Juhlapaiva

Fete nationale tai Bastillen paivaa vietetaan aina 14 heinakuuta. Sen historiasta voi lukea tarkemmin vaikka wikipeediasta, mutta lyhyesti sanottuna se on ranskalaisten kansallispaiva. Aamupaivalla Champs Elyseella marssi tuhansittain sotilaita. Paikan paalle ehtimattomat seurasivat paraatia telkkarista, minakin valilla vilkuilin sita tauoilla. Kohtalaisen mahtipontista touhua. Jopa jollain korkeakoululla oli oma paraatiryhmansa... Kansallispaiva on yleinen vapaapaiva, paitsi ettei tietenkaan Disneylla, vaan meilla on tanaan enemman asiakkaita kuin varmaan koko kesana tahan mennessa. pahin ruuhkasesonkin on tietty viela edessa. Celine Dion esiintyy perinteisesti Disneyn kansallispaivan iltaparaatissa, ja koko komeuden kruunaa bleu-blanc-rouge-aiheinen ilotulitus. Kai se hieman eroaa Disneyland jokailtaisesta ilotulituksesta...

Suunnitelmissa oli ollut lahtea seuraamaan juhlintaa ihan Pariisiin asti, mutta kaveripiirin flunssa-aallon takia tyydymme Disneyland ilotulituksiin ja Disney Villagen kantakuppilaan. Kelpaa minulle.

Tama paivitys on itsessaankin myos juhlimisen arvoinen: jo 100. taman blogin paivitys! Seitsemaan kuukauteen mahtuu paivityksia siis lahes joka toiselle paivalle.

Juhlan aihetta on myos tyoputken paattymisessa ja kahdessa vapaapaivassa. Hyva mina. Mutta liikaa ei pida juhlia, etta jaksaa lahtea ratkomaan shekkimysteeria huomenna... Ja sunnuntaina taas iltavuoroon, joka alkaa kivasti vasta 15h50 mutta paattyy puoliltaoin.

La parades des reves

Olin guest flow'ssa tanaan, eli sain tyopaivani lopuksi "kunnian" lahtea vahtimaan paraatia. Luulen, etta koska olin ensikertalainen, minut nakitettiin kadunvarren vahtimisen sijaan vahtimaan yhta nurmialuetta. Piti vain katsoa, etteivat ihmiset hyppineet nurmelle seuraamaan paraatia. Siinapa tonotin sitten lahes pari tuntia. Itse paraatin olin nahnyt jo kerran aiemminL joten tylsaahan se oli. Mutta kylla se aina Btm:ssa tyoskentelyn voittaa...

Flunssa on kutakuinkin taltutettu, hieman on viela karheutta kurkussa. Muutama paiva meni finrexin ja buranan voimalla, nukuin minka ehdin ja tsemppasin kovasti toissa. Nyt ei ole enaa lampoia, mutta vasymys alkaa kasvaa lahes sietamattomaksi. Meinasi hermo menna tanaan asiakkaisiin, kun ei tuntunut loytyvan yhteista kielta ja heilla oli selkeasti eri mielipide sijoittumisestaan junaan kuin minulla. Jotenkin se sitten lutviutui, kun muut castit tulivat auttamaan, mina vain levittelin kasiani ja kiroilin mielessani. Akkia tilanne kuitenkin sitten aina rauhoittuu, voi vetaa taas hymyn naamalle, madaltaa aantaan ja ryhmittaa uuden junallisen asiakkaita.

Huomaa kuitenkin, kuinka jatkuvasti toistuvat kysymykset ja asiakkaiden hitaus alkavat hiljalleen rassaamaan. Voi olla, etta asiakaspalvelu ei ole vahvin alueeni, vaikka hymyilenkin leveasti ja yritan aina auttaa parhaani mukaan. Alan myos jotenkin ymmartaa ranskalaisten kuuluisaa asiakaspalvelualttiutta... Vahemmastakin menee hermo ja into palvella, kun sasiakkaat nyt ovat mita ovat...

Monikielinen tyoymparisto

Olen taalla Ranskassa ja Disneylla ensisijaisesti oppimassa ranskaa, mutta oman henkilokohtaisen, pidemman tahtaimen urakehitykseni kannalta on erittain hyva asia, etta ranska ei suinkaan ole ainut kieli, jota kaytan paivittain taalla. Uskon, etta suullinen ranskan kielen taitonii kehittyy huimasti tana kesana. Olen kuitenkin lahes yhta innoissani siita, etta saan puhua paljon englantia, suomea ja hieman espanjaakin.

Suomi on se kieli, jolla puretaan syvimmat tuntemukset, joita ei osaa selittaa muulla kielella. Ikava kylla Disneylla on tana kesana todella paljon suomalaisia, joihin tormaa lahes joka bussissa, junassa, jonossa ja kaupassa, joten varuillaan saa olla mita suustaan paastaa. Enaa ei jaksa edes kiinnostua jokaisesta suomea solkottavasta, ei yksinkertaisesti ehdi enaa tutustua kaikkiin. Suomalaisten asiakkaiden bongaaminen on kuitenkin viela ihan hauskaa touhua. Oman henkisen jaksamisen kannalta koen myos mukavaksi sen, etta illalla paasee jakamaan paivan fiiliksia omalla aidinkielellaan kamppikselleen.

En ole koskaan puhunut niin paljon englantia kuin viimeisen 3 viikon aikana. Ei mikaan turha reissu siis. Kieli se on englantikin, vaikka minulle se edustaa lahinna viimeista oljenkortta, joka vedetaan esiin sitten kun muuta yhteista kielta ei loydy. Englannin taito on kuitenkin ihan ehdoton vaatimus tyoskentelylle Disneylandissa. Suurin osa asiakkaista osaa edes auttavasti englantia. Hassua on kuitenkin, etta monien paikallisten tyontekioiden englanti ei ole kovin sujuvaa. Mutta ainakin muutama kollegani on osoittanut olevansa innokas oppimaan lisaa - puhumalla sita minun kanssani!

Tyokieli on luonnollisesti ranska. Kaikki alun koulutuksesta, aamun briifingeista hallinnollisiin papereihin on ranskaksi. en ole varma, mutta saattoi olla ensimmainen kerta tana kesana, kun alkupaivien koulutus oli mahdollista kuunnella myos englannin kielella. Monet kuitenkin kertoivat, etta englannin kielisesta koulutuksesta ei tajunnut juuri mitaan kuitenkaan, silla kouluttajat olivat ranskalaisia ja heidan aksenttinsa voimakas.

Mainitsemisen arvoista lienee, kuinka paljon tyohon liittyvista sanoista Disneylla on englantia. Esimerkiksi positiot, eli pisteet joita kierretaan tyopaivan aikana, ovat kaikki englanniksi. Lahes kaikista teknisista vempaimista kaytetaan niiden englanninkielista nimea, Disneylandin osat, kauppojen ja laitteiden nimet on kaikki englantia, meidan pomot on Teamleadereita, taukolista on breaksheet. Ja voitte vaan kuvitella kuinka vaikea oli aluksi ymmartaa, mista on kyse kun joku mainitsi timidorin tai breiksitin.

Tyossaan tarvittavan ammattisanaston oppii muutamassa paivassa. Myos asiakkaiden esittamat ranskankieliset kysymykset ja niiden vastaukset toistuvat paivasta toiseen. Alku oli tietenkin hieman jarkytys, infotulva valtava ja yha edelleenkin illalla nukkumaan mennessa paivan aikana kuullut sanat vain kaikuvat korvissa.

Oma tapauksensa ovat tietenkin asiakkaat, jotka eivat puhu ranskaa eivatka juurikaan englantiakaan. Naita ovat lahinna espanjalaiset, italialaiset ja venalaiset. He kuitenkin liikkuvat yleensa niin isoissa ryhmissa, joissa loytyy aina joku joka ymmartaa hieman englantia. Siina sitten sonkotetaan iloisesti kaikkia kielia sekaisin. Ensimmaiseen pariin viikkoon ei nakynyt juuri venalaisia, mutta nyt heita on ilmestynyt kuin sienia sateella.

Yleensa asiakastilanteet ovat melko kiireettomia, mutta junaa lastatessa pitaa olla nopea. Ensin kysytaan, kuinka monta ihmista ryhmaan kuuluu, lasketaan nopeasti montako rivia tarvitaan, kerrotaan ryhmalle heidan rivinumeronsa ja katsotaan etta he myos menevat sinne. Ja tama kaikki kolmella kielella: ranskaksi, englanniksi ja espanjaksi. Onneksi riveja on vain ykkosesta 15aan. Voisi yrittaa muistella, miten numerot meni venajaksi...

Tu preferes quoi?

Ilmeisesti alcassialaista erikoisuutta, flammenkuchia maistelimma tuossa yksi ilta. Se tulee syoda lampimana, joten pizzaa muistuttava flammenkuch tuotiin poytaan kahdessa erassa. Eika ollut kallis, perinteinen maksoi alle 6 euroa ja taytti hyvin.

Toisin kuin useat asuntoloissa asuvat kollegani, mina olen syonyt taalla ollessani muutakin kuin pastaa ja tonnikalaa ketsupin kera. Jo ensimmaisesta paivasta lahtien mina tai kamppikseni olemme kokkailleet kanaa, jauhelihaa ja kasviksia. Salaattikulhokin on ollut kaytossa. Kokkailua toki rajoittaa moni tekija, kuten ajan, mausteiden ja valineiden puute. Myos tuoreen ruoan ostaminen, kantaminen kotiin ja sailyttaminen on pienoinen haaste asuntolaelajille. Kanawokki syntyy kuitenkin sukkelaan suikaloimalla itse kanafileet, ruskistamalla ne pannulla sipulin ja mahdollisten muiden kasvisten kanssa. Mausteiksi kayvat liemikuutiot tai ruokalasta salakuljetetut suola- ja pippuripussit. Sinappi on myos hyva yleismauste. Lisukkeeksi riisia. Sama toimii jauhelihan kanssa.

Mikaan ei kuitenkaan voita backstagelta loytyvia Eurest-ruokaloita, joista osa on jopa kellon ympari auki, onhan puiston alueella aina joku toissa. Ruokalassa on tarjolla useaa sorttia erittain halpaa paivan annosta, pizzaa, grilliruokaa, upeita jalkkareita, tuoreita hedelmia ja paljon salaattia. Alle viidella eurolla saa valtavan kasan monipuolista ruokaa - jalkkareineen. Monet tyontekijat tuntuvat elattavan itsensa pelkilla ranskalaisilla, ne taitavatkin olla halvin vaihtoehto... Itse olen yleensa ottanut paivan annoksena jotain kalaa. En tunne niiden suomalaisia nimia, mutta hyvaa on ollut joka ikinen kerta. Tanaan soin possufileen, joka maksoi lisukkeineen joku 2,60 euroa, ja ison vesimelonilohkon. En vain oikein meinannut jaksaa kaikkea, kun reissuflunssa paasi iskemaan.

Toinen lounasvaihtoehto backstagella ovat monet Brioche Doree -kahvilat, joista saa patonkeja, pizzapaloja ja leivoksia. Enempi siis pikkunalkaan tai kuuman kelin ruokailulle. Ei huono vaihtoehto tamakaan, ja itsella paljon lahempi paikka menna syomaan, ei tarvitse taivaltaa 10 minuuttia Main Streetin lapi aina puiston toiselle laidalle Eurestiin...

Lyhyita 15 minuutin taukoja varten on joka taukopaikalla kahvi- ja herkkuautomaatit, joista esimerkiksi erikoiskahvi irtoaa vaivaisella 35 sentilla, vesipullo 40 sentilla jne, cokis 55 sentilla... Joskus kannattaa poiketa backstagella ihan vain juomanostossa, kun on esimerkiksi menossa puistoon vieraaksi!

Ranskalainen ruokakulttuuri ei ole viela kovinkaan yllattynyt. Jos huomenna saisi kokeiltua niita kuuluisia simpukoita, kun menemme viettamaan yksia synttareita. Ranskalaiset perunat majoneesin kanssa ei ollut enaa Brysselin reissun jalkeen mikaan uusi tuttavuus, eika luonnonjugurtin runsas syominen sokerin kera ole mikaan ihmeellinen asia minulle, joka syo yleensa juuri vain maustamatonta jugurttia. Vaalean leivan ja leivosten jatkuva syominen hieman hirvittaa, mutta toistaiseksi voinen olla huoleti, silla tyoni on niin kuluttavaa, etta olen luultavasti vain laihtunut taalla. Juomakulttuurista en osaa sanoa viela juuta enka jaata, kun tyooloissa asiaan ei tule tormattya.

Asiakaspalvelua

Italiainen herra eilen, yritti ihan oikeutetusti takaoven kautta sisaan, hanella oli asianmukainen handicap-kortti. Ongelma: han ei suostunut jonottamaan kuten kaikki muut takaoven kautta tulevat. Jonossa oli lapsia, mutta herra valitteli murtunutta jalkaansa ja epaili, johtuiko jonotuttaminen siita, ettei han ollut ranskalainen. Joo, ei johdu, en minakaan en ole ranskalainen, mutta kun ihan tosi pitaa odottaa toista cowboyta, etta voin saattaa teidat asemalle... Ilmoitti soittavansa jollekin johtajalle ja haukkuvansa minut. Ihan miten vain, mutta silti on odotettava..

Amerikkalainen rouva tanaan, yritti saada takaovivarauksen 6 hengelle, vaikka heidan erikoiskorttinsa oikeutti paasyn ainoastaan yhdelle handicapille ja kolmelle saattajalle. No kun Floridan Disneyworldissakin saa menna koko perhe, Pariisin Disneyland on ihan tyhma kaikkine tyhmine saantoineen. Rouva uhkasi hankin tehda jonkinlaisen valituksen jonnekin, ihan miten vaan. Annoimme sitten kuitenkin erivapauden rouvan perheelle menna kuudestaan...

Perhe poistuu junasta, tytolla on punainen Marimekon unikkokuosinen huivi. Heippa, sanon mina suomeksi, he vastaavat, etta, jee, suomalaisia.

Sita sun tata

Kavin viela eilen hyosyntamassa paikallisia kesaalennusmyynteja, enka ollut ainut vaan ostari oli taas taynna ihmisia. Viime kerralla en loytanyt kivoja, mukavia tai edes oikean kokoisia kaupunkisandaaleja, mutta nyt tarppasi. Eivat olleet erityisesti alennuksessa, mutta olivat muuten vain halvat. Eilisen testailun perusteella ovat erittain mukavat, mika on lahes ihme, silla sandaalit saatika korkokengat harvoin ovat niita mukavimpia kenkia. Korkoakin on siis aika mukavasti, joten Pariisin vilinassa naen helposti yli muiden paiden! Variksi valitsin mustan, silla ruskeat eivat ehka sovellu niin hyviun iltakayttoon...

Matkaan tarttui Pimkielta myos laukku, jonka valitsin ja ostin kaytannon syista, eli tarkeimpana kriteerina oli laukun koko. Myohemmin vasta huomasin, etta laukun kankaassa on ananaksia. Mukava pikku kaupunkilaukku, puoleen hintaan.

Laukkua lukuunottamatta ostin kaiken Auchanista, joka vastannee tarjonnaltaan ja hintatasoltaan Suomen Prismaa. Olen pitkaan jo haaveillut ranskalaisen sanakirjan Petit Robertin ostamisesta, mutta se pirulainen maksaa taallakin lahes 100 euroa ja on lisaksi melkoinen tiiliskivi. paadyin siis mini-Larousetteen. Lisaksi ostin omaksi ilokseni yhden sarjakuvakirjan, joka on poikkeuksellisesti suunnattu enimmakseen naisille. Se kertoo n. kolmikymppisista kaveruksista, jotka epatoivoisesti haluavat laihtua ja kiinteytya mahdollisimman nopeasti ennen bikinikelien alkamista. Ihan hauska opus kaikkine oivalluksineen, kun naiset paatyvat kokeilemaan lahes kaikkia mahdollisia laihdutuskeinoja.

Auchanin ruokaosastolta loytyy osasto, jossa on ruokia eri maista. Olin kuullut vihia eraalta irlantilaispojalta, etta brittihyllysta loytyisi puurohiutaleita! Niinpa ostin niita, vaikkei hinta paljoa houkutellut... Ei voi mitaan, kun rakastaa puuroa... Tavalliselta korppuhyllylta loyryi myoa perus ruotsalaisfirman nakkaria. Nakkari on siita hyva tuote, ettei se kuivahtaa tai liioin homehtua. Taydellinen leipatuote asuntolaan siis.

Palkkapaiva

Palkkapaiva on shekkipaiva. Mikali ilmoittaisin Disneyn palkkatoimistoon ranskalaisen tilini tiedot, he ohjaisivat palkan suoraan sinne. En kuitenkaan (ainakaan viela) avannut paikallista tilia. Eri lahteiden mukaan se ei ole edes mahdollista, tooisten mukaan se ei olisi valttamatonta, silla viivyn alle kolme kuukautta... Kaipa tuon voi kayda lunastamassa erillista maksua vastaan melkein missa pankissa vain, en tieda. Saapumispaivana taytimme kylla jonkun lomakkeen Disneyn yhteistyopankkiin. Sielta pitaisi, tai olisi kasittaakseni pitanyt tulla nivaska paperia, joiden kanssa voisi kayda sitten avaamassa tilin. Eipa ole nakynyt eika kuulunut. Taidan siis toistaiseksi vain kuulostella asiaa, tilin avaaminen ei mielestani tassa tilanteessa taida olla vaivan arvoista. Tietty jos ei-asiakkaiden lunastamismaksut alkavat hipoa useita kymmenia euroja, pieni vaiva saattaa saattaa olla tarpeen.

Mikali yhtaan osaan lukea shekin ohessa tullutta bulletin de paie -lappua, shekki kattaa vasta 4 ensimmaista tyopaivaani, joista 3 oli siis yleiskoulutusta. Tanaan oli kuitenkin jo kuudes paivani BTM:lla. Emme saaneet vielakaan checkoutiani suoritettua, vaan kokeen kaytantoosuus jai seuraavaan tyopaivaani, joka on vasta kolmen paivan paasta tiistaina. Hetkeksi saan viela siis taas hengahtaa. Tanaan minua testattiin teorian osaamisesta yhteensa jonkun 4 tunnin verran. Ensimmainen pari sivua oli monivalintakoetta, loput suullista tenttaamista. Tilannetta auttaa kovin tenttaajan mukava luonne, huumorintaju jne. Kaikkeen tarvinnut osata vastata taysin oikein, mutta tuskin vaikutti hyvalta jos vastaa heti, etta ei tieda. Omasta mielestani muistin asioita aivan loistavan hyvin, yllatyin hieman itsekin. Vahan toki sai valilla kaivella muistia, missa tenttaaja auttoi johdattelevilla kysymyksilla. Lopuksi han sanoi, etta teoriaoosuus meni hyvin ja paasin siita lapi. Jaljella on siis viela kaytanto, jossa teen kutakin positiota jonkun 5 minuuttia osoittaakseni hallitsevani ne. Kaytanto on periaatteessa helpompi, mutta ei sitakaan voi olla jannittamatta, silla varsinkin kun kyse on Big thunder Mountainista, mita tahansa voi sattua... Parin paivan kokemuksella voi olla hieman hankala osata reagoida akkitilanteisiin, vaikka miten hyvin tietaisi tieoriassa, mita tehda.

On tarkeaa tulevankin varalta tulla toimeen muiden tyontekijoiden kanssa, silla hehan juuri paattavat, voinko jaada toihin viela koeajan jalkeen, haluavatko he tehda yhteistyota kanssani vai tehda kesastani Disneylandissa yhta helvettia. Uskon saaneeni jo jokusen kannattajan itselleni, tai sitten he vain osaavat tsempata kaikkia uusia yhta hyvin. Joka tapauksessa uusia kesatyolaisia aloittaa meilla nyt lahes paivittain, tanaankin joku irlantilaispoika, joka puhui irlantilaiseksi yllattavn selkeaa ranskaa... Mina olen sitten varmaan joskus heinakuussa se, joka kutakuinkin hallitsee laitteen ja neuvoo myohemmin aloittaneita!

P.s. BTM:n toinen suomalainen tytto, joka siis ei saanut koettaan lapi, oli saanut toita yhdesta puiston ravintoloista. Ihan loistava juttu.