Työsopimus

Eilen vastaanottamani kirjeen mukana tuli työsopimus kolmena (??) kappaleena. Kaksi kappaletta jäi siis minulle... Muu informaatio tuli kyllä sekä englanniksi että ranskaksi, mutta soppari on ainoastaan ranskaksi. Pieneksi käännösharjoitukseksi selostan seuraavaksi teille joitain hieman hilpeyttä herättäneitä kohtia. Huom. kyseessä on melko sanasanainen, lyhennelty versio eikä suinkaan suomalaisia normeja noudattava käännös, sillä näin se on hauskempaa. Ei ole ensimmäinen kertani, kun eteen lätkäistään ranskankielinen muodollinen teksti.

Työsopimus sisältää kaikessa lyhykäisyydessään (4 sivua) seuraavanlaisia kohtia:

Rakas Sanna,
meillä on ilo vahvistaa teille, että teidät on valittu määräaikaiseen pestiin alkaen 18.6.2011

Kohta 1 - Yleistä läpinää siitä, mihin lakeihin tässä nyt pohjataan.

Kohta 2 - Työnimike: Tulette harjoittamaan laitteiden käyttäjä(ttäre)n/vetäjä(ttäre)n tointa kertoimella 150, ilman johtajan asemaa. Sitoudutte käyttäytymään ammattimaisesti ja viihdeyrityksemme mukaisesti.

Kohta 3 - Sopimuksen motiivit ja kesto: Kausityösopimus solmitaan sesongin aikaisen asiakasmäärän nostamisen vuoksi. Sopimus on voimassa 18.6.-31.8.2011

Kohta 4 - Koeaika 12 päivää, jonka aikana osapuolet voivat purkaa sopimuksen ilman hyvityksiä ottaen kuitenkin huomioon tietyn kohteliaisuusajan.

Kohta 5 - Palkkio: kuukausipalkkanne on kiinteä xxxx,65 euroa korvaukseksi 151,67 työtunnista, ja tämä pitää sisällään ylimääräisen 4/39 osaa ennakoitua korvausta muuttuvista tai vähentyvistä työtunneista...
Yhtiömme toimialan luonteesta johtuen hyväksytte, että teitä valokuvataan, äänitetään ja/tai kuvataan työssänne tai toimissanne. Yhtiömme voi ilman erillistä rahapalkkiota käyttää näitä mahdollisia nauhoituksia ja/tai kuvauksia mainostukseen kaikissa mahdollisissa kirjallisissa tai audiovisuaalisissa kanavissa, tunnetuissa tai tuntemattomissa, kaikkialla maailmassa työsopimuksenne aikana tai seuraavien kolmenkymmennen (30) vuoden ajan sen jälkeen.

Kohta 5 -Lisähuomio kirjoittajan luovutusoikeudesta: tärkemmin listattu edellisessä kohdassa mainittujen oikeuksien luovutusehdoista.

Kohta 6 - Työajat: Eurodisneyn toimialan luonteen sekä sen vuoksi, että puisto on avoinna 365 päivää vuodessa, saatatte joutua työskentelemään minä viikonpäivänä tai mihin kellonaikaan tahansa kello 00 ja 24 välillä niin lauantaisin, sunnuntaisin kuin juhlapyhinä. Työaikanne määräytyvät tavanomaisten käytäntöjen mukaisesti.

Kohta 7 - Työn sijainti ja liikkuvuus: Teidät voidaan sijoittaa minne tahansa Pariisiin tai Eurodisneyn alueelle joko väliaikaisesti tai vakituisesti. Ammattisyistä saatatte joutua myös matkustamaan Ranskassa tai ulkomaille.

Kohta 8 - Luottamuksellisuus: Sitoudutte olemaan levittämättä yritystä koskevia/sille kuuluvia tietoja tai dokumentteja kolmannelle osapuolelle.

Kohta 9 - Sosiaaliturvajärjestelmä: Kansallisuutenne ollessa suomalainen olette ilmoittaneet meille olevanne rekisteröity sosiaaliturvajärjestelmään numerolla xxxxxxx... (ööh, anteeks mitä?!)

Kohta 10 - Eläke- ja avustuskassa: .... (ei koske minua)

Kohta 11 - Tietoa yksilöllisestä oikeudesta koulutukseen: Määräaikaisen sopimuksenne nimissä teillä on yksilöllinen oikeus koulutukseen sillä ehdolla, että työskentelette 4 kuukautta peräkkäin määräaikaisen sopimuksen 12 viimeisen kuukauden aikana. (tämäkään ei koske minua, sillä en ole niin pitkään töissä)

Kohta 12 -Yhtiöllä tulee ilmoittaa välittömästi muutoksista siviilisäädyssä tai lasten saamisesta. Myös väliaikaisista osoitteenmuutoksista tulee ilmoittaa mahdollisimman pian.


Ranskalaiseen tapaan jokaisen sivun alakulmaan tuli laittaa puumerkki sekä viimeisen sivun allekirjoituskohtaan allekirjoitus + lu et approuvé todisteena siitä, että allekirjoittaja todellakin on lukenut, ymmärtänyt ja hyväksynyt sopimuksen sellaisenaan.

Welcome to the Team!

Kuoreen painettu urgent lähinnä nauratti, kun vajaan 4 viikon odottelun jälkeen luukusta rämähti rähjääntyneen näköinen, kulmista lähes aukinainen iso kirjekuori. Kuoren ulkonäön perusteella soppari infolappuineen ja muineen on kiertänyt puoli Eurooppaa ennen saapumistaan oikeaan osoitteeseensa - kaikkine kirjoitusvirheineen. Miten vaikeaa on kopioida osoite- ja nimitiedot kirjallisesta muodosta kirjain kirjaimelta?

Kaikesta huolimatta pienoinen kivi vierähti pois sydämeltä, kun kirjekuori vihdoin toi mukanaan kaiken tämän:


Sopimuspaperi, asuntolasopimus sekä passikopio lähtivät paluupostissa jo samana päivänä. Nyt eikun laukkuja pakkailemaan!!

Tunnustuksia

Ajatuksia Saksasta -blogin pitäjä päätti piristää päivääni velvoittamalla minut paljastamaan 8 satunnaista asiaa.



Pokaalin velvoittamana paljastan siis:

1. Käytän samoja astioita päivästä toiseen pesemättä niitä välillä, jos esimerkiksi lautanen ei ole aivan törkyisen näköinen. Pieni huuhtelu riittää, kunnon pesu tapahtuu pari kertaa viikossa.
   
2. Minulla on kaapissani tällä hetkellä ehkä 3 ehjät parit housuja. Muissa on reikiä ja pahoja kulumia haaruksissa, mikä ei kuitenkaan estä minua käyttämästä niitä... Masennun housuostoksilla, joten en ostele niitä kovin usein.
   
3. Haluaisin leikata hiukseni lyhyiksi, lähinnä käytännönsyistä, mutta en tee sitä, sillä järkyttäisin sillä vain miespuolisia läheisiäni.
   
4. En voisi ikinä kuvitella ottavani tatuointeja ihooni, sillä mielestäni ne ovat yksi maailman turhimmista asioista. Sama koskee lävistyksiä, mutta niiden suhteen olen jo alkanut hellittää (elimistössäni ei kuitenkaan edelleenkään ole ylimääräisiä reikiä).
   
5. Kaikesta penninvenyttelystä, köyhäilystä ja työttömyydestä huolimatta minulla on enemmän varoja kuin suurimmalla osalla ikäisistäni; en vain tykkää käyttää rahaa.
   
6. Voisin aamuisin helposti nukkua vaikka kuinka pitkälle päivään, mutta vessahätä pakottaa nousemaan ylös viimeistään 9:ltä.
   
7. Ranskaan lähtö on minulle yksi elämäni suurimmista pelonvoittohaasteista.
   
8. Voisin hyvin kuvitella jääväni lapsettomaksi. Mielestäni maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä.
   

Henkistä valmentautumista

Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen sovimme ukon kanssa eilen illalla, ettei hän tule katsomaan minua kesän aikana Pariisiin. Ei-niin-innokkaana matkaajana hänellä ei ole sen suurempaa intressiä käydä Ranskassa, ja minäkin koen aina ylimääräisten matkasuunnitelmien teon vain rasitteena, joten päätös on molempien mieleinen. Reilu kaksikuukautinen työkeikka ei kuitenkaan ole kovin pitkä aika olla erossa. Töihinhän sinne ollaan kuitenkin menossa. Jos minulla olisi oma asunto, tilanne olisi ehkä aavistuksen verran eri, mutta asuntolaan ei voi poikaystävää majoittaa. Lisäksi vapaa-ajan järjestäminen on varmasti hankalaa.

Ukolle erossa oleminen on luultavasti isompi pala, sillä minulle se on jo tuttua. Neljän kuukauden opiskelijavaihto Saksassa helpottui, kun puolivälissä sai vieraita Suomesta. Mikäli vain viihdyn Disneyllä, en usko, että kesällä ehtii edes kunnon ikävää syntyä! Tympääntymisen ja koti-ikävän tunteilta tuskin taaskaan vältytään, mutta silloin on paras vain hengittää muutaman kerran syvään ja vetää hymy takaisin korviin.

Henkistä kesätyöhön valmistautumista hidastaa edelleen se, ettei sopimuspapereita ole kuulunut. Viime viikolla lähettämääni sähköpostiinkaan ei ole toistaiseksi tullut vastausta. Kevät alkaa kuitenkin olla hiljalleen niin pitkällä, että huomioni alkaa vähemmästäkin siirtyä vähitellen kesään. Tänään pidimme kevään viimeisen graduseminaari-istunnon, ja keskiviikkona on vielä viimeinen käännöskurssin oppitunti.

Palautettuani tutkimusuunnitelman voin alkaa työstää gradua pidemmälle, sillä ohjaajan mielestä olen hyvillä jäljillä. Eväät on siis koulun osalta annettu, ja ne riittävät varmasti hyvin pitkälle syksyyn. Tällaisia eväitä graduohjaajamme on antanut:

• gradu on vain gradu, ei sen enempää
• 40 op vastaa 2/3 lukuvuoden työmäärää, aikataulutus on hyvä tehdä sen mukaan
• tieteellisessä työssä ei ole häpeä tulkita väärin, jos perustelee hyvin ja julkisesti
• työn määrä on suhteuttava omiin taitoihin ja käytettävässä olevaan aikaan, kyse on edelleen vain gradusta, ei mistään mahdottomuudesta
• pitää tuntea itsensä ja omat työskentelytapansa, ja olla rehellinen itselleen
• omat arvosanatavoitteet kannattaa asettaa realistisiksi - ja niistä kannattaa kertoa myös ohjaajalle
  
• tutkimuskysymys auttaa pysymään ruodussa
• aiheen onnistunut rajaus on tärkeintä
  
• jokaisella on omat tapansa tehdä työtä, se tapa pitää löytää
• kirjoittaminen on prosessi, jossa aloittaminen on kaikkein vaikein vaihe
• varmuuskopionti, varmuuskopiointi, varmuuskopiointi
  
• viitekehys on kuin tikapuut, joiden päältä näkee yhden puun sijaan koko metsän
• suin päin ei kannata hyökätä kirjallisuuden kimppuun, vaan silmäillä ensin, mitä aiheesta ylipäätään on kirjoitettu
• silmäilyvaiheen jälkeen voi keskittyä muutamiin hyviin lähteisiin
• omaan tekstiin ei pidä rakastua liikaa
• joskus on päästettävä irti ja palautettava valmista tekstiä
• gradun takia ei kannata menettää yöuniaan
  

Tiesittekö, että toukokuussa on 5 liputuspäivää?

Tämän vuoden toukokuussa on 3 peräkkäistä sunnuntaina, jolloin liputetaan. Toukokuussa Suomen lippu kunnoittaa tangossaan niin äitejä, Snellmannia, työväen juhlaa kuin yhtenäistä Eurooppaa ja kaatuneiden muistoa. Näistä liputuspäivistä Eurooppa-päivän juhliminen on uusin tempaus. Eikä mikään ihme, onhan Suomi kuulunut EU:hun kuin vasta mitä... 16 vuotta.

(Samat 16 vuotta on kulunut Suomen edellisestä jääkiekon maailmanmestaruudesta, jota tällä viikolla taas yritetään jahdata. Ja meillähän katsotaan kaikki pelit, mitkä ehditään... Onneksi olen taitava lukitsemaan ulkopuolelta tulevan hälyn ja keskittymään tenttikirjaan, vaikka Mertaranta vieressä selostaisikin.)

Hyvää Eurooppa-päivää itse kullekin säädylle. En yhtään ihmettele, miksi ko. päivä on valittu vietettäväksi nimenomaan toukokuussa, jolloin myös täällä pohjolan perukoilla alkavat koivun lehdet vihertää, aurinko paistaa heleästi ja laululinnut visertävät. Tulee sellainen olo, että kaikki on hyvin ja yhdessä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Pala kauneinta Suomea kuvattuna toukokuussa 2010

”Iloitkaamme, riemuitkaamme,
nouse laulu taivaaseen.
Nousta saamme, nousta saamme
henkes pyhän yhteyteen.
Lumovoimas yhteen liittää
minkä aika erottaa,
veljeyttä kaikki kiittää,
kun sun kätes koskettaa.”

Eurooppa-hymni, Oodi ilolle
Friedrich von Schiller

Ajatusten autobahn

Kuvitelkaa moottoritie, jonka oikeassa laidassa ajaa hitaita autoja. Sen vasemmanpuoleisella kaistalla ajaa hieman nopeampia autoja, ja vasemmassa reunassa olevalla kaistalla kaahaavat ne, joilla on autossaan enemmän tehoa kuin tarpeen.

Miksei tällainen järjestelmä voisi olla käytössä uimahallissa? Kaikki voittaisivat: nopeiden ei tarvitsisi poukkoilla hitaiden välissä, hitaiden ei tarvitsisi varoa nopeampia. Ja sitten kun väsähtää, tai tekee mieli hieman rauhoittaa tahtia, voisi aina siirtyä hieman hitaampien kaistalle. Fakta nimittäin on se, että kaikille ei riitä omia ratoja, joilla saisi uida juuri sellaista tahtia ja rytmiä mitä itse haluaa. Hallin ollessa täynnä, törmäyksiltä, potkimisilta ja hidastuksilta ei voi välttyä.

Tällä hetkellä (ainakin minun lähi-)hallissa saa uida miten sattuu. Pari rataa on nimetty kuntouimareille, ja pari rataa on enimmäkseen vesijuoksua varten. Varsinkin vesijuoksuradoilla on välillä jos jonkinlaista polskijaa. Yleensä melko hitaita, joten eivät juurikaan vesijuoksijoita haittaa... Useimmiten hallissa toimii kirjoittamaton sääntö, mutta olisiko se ihan hirveää natsitouhua, jos nämä säännöt kirjattaisiin kaikkien näkyville? Ja mielellään myös venäjäksi, kiitos.

Tänään oli väljää, joten en valita enempää. Kovasti sitä vain ajatukset juoksevat, kun itse polskii. Mutta toisin kuin voisi kuvitella, ajatukseni eivät uidessa pääse karkailemaan pahasti. Usein suunnittelen meneväni halliin pohtimaan jotain tärkeääkin koulujuttua, siinähän se samalla menisi kun keho tekee töitä. Mutta ei se kuitenkaan onnistu. Päässä pyörii enimmäkseen numeroita. Lasken matkaa, ja jos en keskity siihen täysillä, tipun kärryiltä...

Toisaalta, mikäs sen parempi aivojen nollaus kuin tunti pelkkää matkan laskemista ja kellon vilkuilua. Muistuttaa kovasti aerobic-tuntia, mutta silloin on keskityttävä myös liikkumiseen. Uidessa ei edes siihenkään, liikkeet ovat kovin automatisoituneita. Eikä siinä oikein edes hengästykään. Ajattelutyö pitää tehdä ihan vain perinteisesti koneen ja kirjojen ääressä. Buaah...

Uida voi hallissa tai vaikka Välimeressä, mutta ihanaa se on silti aina

Tervetuloa toukokuu

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen. Osa niistä sulaa maahan osuessaan, osa alkaa muodostaa valkoista huntua jo hieman vihertävälle nurmikolle, sillä lämpötila on vaivoin plussan puolella. On siis toukokuu...

Vappu ei kuulu lempijuhliini, ja muistin sen taas eilen. Mutta ei siitä sen enempää. Orastava ketutus ja loppupäivä paranivat, kun kävimme ukon kanssa kokemassa katiskat. Yllätys oli positiivinen: parisenkymmentä ahventa, yksi kookas lahna, yksi säyne ja yksi särki. Tuoretta, kotimasta kalaa siis ruoaksi tällä viikolla!

Hassua, kun minulla on tässä kuussa tiettävästi vain 3 oppituntia. Mitähän sitä oikein tekisi kaikella tällä vapaa-ajalla? Mutta tiedossa on (onneksi) tenttiin lukua kirjastolla... Voisi kai yhden rästiesseenkin kirjoitella. Ja siivota voi aina.

Ranskan matkaa varten orientoituminen on kuitenkin vielä vaiheessa, sillä kärsivällisestä odottelusta huolimatta Mikki Hiiri ei ole vieläkään lähettänyt sopimuspapereita. Jospa tänään, tai tällä viikolla? Töiden alkuun kun ei ole enää kuin puolitoista kuukautta! Enkä todellakaan osta lentoja ennen kuin on nimet paperilla...

Tänä vuonna vappua vietettiin koleassa säässä, aivan kuten niin monena vappuna aiemminkin