunder Mountain, Indiana loytyy tuolta suunnalta...

2 Onko tama juna sama kuin tuo vuori tuolla takana? V: Kylla on, juna lahtee tasta ja menee veden ali tuonne vuoreen.

3 Mista saa fastpassin? V: Tuosta parin metrin paasta automaateilta. Ei, ei se maksa mitaan, tulette sitten vain oikeaan aikaan tuonne fastpass-sisaankaynnille.

4 Hablas espanol? V: Vastauksesta riippumatta joutuu vastaamaan espanjaksi esitettyyn kysymykseen.

5 Missa vessa? V: Tuolla ja tuolla.

6 Onko tama laite pelottava? V: No sehan riippuu ihan kavijasta. Aanet ovat kovat, vauhti hurja ja valilla sukelletaan pimeassa...

7 Onko jonotusaika todella XX minuuttia? V: Jos kyltissa niin lukee, niin kylla.

8 Onko tama sisaankaynti tuohon junaan? V: Jos kyltissa niin lukee, niin kylla...

9 Oletteko kiinni? V: Jos portti on kiinni ja jonotusaikaa ei nay, niin kylla, olemme kiinni (teknisen vian takia, vahintaan tunti menee, tulkaa myohemmin uudelleen).

10 Paaseeko lapseni sisaan, han on kolmevuotias, jos otamme hanet syliin? V: Mitataan. Ei, han on sentin liian lyhyt eli han ei paase, turvallisuusasioissa emme tee poikkeuksia.

Kesa on tullut kaupunkiin

Ruohonleikkuri herattaa aamulla. Pienikin ilmanvire virkistaa, kun avaa parvekkeen oven. Bussipysakilla ihmiset odottelevat varjossa. Hiki haisee. Toihin lahtiessa riittaa vaatteiksi hame ja toppi, housut ja takin voi unohtaa kotiin. Posket hehkuvat ja suupielet nousevat ylos. Taivaanrantaan alkaa kertya raskaita pilvia, jotka antavat odottaa pienta helpotusta painostavaan lampoon ja kosteuteen.

Illalla toista tullessa edes pelkassa hameessa ei tule kylma. On hyva olla, on vihdoin kesa.